maanantai 30. marraskuuta 2015

Röllin muistolle...

Jos Rölli olisi vielä täällä, olisi tänään vietetty 13-vuotissynttäreitä. Muistoksi kokosin vähän kuvia vuosien varrelta...






















maanantai 16. marraskuuta 2015

Lihashuoltoa ja -kunnonkohotusta

Järjestettiin eilen meidän VEPE-porukalle ns. lihashuoltopäivä yhteistyössä KoiraSportin kanssa ja kivaa oli! Lähdettiin sekä Novan että Elviksen kanssa mukaan, minä kävin Novan kanssa ja Jani Elviksen kanssa.

Jokainen koira kiersi kolme pistettä, joista ensimmäisenä oli koirahieroja Erika Hankalin (Tmi Kingi & Kamu). Erika katsoi ensin sisätiloissa tasapainon, miten paino jakautuu jaloille, sekä katsoi asennot istuen, seisten ja makuulla. Lisäksi käytiin vielä ulkona katsomassa liikkeet ravaten - usko tai älä, kyllä meidän pomppuloikka-Novakin ravasi lopulta! ;) Erika huomasi Novalla hieman epätasaisuutta takajaloissa, vasen oli hiukan rajoittuneempi liikeradaltaan ja takapään lihaksistossa oli vähän jumitusta. Ohjeeksi rauhallista mäkikiipeilyä - Novahan vetää yleensä juoksurallia hiekkamonttujen mäkiä ylös ja alas, joten nyt täytynee hihnalenkkeillä välillä, että vauhti pysyy tarpeeksi rauhallisena. Lisäksi varmaan hieronta olisi paikallaan, että saadaan paikat auki, joka varmaan helpottaisi toispuoleiseen asentoon.

Elviksellä alkaa vähemmän yllättävästi näkyä jo iän tuomia oireita - lihaksisto köyhtyy ja luut tuntuvat selkeämmin. Liikkeet sillä ovat kuitenkin edelleen hyvät, vaikka varsin tyypillisesti takapää alkaa hieman heikkenemään ja se etupään voimalla sitä pyrkiikin kompensoimaan. Muuta ihmeempää ei Elvikseltä löytynyt, toki sillekin tekisi rauhallinen mäkikävely hyvää varsinkin lihaskunnon ylläpitämisen osalta. Lisäravinnesuosituksiakin tuli, tosin niistä suurin osa on jo mukana Elviksen ruokavaliossa.

Toisena pisteenä oli dobo, joka oli meille kaikille uusi tuttavuus! Nova ihmetteli alkuun jättimäistä palloa ja sen pari ensimmäistä yritystä loikata pallon päälle olivat lähinnä huvittavan näköisiä. Minuun ja ohjaaja-Tarjaan nojailemalla se kuitenkin pääsi pallon päälle ja löysikin tasapainonsa ensin makuultaan ja sitten pallon päällä istuen. Olipa hienon näköistä, kun se tyytyväisenä keikkui istuen pallon päällä! Harmi etten siinä tilanteessa saanut yhtään kuvaa napatuksi, olisi ollut kivaa kuvitusta tänne blogiin. Elvis oli ollut vähän vähemmän ketterä dobo-pallon kanssa, makuulleen oli onnistunut könyämään muutaman kerran. Ei ole Elviksellä enää ihan samanlaista ponnistusvoimaa eikä se kyllä ikinä ihan noin ketterä ole ollutkaan, eli vastasi suunnilleen odotuksia. Jouduttiinpa me ihmisetkin vuoroillamme vielä tasapainoilemaan nelinkontin dobo-pallon päälle... minä onnistuin jotenkuten lyhyesti, Jani kertoi havainneensa ettei omaa kovin kummoisia syviä lihaksia. Pitäisiköhän hankkia dobo-pallo kotiin, meidän kaikkien käyttöön?

Viimeisenä oli vuorossa sitten uintia. Nova ei ole käynyt KoiraSportin altaassa kevään pentuajan jälkeen, joten sen kanssa harjoiteltiin lähinnä altaassa uintia - eli sitä miten rampilta lähdetään ja miten laitoja päin ei uida. Nova olisi tyylilleen uskollisesti lähtenyt aina pommilla loikaten, mutta pyrittiin ohjaamaan se toimimaan hallitummin jotta oppii ensin hahmottamaan altaan ulottuvuudet ettei loiki päin laitoja yms. Elvis sai uida ihan ominpäin, ilman että Ansku oli altaassa ohjaamassa. Sille tehtiin daminoutoja kuntouintina.

Kiva tapahtuma oli kaikenkaikkiaan ja kahden hyvin väsyneen koiran kanssa suuntasimmekin kotiin. Loppusunnuntai meni varsin rauhallisesti, koirien kuorsaillessa olohuoneessa. Täytyykin taas aktivoitua uimalan käyttöön näin talvikaudella ja tuo dobo - sitä täytyy päästä Novan kanssa touhuamaan toistekin!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Koirahoitolakokemuksia

Oltiin Janin ja perheeni kanssa pidennetyllä viikonloppureissulla Budapestissä kuluneena viikonloppuna, koirat puolestaan viettivät "lomaa" koirahoitola Honkarannan Tassunjäljessä. Kaksi suhteellisen tyytyväistä, vähän reissusta väsynyttä koiraa on nyt haettu kotiin ja huomenna palataan taas normaaliin arkeen.

Elvis on ollut hoitolassa hoidossa pari kertaa aikaisemminkin, tosin silloin eri paikassa. Viime vuosina tosin ollaan onnistuttu palkkaamaan kavereita koira- ja talovahdeiksi (kiitoksia vaan Elinalle ja Kirsille!), joka oli mieluisampi vaihtoehto etenkin kun Röllillä alkoi kertyä ikää enemmän ja minua säälitti viedä sitä meluisaan hoitolaan nukkumaan kovalle lattialle (näin kärjistetysti). Kotona olo oli varmasti seniorikoiralle paljon stressittömämpää.

Nytkin olisin mielelläni ottanut tutun koirahoitajan meille kotiin, mutta se ei oikein tuntunut nyt järjestyvän. Eikä oikein ollut aikaa ryhtyä värväämään jotakuta uutta, kun ainakin Elviksen kanssa pitäisi tietää vähän sen metkuja ja osata toimia sen mukaisesti. Toisena vaihtoehtona oli viedä pojat eri paikkoihin hoitoon. Elvikselle kyselin lähellä asuvalta kasvattajaltaan yösijaa, mutta siinä oli vähän mutkia matkassa siellä kasvavan pentueen vuoksi. Novalle olin alustavasti kysellyt majapaikkaa edellä mainitulta Kirsiltä, mutta koska tuo tapetinsyönti alkoi vähän aikaa sitten, tulin toisiin ajatuksiin... olisi vähemmän mukavaa jos kyläpaikan seinät kokisivat saman kohtalon. Lopulta siis hoitola tuntui parhaalta vaihtoehdolta kuitenkin.

Aikaisempi hoitola oli ihan ok, sisällä isot verkkoyksiöt ja luukut joista pääsi ulkotarhoihin. Lisäksi hoitolan pitäjä lenkitti jonkin verran, mutta meluisa paikka se kyllä oli, kun kaikki koirat näkivät toisensa yms. Katsastin pitkästä aikaa uudelleen alueen tarjontaa ja löysinkin Honkarannan Tassunjäljen, joka vaikutti aika lupaavalta. Soittamalla selvisi, että tilaakin oli ja kaksi sisäyksiötä voitaisiin yhdistää verkko-ovella niin, että kumpikin saisi oman tilan mutta olisivat kuitenkin vierekkäin ja näköyhteydessä toisiinsä.Ulkotarhat olisi käytössä myös, eli päiviä ei tarvitse sisätiloissa kykkiä ja lenkillekin pääsisivät yksitellen. Mukavaa oli myös se, että pyydettiin etukäteen tutustumaan hoitolaan koirien kanssa ja pari viikkoa sitten kävimmekin molempien koirien kanssa ihmettelemässä paikkoja ja tutustumassa Hanneen, hoitolan pitäjään.

Hyvin pojat olivat hoitolassa pärjänneet, kumpikaan ei kuulemma ollut juuri stressannut mistään. Päivät olivat olleet tarhassa, jossa Nova oli löytänyt sisäisen myyränsä ja kaivanut kuoppaa toisensa perään tarhan pohjaan. Iltaisin hoitolassa oli tarjoiltu raakoja luita yötä vasten pureskeltavaksi (etukäteen tarkistettiin toki, että voiko niitä antaa), joiden osalta Elvis oli päättänyt jättää sitten nappulansa pääosin syömättä ja siirtynyt oma-ehtoiselle barf-ruokavaliolle. Hyvin tuntuivat viihtyneen ja ilman muuta käytetään tätä hoitovaihtoehtoa tarvittaessa jatkossakin - pojatkin ovat kuulemma tervetulleita takaisin!

Hoitolaan lähdössä