Ensin Nova oli kipeänä ja söi "perinteisen" 10 pv antibioottikuurin, sitten Elvistä kesän ajan välillä vaivannut korva alkoi tulehtua, joten nyt Elvis on vuorostaan antibioottikuurilla (ja korvatipoilla toki myös). Harmi vaan, ettei kumpikaan ole yhtä ahne kuin Rölli oli, jolle sai pahanmakuiset antibiootit piilotettua Froliceihin, vaan sekä Elvikselle että Novalle on tabletit täytynyt annostella suoraan nieluun ja makupalat perään. Joku voisi oikeasti kehitellä hyvänmakuisia antibiootteja. Onneksi niistä sentään on apuakin. Novan vointi palautui normaaliksi parissa päivässä ja on sittemmin ollut taas ihan oma itsensä. Elviksen korvakipukin alkoi helpottamaan ja nyt ei enää kerry samaan malliin töhkää joka haisisi pahalle. Elviksen lääkekuureja on vielä viikon verran jäljellä, sitten on käväistävä kontrollikäynnillä.
Elviksen korvavaivailu on aiheuttanut nyt kuitenkin sen, että ryhdyin miettimään olisiko aiheellista vaihtaa sen ruoka toiseen. Lekurista suosittelivat ihan allergiaruokaa, mutta voisi kokeilla olisiko ihan jostain muusta nappulalajikkeesta jo hyötyä. Elvis on koko ikänsä syönyt Royal Caninin German Shepherd ruokaa, ihan jo siksi ettei se suostu muuta syömään. Jotain vuosia sitten yritin epätoivoisesti vaihtaa tilalle Eukanuban vastaavaa, joka olisi ollut lihaisampi, mutta ei. Ensin se närppi sekoituksesta vain RC:n nappulat ja jätti loput. Sitten se oli syömättä lähemmäs toista viikkoa. Lopulta se säkillinen syötiin loppuun niin, että joka ruokaan tungettiin riittävästi jauhelihaa tai koiranmakkaraa, että nappulat peittyivät. (Toim.huom. Elvis ei myöskään syö lihaa, joka tarjoillaan epäilyttävinä paloina, eikä jauhettuna.) Kun Elvis vihdoin taas sai RC:n ruokaa, se suorastaan hotki ensimmäiset ateriat - koira joka on koko ikänsä syönyt yhden nappulan kerrallaan huolellisesti pureskellen! Ruoan vaihtaminen toiseen ei siis tosiaankaan ole mikään itsestäänselyys, kun on Elviksestä kyse.
Nyt ollaan maisteltu muutamia näytepusseja, jotka ovat yllättävästi kelvanneet. Samoin RC:n Maxi Mature on maistunut, tosin siitä epäilen mahtaako siihen vaihtaminen hyödyttää kun erot RC:n roturuokaan eivät kovin isot ole. Ruokamerkkejä ja vaihtoehtoja vertaillessa olen huomannut, ettei isojen koirien ruokia ole nykyisin tarjolla pienissä pusseissa, vaan heti olisi raahattava kotiin koko säkki. Ajatus ärsyttää, vaikka aika monessa onkin maistuvuustakuu eli rahansa saa säkistä takaisin jos sen palauttaa lähes syömättömänä. Olisi niin paljon helpompaa ostella testiin pikkupusseja, että näkisi edes maistuuko. Sitten vasta jos maistuu, niin olisi tarve syöttää säkillinen tai pari että näkisi onko sillä jotain vaikutustakin. Kokeilu jatkuu arpapelillä, kun varsinaista allergiaepäilyäkään ei ole - ainoastaan taustalla kummitteleva ajatus olisiko Elvis vanhemmiten herkistynyt jollekin nykyisen ruokansa ainesosalle. Ruokavinkkejä otetaan vastaan!
keskiviikko 19. elokuuta 2015
maanantai 10. elokuuta 2015
VEPE-leirin viikonloppu takana
Mukavan leiriviikonlopun jälkeen oli kieltämättä kuitenkin mukava palata kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan, tosin myönnettäköön että ennen sänkyä ehdin nukkua leiriväsymystäni jo olohuoneen sohvalla Novan nukkuessa siinä vieressä lattialla. Rankkaa, vaikka onkin kivaa, tuo leirielämä!
Vietin siis viikonlopun Novan kanssa VEPE-leirillä Saarijärvellä. Kivaa oli osallistua tänä vuonna koiran kanssa, viime kerrasta onkin aikaa. Jos en ihan väärin muista, ollaan leirillä oltu Röllin ja Elviksen kanssa joskus vuonna 2008 tai sitä luokkaa, silloin kun Elvis vasta opetteli uimaan ja Röllin kanssa oltiin VEPEilty muutama kesä. Viime vuonna puolestaan olin ihan vain kuunteluoppilaana ja sitä edellisenä leirillä töissä, suorittamassa koetoimitsija-/koulutusohjaajaharjoitteluja. Vaikka leirillä toistuvatkin samat teemat ja harjoittelut, näkee siellä monenmoista koiraa, ohjaajaa ja kouluttajaa ja väittäisinkin, että seuraamalla muiden harjoitteluja saa vähintään yhtä paljon irti, kuin omista treeneistä.
Viime viikolla leirille lähtö näytti hetken aikaa vähän epävarmalta. Maanantaina illalla Nova ei oikein halunnut syödä, tiistaina aamulla se oli selvästi apea ja väsyneen oloinen. Tiistaina huomasimme sen kuolaavan aivan jatkuvasti, sen lisäksi että se oli hyvin vaisun oloinen - eikä edelleenkään oikein ruokakaan maistunut. Vähän jotain meni sisään ja ihan normaalisti tuli toisesta päästä ulos, joten heti keskiviikkona aamulla soittelin sille lääkäriaikaa. Oireita kuivaillessani tuli kieltämättä olo, että koiralla on vain "ylihuolehtiva omistaja" -syndrooma, mutta saatiin iltapäiväksi aika. Lekurissa Nova tutkittiin ja mitattiin lämpö. Pientä kuumettahan sillä oli, joten otettiin myös verikokeet jotta selviäisi onko tulehdusta. Tuloksia odotellessa Nova myös nesteytettiin, koska oli hieman kuivuneen oloinen. Reipas pikkukoira istui kiltisti tutkimuspöydällä koko ajan, kun tipasta valui nestettä niskanahan alle hervottoman kokoiseksi "kyttyräksi".
Verikokeesta selvisi, että tulehdusarvot olivat kohollaan, joten antibioottikuuri saatiin matkaan. Varsinaista syytä ei selvinnyt, eläinlääkäri epäili jotain virusperäistä tulehdusta nielussa, koska kuolaamista esiintyi niin runsaasti ja se vaikuttaisi myös ruokahaluun. Saatesanoina oli, että jos olo siitä piristyy, niin viikonloppuna voi kuitenkin suunnata leirillekin. Jos ei piristy, olisi loppuviikosta joka tapauksessa palattava lääkäriin jatkotutkimuksiin. Kotiin mennessä oli Nova selvästi parempivointinen, kuin mitä oli ollut aamulla. Seuraavan päivän se oli asteittain pirteämpi ja lämpö alkoi laskea, joten uskalsin pakata leirikamppeet valmiiksi. Totesin, että onneksi ollaan sen verran lähellä, että jos vointi siitä muuttuukin heikompaan suuntaan niin jätetään leiri väliin ja tullaan tarvittaessa kotiin.
Perjantaina vähän lyhyemmän työpäivän jälkeen pakattiin yhdessä kaverini Kirsin kanssa kamppeemme autoon Novan lisäksi ja kauhisteltiin miten kaksi ihmistä tarvitsee koko autollisen tavaraa yhdeksi viikonlopuksi... Ilta meni rauhallisissa merkeissä VEPE-koetta seuraillessa, kun Nova ja mökkikaverimme tolleri-Heta huilasivat puolestaan mökissä. Lauantai-aamuna Novan vointikin oli ihan normaali, joten en enää epäillyt voisiko sen kanssa koulutuksiinkin osallistua.
Leiripäiviä olivat varsinaisesti lauantai ja sunnuntai. Lauantaina oli ensin ohjelmassa luento, jonka aiheena tänä vuonna oli uusi sääntöehdotus. Uudet VEPE-säännöt tulevat mahdollisesti voimaan 1.8.2016 ja ne löytyvät lansuyhdistyksen nettisivuilta. Jyrki Heino, joka toimii mm. VEPE-tuomarina, kävi sääntömuutokset läpi ja vastaili yleisöstä tuleviin kysymyksiin. Muutamat itseäkin mietityttäneet asiat selkiytyivät luennon aikana, joten nyt odotellaan mielenkiinnolla tuleeko niihin vielä viilausta ennen kuin astuvat voimaan. Itse pidän muutoksia kiinnostavina, vaikka paikoin hieman aiempaa haastavampina ja enemmän koulutusta vaativina. Kiva päästä opettelemaan uusia liikkeitä!
Luennon jälkeen alkoivat varsinaiset koulutukset, joita oli neljällä rastilla. Näistä kaksi ehtisi käydä yhden päivän aikana läpi. Novan kanssa oltiin SOVE/ALO -tason ryhmässä, jossa oli pääosin aloittelevia tai SOVEen tähtääviä koirakoita, muutamalla vähän edistyneemmällä vahvistuksella. Lauantain rastimme olivat veneestä hyppy sekä hukkuva. Hyppyrastilla tehtiin ihan perus veneestä hyppy, Novan tyyliin, eli reunalta ponnistus ja kunnon loiskauksella järveen. Koska sillä oli niin paljon intoa, rastin kouluttaja Sami ehdotti, että tehdään vielä toisto jossa Nova soudetaan järvelle, odotetaan, soudetaan takaisin ja palkataan. Ideana siis se, ettei aina pääs hyppäämään. Ei ollut ongelmia siinä, Nova tuijotteli silmä tarkkana, mutta ei kuitenkaan yrittänyt varaslähtöä.
Hukkuvan rastilla puolestaan kerroin, ettei vielä hukkuvaa olla haettu, vaan lähinnä pelkkää patukkaa sekä niin, että hukkuva on kävellyt mukana. Pasi, rastin kouluttaja, hukkuikin Novalle ensin kahlaamalla ja kun ei siinä ihmeempää ongelmaa ollut, tehtiin vielä toinen suoritus niin, että Pasi tiputtautui veneestä ja Nova kävi hinaamassa. Uintiasento lastin kanssa on Novalla vielä vähän pärskivä, vaikka sinnikkäästi vielä treenataankin pelastusliivit päällä, mutta kyllä se siitä. Matkat on pidetty lyhyinä koko kesän, ettei heti käy liian rankaksi.
Sunnuntaina vuorossa oli puolestaan vientirasti, jonne lähdin hyvin avoimin mielin. Siinä missä muiden SOVE/ALO-liikkeiden perusteita olen Novalle kesän aikana opettanut, en ole vielä keksinyt keinoa miten saisin viennin sujumaan. Namipurkkia on haettu veneestä, mutta siihen se on jäänyt. Rastin kouluttajien ehdotuksesta kokeiltiin niin päin, että minä menen veneeseen vastaanottamaan ja suorittamaan esineen vaihtoa purkkiin. Nova ei vieraalta ollut halukas ottamaan vientiesinettä, mutta kun se heitettiin rantaveteen niin siitä se nappasi sen matkaansa ja hienosti toi veneelle asti. Tämä kun tuntuu Novalle sopivan, niin jatketaan tällä niksillä opettelua!
Viimeisenä vuorossa oli veneen haku -rasti. Siellä pääsi myös kokeilemaan uusien sääntöjen mukaista pelastusrengasta ja koska Nova on vielä kasvuikäinen kokeiltiinkin veneen haun sijaan pelastusrenkaan hakua. Eli samaan malliin veneestä annettiin köysi, mutta se olikin renkaassa jonka Nova hinasi rantaan. Sujui hienosti, ei ongelmia! Tehtiin Novalle myös ihan pelastusrenkaan haku niin, että rengas heitettiin veneestä ja lähetin hakemaan. Hinausköyden sijaan Nova nappasi renkaan omasta narusta kiinni, eikä onnistunut tähtäämään maaliin renkaan ollessa edessä - muuta ongelmaa siinä ei ollut. Naruleluilla ja köysillä leikkivä Nova on muutenkin intona kaikista köysistä, että yritti kierrosten välissä odotellessa sinkoilla myös takaisin rantaan, mitä ei muilla rasteilla ollut tehnyt. Luulisi, että kaksipäiväisen leirin viimeisellä rastilla jo väsyttäisikin...
