maanantai 11. syyskuuta 2017

Piirinmestaruuskisat takana

En pystynyt vastustamaan kiusausta olla osallistumatta VEPEn piirinmestaruuskisoihin, kerran luokkanousu voittajaan tuli vajaa kuukausi sitten. Eilen järjestettiin ensimmäistä kertaa Keski-Suomen Kennelpiirissä VEPEn piirinmestaruuskilpailut - kiitos järjestelyistä Keski-Suomen Kennelkerholle! 
 
KS Noutajien osallistujat piirinmestaruuskisaan, vasemmalla Nova ja oikealla Roope

Voittoa ei lähdetty Novan kanssa tavoittelemaan, eikä edes sijoittumista, vaan että käydään kokeilemassa miltä voittajaluokka tuntuu. Kokeessa oli t.s. monta "ekaa kertaa ikinä" paitsi Novalle, niin myös minulle. Minäkään en ole ikinä kisannut VOI-luokassa, en VEPEssä enkä missään muussakaan lajissa. Eikä ole ikinä ollut osallistumisoikeutta mihinkään "arvokisaan", ei yksilönä eikä olla oltu missään joukkueessakaan.

Tulosta ei ensimmäisestä VOI-luokan kokeesta saatu ihan kasaan, mutta ei se kyllä edes harmita. Voin vain toistaa sen, minkä koepäivänäkin sanoin - Nova teki sen minkä osasi ja minä yritin olla mokailematta. Treenata oltiin ehditty ihan kaksi kertaa luokkanousun jälkeen, toki palasia kaikista voittajan liikkeistä on kesän aikana tehty kyllä. Yhtään täyttä suoritusta täysillä matkoilla ei kuitenkaan ollut pohjalla, poikkeuksena GR:n leirillä kerran tehty liikkuvat veneet, joten mistään suoritusvarmuudesta ei kannata puhuakaan. Nova teki kaikenkaikkiaan tosi hyvät suoritukset, tällä lähtötasolla!

Startattiin viimeisenä koirana numerolla 13 (joka ei mitenkään ole epäonnenluku, sillä on monta hyvää koesuoritusta tehty), joten ehdin nähdä myös useamman VOI-luokan suorituksen omaan vuoroon valmistautuessa. Ensimmäinen liike, eli siis toisen veneen nouto - tutummin tunnettu "liikkuvat veneet", meni kuin suoraan sääntökirjasta! Arvuuttelin ennen liikkeen alkua missä vaiheessa Nova kannattaa lähettää toiselle veneelle ja tosiasiassa lähetin noin kaksi sekuntia aiemmin kuin oli aikomus, koska juuri silloin tuulenpuuska käänsi lähtövenettä poikittain ja totesin, että nyt tai ei koskaan. Jos olisin jäänyt odottamaan, olisi ehkä lähtöasetelma ollut paljon hankalampi. Ajoitus osui ihan nappiin, Nova ui liikkuvan veneen keulaa kohti, osui juuri keskelle hinausköyttä ja vei sen suoraan keskelle maalia.

Vientiliikettä ennen minun suurin huoleni oli, että miten sen pitkän köyden kanssa pelataan rannalla. Päädyin olemaan kerimättä sitä sen kummemmin, kelasin sen vain löysästi selkäni taakse ja otin useamman metrin varaa käteen. Huomaisin annettuani luvan veneelle jo lähteä, että samassa kädessä roikkui sekä ohuempi köysi että paksumpi, koiralle annettava pää. Hups, mutta jotenkin lähtiessä onnistuin kuitenkin ojentamaan Novalle oikean roikkuvan pätkän. Vienti sujui hienosti, luovutuksen jälkeen Nova jäi veneelle hetkeksi kärkkymään palkkaa, ennen kuin lähti rantaa kohti. Jonkun oivalluksen vuoksi se kuitenkin pian kääntyi takaisin ja kävi tarttumassa köyteen, josta kuitenkin käskystä irrotti. Virhepisteitä siitä tuli, mutta kun Nova on yleensä palkan kanssa tullut veneeltä takaisin, niin oli ihan tiedossa, että näin siinä voi käydä. 

Pelastusrenkaan hakua toiselta veneeltä oltiin ehkä ehditty eniten treenata näistä. Tiesin, että siinä en kahdella käskyllä pärjää, sillä Nova lähtee kyllä rantaa kohti. Sitä en kuitenkaan osannut arvata, että (osittain kiitos sateisen kelin) Nova lähtiessään liukastuisi veneen ponttooniin eikä saanutkaan lähtöponnistusta tehtyä. Se humpsahti takaisin veneen pohjalle ja koiran ilme oli vähintään yhtä hämmästynyt kuin minun. Pari ylimääräistä käskyä meni siis lähetykseen, kun jouduin uudestaan lähettämään ja vähän vielä kannustamaan, että Nova uudestaan loikkasi veneestä ja ui toiselle. Kahdella käskyllä se hienosti toi kuitenkin renkaan minulle, mutta ylimääräisiähän siinä kertyi useampia. 

Suunnilleen yhtä epävarmalla pohjalla oli hukkuvan haku pelasturenkaallakin. Olen yrittänyt opettaa Novalle kohteen kiertoa, mutta en mitenkään määrätietoisesti, eli en voi väittää että se sitä osaisi käskystä tehdä. Hienosti se lähti pelastusrenkaan kanssa uimaan hukkuvaa kohti, ihan niin reippaalla lähdöllä, että minä jo epäilin renkaan tippuvan matkasta alkukesän ongelmat huomioiden. Ihan hukkuvalle asti se ui, passiivinen hukkuja ei nähtävästi ollut mikään ongelma, eikä matka - vaikka tätäkin on ihan pari kertaa vain treenattu lyhyillä matkoilla. Nova kävi kääntymässä ihan hukkuvan kasvojen edessä, mutta tuulen suunta ei ollut meille suotuisa eikä rengas lipunut riittävän lähelle, että hukkuva olisi voinut siihen tarttua. Yritin kehoittaa Novaa kiertämään, mutta sitä se ei keksinyt tehdä, sen sijaan se palasi takaisin rantaa kohti jolloin keskeytin liikkeen jo siihen. Hukkuva kertoi jälkikäteen, että Nova oli käynyt ponnistamassa vauhtia hänen rinnastaan, eli ihan iholla se kävi kääntymässä, mutta sekään ei riitä kun rengas tulee pari metriä koiran takana (ote oli ehkä metrin verran köyden päästä).

Nova tosiaan teki sen minkä osasi ja mielestäni teki hommat hyvin. Vähän on opeteltavaa ja treenattavaa sekä minulla että koiralla, jotta saadaan näistä liikkeistä mallikkaampia. Siinä sitä riittääkin ensi kesäksi tavoitetta! Tähän on hyvä päättää koekausi, lähiviikot osoittavat minkä verran vielä pääsee vesille treenaamaan, ennen kuin koko vepekausi laitetaan pakettiin tältä erää.

Piirinmestaruuden voitti bordercollie Pipsa hienolla ykköstuloksella, toiselle sijalle sijoittui labradorinnoutaja Kuru joka samalla valioitui ja kolmannelle sijalle ylsi belgianpaimenkoira Oona. Onnea piirinmestaruuskolmikolle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti