Huh, mikä koiraharrastusvuosi!

Vedetäänpä syvään henkeä ja mietitään, mitä tänä vuonna tulikaan tehtyä. Tuntuu ihan huimalta, kun miettii mitä kaikkea ollaan Novan kanssa ehditty tänä vuonna harrastaa. KoiraNettiin on kertynyt 17 riviä lisää (tai siis 16, yksi vielä sieltä puuttuu tällä hetkellä) ja noin pikaisesti laskemalla pari kertaa kuukaudessa ollaan johonkin tapahtumaan osallistuttu. Kokeiden, näyttelyiden ja luonnetestien lisäksi tietysti kertyy lukemattomat treenit, valmennukset ja leirit. On tullut hyväksyttyjä ja hylättyjä tuloksia, ykkösiä, kolmosia ja nollia, on seisty sijoittuneiden joukossa palkintojen jaossa sekä on haettu merkintöjä täynnä olevia tuloslappuja ja kilpailukirjoja.

Hengästyttääkö? Minua ei vielä, mutta tämän vuoden aikana on kyllä oppinut paitsi aikatauluttamaan menoja, niin myös aikatauluttamaan vapaata ja lepoaikaa, koska puhti loppuu sekä minulta, että koiralta.

VEPE-kokeessa heinäkuussa Kuopiossa

VEPEn osalta tavoite oli treenata avoimen luokan liikkeet kasaan - kauden alussa Nova oli jo opetellut kaikista palasia, mutta kokonaiset suoritukset olivat vielä vaiheessa. Suurin tumma pilvi taivaalla oli pelastusrenkaan vienti ja sen köyden kanssa olevat ongelmat (kts. aikaisempi postaus kesältä). Niihin löytyi kuitenkin apua jo heti alkukaudesta ja homma saatiin hienosti kasaan! Viidellä avoimen luokan kokeella saatiin luokkanousu ja huvin vuoksi käytiin vielä kastamassa varpaat voittajaluokassa Keski-Suomen piirinmestaruuskisassa. Vähemmän yllättävästi voittajasta ei ihan tulosta tullut, kun eivät liikkeetkään vielä ole ihan kuosissa, mutta lähellä oli!

Novan kauden 2017 VEPE-tulokset:

AVO3	72	Jyväskylä 1.7.2017	VIRTANEN TEEMUPEKKA
AVO1	100	Ähtäri 9.7.2017	LINDROOS MONICA
AVO3	68	Kuopio 23.7.2017	RONKAINEN HELI
AVO1	96	Ikaalinen 29.7.2017	LINDROOS MONICA
AVO1	97	Uurainen 13.8.2017	HEINO JYRKI
VOI0	63	Uurainen 10.9.2017	RONKAINEN HELI

Rally-tokotreenailua Haukkuvaaran hallilla

Rally-toko aloitettiin vuosi sitten syksyllä, lähinnä talvilajiksi ja "huvin vuoksi". Riski taitaa olla, että jos "huvin vuoksi" ottaa kuitenkin viikoittaisen valmennuspaikan, sitä huomaa yhtäkkiä oppivansa jotain ja ns. nälkä kasvaa syödessä... Iso kiitos kuuluu vakkari-kouluttajallemme Ellille, joka sujuvasti opastaa meitä eteenpäin vaikka välillä tuntuu, että meillä on kuusi vasenta jalkaa, ei lainkaan suuntavaistoa eikä pysty sanomaan kummalla on pallo enemmän hukassa - koiralla vai ohjaajalla. Keväällä tuntui, että ollaan jo jonkun verran taitavia, joten lähdettiin maaliskuussa kokeilemaan oman seuran ja tutun hallin kisoihin. Rallyä ollaan kisattu sillä asenteella, että otetaan luokka kerrallaan ja katsotaan miten pitkälle mennään. Varsinaisia tavoitteita ei ole, mutta avoin luokka olisi yhtä tulosta vaille paketissa ja eiköhän me sitä voittajaakin lähdetä sitten ensi vuonna kokeilemaan. Työtä kyllä vielä riittää - matkan varrella on hinkattu milloin seuraamista, milloin käännöksiä ja takapään käyttöä, säädetty virettä ja mielentilaa, yms. yms.

Novan vuoden 2017 Rally-TOKO-tulokset:

ALOHYV	82	Jyväskylä 11.3.2017	LINTENHOFER TYTTI
ALOHYV	99	Jyväskylä 9.4.2017	PETÄJÄ KIRSI
ALOHYV	97  RTK1	Jyväskylä 24.7.2017	HILLEBRAND MINNA
AVO0	(61)	Jyväskylä 26.8.2017	LESKINEN TARU
AVOHYV	85	Jyväskylä 25.11.2017	LESKINEN TARU
AVOHYV	99	Saarijärvi 16.12.2017	FIIA-MARIA KIVIOJA

Noutotreeniä (kuva: Tuija Aaltonen)

Välillä ehdittiin treenailla noutojuttujakin, sekä käytiin kohtalaisen valmistautuneella mielellä epäonnistumassa yhdet taipumuskokeet. Treenattiin lisää ja suunniteltiin vielä toista yritystä, mutta muutama päivä ennen syksyn viimeisiä taippareita Nova imuroi itselleen jostain kennelyskän kaltaisen pöpön, joka nostikin sitten kuumetta siihen malliin että taipparit vaihtuivat sairasteluun ja lepäilyyn. Suunnitelma siirtyi ensi keväälle, katsotaan sitten uudestaan. Hirveän hyvää treeniä ollaan saatu vuoden aikana, joskin edelleen kaipaan itse enemmän ohjattua treeniä. Nyt alkaa selvästi myös näkyä se, että omin päin treenaillessa Nova toimii paremmin, kuin ryhmätreeneissä ja vieraissa paikoissa tilanne onkin erilainen eikä suoritusvarmuus olekaan samaa tasoa. 

Lajiharrastusten oheella käytiin kahdesti pyörähtämässä lähinäyttelyissäkin. Kevättalvella kotimainen tuomari tykästyi Novaan niin, että sijoitti avoimen luokan urosten toiseksi. Loppuvuoden näyttelyssä puolestaan portugalilainen tuomari antoi ihan hyvän arvostelun, mutta olisi toivonut vähän massiivisempaa koiraa. Varsinkin kesäkauden jäljiltä Nova oli sutjakassa kunnossa ja se on muutenkin malliltaan aika "kompakti", ettei tuo suuri yllätys ollut. Luulen silti, että huvin vuoksi käydään välillä näyttelyissäkin pyörähtelemässä - vaikkei se meidän pääasiallinen harrastus olekaan.

Minulle tärkeimmät suunnitelmat kuluneelle vuodelle olivat sekä MH että luonnetesti. Molempiin oltiin menossa ja ennen kaikkea halusin viedä testiin nuoren koiran, jotta testeissä näkyisi sen luonne vielä ns. omimmillaan. Nova yllätti reippaudellaan MH:ssa ja molempien testien jälkeen olen paremmin ymmärtänyt mistä sen ohjaajapehmeys rakentuu - taistelutahtoa on, mutta itseluottamusta ei ihan niinkään. Tämä on ennen kaikkea sellainen "tehdään yhdessä" -koira, niin arjessa kuin harrastuksissakin. Ehkä nyt minä entistä paremmin osaan ohjata asioissa oikein eteenpäin.

Huhhuh, sanon minä. Paljon mahtuu vuoteen. Omasta mielestä siinä on ollut runsaasti toimintaa, muttei liikaa. Väittäisin Novan olevan samaa mieltä, sillä sen tekemisen into on säilynyt läpi vuoden, vaikka välillä kesän leirien ja muiden aktiviteettien lomassa on selvästi näkynyt myös hyytymistä ja levon tarvetta. Välissä levättiin ja sitten mentiin taas. 

Kiitos kasvattaja-Tuulille tästä hienosta nuoresta harrastuskoirasta, joka on jo nyt vienyt pidemmälle kuin uskalsin kuvitellakaan! Matka jatkuu, niin kauan kuin meillä on kivaa ja intoa riittää. Ensi vuoden suunnitelmat eivät paljoa tämän konkreettisempia ole, katsotaan mihin se meidät kuljettaa. 

"Huippukivaa, tehdään lisää!"

Hyvää Joulua!

Vuoden viimeiset kisat

Lauantaina käytiin Novan kanssa vielä osallistumassa rally-tokokisoihin Saarijärvellä. Fiilis ennen kisoja oli hyvällä tavalla outo - ennen edellisiä kisoja jännitin koko viikon ja nukuin yöt tosi huonosti, sanomattakin selvää että myös kisapäivänä jännitti paljon. Nyt oli ihmeen rento olo koko viikon, viimeisten viikkojen treenit olivat menneet hyvin joten ilmeisesti siitä syystä ei paljoa jännittänytkään. Ihan outoa...

Vireen hallintaa ollaan työstetty aktiivisesti rallytreeneissä viime aikoina ja tuloksiakin alkoi näkyä. Vaihdoin mm. lelupalkan taskusta loppupalkaksi, jonka ansiosta Nova ei odota lelun ilmestyvän palkaksi hetkenä minä hyvänä. Lisäksi olen keskittynyt palkkaamaan sopivalla vireellä tehdyistä suorituksista, enkä vaadi nopeutta vaan tarkkuutta. Pienistä palasista on koottu vähitellen toimivampaa kokonaisuutta.