Leirin parasta antia on myös muiden treenien seuraaminen ja tuntuu, että sieltä saa aina hyvän paketin niksejä taas omiin treeneihin että koulutuksiin. Tuttu palkintotuomari käski olla pilaamatta näin innokasta ja lupaavaa VEPE-koiraa - vastasin, että katsotaan mitä ongelmia onnistun sille kehittämään ensi kesäksi. ;)
Vietin siis viikonlopun Novan kanssa VEPE-leirillä Saarijärvellä. Kivaa oli osallistua tänä vuonna koiran kanssa, viime kerrasta onkin aikaa. Jos en ihan väärin muista, ollaan leirillä oltu Röllin ja Elviksen kanssa joskus vuonna 2008 tai sitä luokkaa, silloin kun Elvis vasta opetteli uimaan ja Röllin kanssa oltiin VEPEilty muutama kesä. Viime vuonna puolestaan olin ihan vain kuunteluoppilaana ja sitä edellisenä leirillä töissä, suorittamassa koetoimitsija-/koulutusohjaajaharjoitteluja. Vaikka leirillä toistuvatkin samat teemat ja harjoittelut, näkee siellä monenmoista koiraa, ohjaajaa ja kouluttajaa ja väittäisinkin, että seuraamalla muiden harjoitteluja saa vähintään yhtä paljon irti, kuin omista treeneistä.
Viime viikolla leirille lähtö näytti hetken aikaa vähän epävarmalta. Maanantaina illalla Nova ei oikein halunnut syödä, tiistaina aamulla se oli selvästi apea ja väsyneen oloinen. Tiistaina huomasimme sen kuolaavan aivan jatkuvasti, sen lisäksi että se oli hyvin vaisun oloinen - eikä edelleenkään oikein ruokakaan maistunut. Vähän jotain meni sisään ja ihan normaalisti tuli toisesta päästä ulos, joten heti keskiviikkona aamulla soittelin sille lääkäriaikaa. Oireita kuivaillessani tuli kieltämättä olo, että koiralla on vain "ylihuolehtiva omistaja" -syndrooma, mutta saatiin iltapäiväksi aika. Lekurissa Nova tutkittiin ja mitattiin lämpö. Pientä kuumettahan sillä oli, joten otettiin myös verikokeet jotta selviäisi onko tulehdusta. Tuloksia odotellessa Nova myös nesteytettiin, koska oli hieman kuivuneen oloinen. Reipas pikkukoira istui kiltisti tutkimuspöydällä koko ajan, kun tipasta valui nestettä niskanahan alle hervottoman kokoiseksi "kyttyräksi".
Verikokeesta selvisi, että tulehdusarvot olivat kohollaan, joten antibioottikuuri saatiin matkaan. Varsinaista syytä ei selvinnyt, eläinlääkäri epäili jotain virusperäistä tulehdusta nielussa, koska kuolaamista esiintyi niin runsaasti ja se vaikuttaisi myös ruokahaluun. Saatesanoina oli, että jos olo siitä piristyy, niin viikonloppuna voi kuitenkin suunnata leirillekin. Jos ei piristy, olisi loppuviikosta joka tapauksessa palattava lääkäriin jatkotutkimuksiin. Kotiin mennessä oli Nova selvästi parempivointinen, kuin mitä oli ollut aamulla. Seuraavan päivän se oli asteittain pirteämpi ja lämpö alkoi laskea, joten uskalsin pakata leirikamppeet valmiiksi. Totesin, että onneksi ollaan sen verran lähellä, että jos vointi siitä muuttuukin heikompaan suuntaan niin jätetään leiri väliin ja tullaan tarvittaessa kotiin.
Perjantaina vähän lyhyemmän työpäivän jälkeen pakattiin yhdessä kaverini Kirsin kanssa kamppeemme autoon Novan lisäksi ja kauhisteltiin miten kaksi ihmistä tarvitsee koko autollisen tavaraa yhdeksi viikonlopuksi... Ilta meni rauhallisissa merkeissä VEPE-koetta seuraillessa, kun Nova ja mökkikaverimme tolleri-Heta huilasivat puolestaan mökissä. Lauantai-aamuna Novan vointikin oli ihan normaali, joten en enää epäillyt voisiko sen kanssa koulutuksiinkin osallistua.
Leiripäiviä olivat varsinaisesti lauantai ja sunnuntai. Lauantaina oli ensin ohjelmassa luento, jonka aiheena tänä vuonna oli uusi sääntöehdotus. Uudet VEPE-säännöt tulevat mahdollisesti voimaan 1.8.2016 ja ne löytyvät lansuyhdistyksen nettisivuilta. Jyrki Heino, joka toimii mm. VEPE-tuomarina, kävi sääntömuutokset läpi ja vastaili yleisöstä tuleviin kysymyksiin. Muutamat itseäkin mietityttäneet asiat selkiytyivät luennon aikana, joten nyt odotellaan mielenkiinnolla tuleeko niihin vielä viilausta ennen kuin astuvat voimaan. Itse pidän muutoksia kiinnostavina, vaikka paikoin hieman aiempaa haastavampina ja enemmän koulutusta vaativina. Kiva päästä opettelemaan uusia liikkeitä!
 |
| Nova seuraa tarkkaavaisena rastilla muiden treeniä |
Luennon jälkeen alkoivat varsinaiset koulutukset, joita oli neljällä rastilla. Näistä kaksi ehtisi käydä yhden päivän aikana läpi. Novan kanssa oltiin SOVE/ALO -tason ryhmässä, jossa oli pääosin aloittelevia tai SOVEen tähtääviä koirakoita, muutamalla vähän edistyneemmällä vahvistuksella. Lauantain rastimme olivat veneestä hyppy sekä hukkuva. Hyppyrastilla tehtiin ihan perus veneestä hyppy, Novan tyyliin, eli reunalta ponnistus ja kunnon loiskauksella järveen. Koska sillä oli niin paljon intoa, rastin kouluttaja Sami ehdotti, että tehdään vielä toisto jossa Nova soudetaan järvelle, odotetaan, soudetaan takaisin ja palkataan. Ideana siis se, ettei aina pääs hyppäämään. Ei ollut ongelmia siinä, Nova tuijotteli silmä tarkkana, mutta ei kuitenkaan yrittänyt varaslähtöä.
Hukkuvan rastilla puolestaan kerroin, ettei vielä hukkuvaa olla haettu, vaan lähinnä pelkkää patukkaa sekä niin, että hukkuva on kävellyt mukana. Pasi, rastin kouluttaja, hukkuikin Novalle ensin kahlaamalla ja kun ei siinä ihmeempää ongelmaa ollut, tehtiin vielä toinen suoritus niin, että Pasi tiputtautui veneestä ja Nova kävi hinaamassa. Uintiasento lastin kanssa on Novalla vielä vähän pärskivä, vaikka sinnikkäästi vielä treenataankin pelastusliivit päällä, mutta kyllä se siitä. Matkat on pidetty lyhyinä koko kesän, ettei heti käy liian rankaksi.
Sunnuntaina vuorossa oli puolestaan vientirasti, jonne lähdin hyvin avoimin mielin. Siinä missä muiden SOVE/ALO-liikkeiden perusteita olen Novalle kesän aikana opettanut, en ole vielä keksinyt keinoa miten saisin viennin sujumaan. Namipurkkia on haettu veneestä, mutta siihen se on jäänyt. Rastin kouluttajien ehdotuksesta kokeiltiin niin päin, että minä menen veneeseen vastaanottamaan ja suorittamaan esineen vaihtoa purkkiin. Nova ei vieraalta ollut halukas ottamaan vientiesinettä, mutta kun se heitettiin rantaveteen niin siitä se nappasi sen matkaansa ja hienosti toi veneelle asti. Tämä kun tuntuu Novalle sopivan, niin jatketaan tällä niksillä opettelua!
Viimeisenä vuorossa oli veneen haku -rasti. Siellä pääsi myös kokeilemaan uusien sääntöjen mukaista pelastusrengasta ja koska Nova on vielä kasvuikäinen kokeiltiinkin veneen haun sijaan pelastusrenkaan hakua. Eli samaan malliin veneestä annettiin köysi, mutta se olikin renkaassa jonka Nova hinasi rantaan. Sujui hienosti, ei ongelmia! Tehtiin Novalle myös ihan pelastusrenkaan haku niin, että rengas heitettiin veneestä ja lähetin hakemaan. Hinausköyden sijaan Nova nappasi renkaan omasta narusta kiinni, eikä onnistunut tähtäämään maaliin renkaan ollessa edessä - muuta ongelmaa siinä ei ollut. Naruleluilla ja köysillä leikkivä Nova on muutenkin intona kaikista köysistä, että yritti kierrosten välissä odotellessa sinkoilla myös takaisin rantaan, mitä ei muilla rasteilla ollut tehnyt. Luulisi, että kaksipäiväisen leirin viimeisellä rastilla jo väsyttäisikin...
Leirin parasta antia on myös muiden treenien seuraaminen ja tuntuu, että sieltä saa aina hyvän paketin niksejä taas omiin treeneihin että koulutuksiin. Tuttu palkintotuomari käski olla pilaamatta näin innokasta ja lupaavaa VEPE-koiraa - vastasin, että katsotaan mitä ongelmia onnistun sille kehittämään ensi kesäksi. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)