Lauantain kisoissa se ainakin näkyi positiivisella tavalla, sillä kisat menivät ihan älyttömän hyvin! Tehtiin hieno ja hallittu rata, hyvässä vireessä. Virheitä tuli tasan yksi - minä vähän hidastin vauhtia pyörähdyksessä. Tulokseksi siis 99 pistettä ja sillä irtosi myös avoimen luokan voitto (kokonaisella 7 sekunnin etumatkalla)! Tuomarina oli Fiia-Maria Kivioja.

AVO-luokan ratapiirustus

Mahtava fiilis! Ei niinkään koska vietiin voitto kotiin, vaan koska koko suoritus oli ihan huippuhyvä!

Tuomarin valinta sekä kärkikolmikko (kuva Saarijärven Seudun Kennelkerho ry)

Rally-tokoa enemmän tai vähemmän maltilla

Rally-toko on ehkä matalavireisempien koirien laji, tai ainakin siihen lopputulokseen olen tullut viime aikoina, sen jälkeen kun oivalsin että Novan innokkuus syö sen tekniikkaa. Mitä kovempaa mennään ja mitä kivempaa on, sitä enemmän häseltämiseksi menee helposti koko ratasuoritus. Tässä on nyt sitten pari viikkoa yritetty säätää vireystilaa vähän alaspäin ja työ jatkuu, mutta siitä huolimatta käytiin marraskuun viimeisenä lauantaina kisaamassa avoimessa luokassa. Meidän ensimmäinen rallyn AVO-luokan kisahan oli elokuussa, siitä ei oikein jäänyt mitään erityistä kerrottavaa, sillä se suoritus vähän levisi joka suuntaan eikä saatu kasaan riittävästi pisteitä hyväksyttyyn tulokseen. Ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel kohti parannusta, eikö?

Kuva: Heli Tuominen

Kuva: Heli Tuominen

Kuva: Heli Tuominen

Tällä kertaa paketti pysyi paremmin kasassa kuin viimeksi, vaikka edelleen Novan vire on turhan korkea. Kyseessä ei niinkään ole se, että sillä olisi hirveästi patoutunutta energiaa tai että se ns. keittäisi yli, vaan sen mielestä tämä on vaan niin huippukivaa, ettei se oikein malta pysyä nahoissaan. Oikeastaan olen varsin tyytyväinen tämän kerran suoritukseen, sillä siellä tuli vain kaksi yhden pisteen virhettä pienistä epätäsmällisyyksistä, yksi kolmen pisteen uusinta - jonka ehkä olisi voinut jättää uusimattakin ja saada suunnilleen saman verran virheitä sähellyksestä - ja yksi 10 pisteen virhe, joka oli heti ensimmäinen käännöskyltti. Siinä näkyy tosi hyvin se, että Novalla on liikaa intoa ja tekniikka unohtuu, eli se ei pysy hallitusti mukana 270° käännöksessä. Ilman tuota ensimmäsen kyltin sählinkiä sehän olisi ollut jo erittäin mallikas rata, joten sietääkin olla tyytyväinen!

AVO-luokan ratapiirustus

Nyt on sitten kasassa ensimmäinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta. Viretilaa säädetään vielä jatkossakin, en usko että se korjaantuu vielä ihan hetkessä. Vitsailinkin kisapäivänä suorituksen jälkeen, että me voitaisiin pitää viiden vuoden tauko ja palata sitten rallyn pariin, josko ikä olisi tehnyt tehtävänsä viretilan osalta. Ehkä ei kuitenkaan, tämä on liian kiva laji, että sitä viitsi laittaa pidemmäksi aikaa "hyllylle". Onhan se hyvä, että riittää tekemistä jatkossakin. Erityisen ylpeä olen kyllä tässä vaiheessa siitä, miten hyvin Novan tekniikka on kehittynyt!

Videolta voi vilkaista lennokkaan koesuorituksen, tulokseksi saimme 85/100 p ja hyväksytyn tuloksen.

Luonnetestijuttuja

MH-testissä käytiin Novan kanssa heinäkuussa ja luonnetestissä puolestaan lokakuussa. Halusin viedä Novan molempiin testeihin, koska mielestäni ne mittaavat hieman eri asioita ja eri tavalla, mutta täytyy kyllä todeta ettei jälkimmäisen testin tuloksissa mitään kummempia yllätyksiä enää tullut vaan Nova reagoi aikalailla kuten osasin jo odottaakin oman kokemuksen ja aiemman MH:n perusteella.

Kaikki koirat meillä ovat SKL:n luonnetestissä käyneet, Nova on ensimmäinen joka on myös MH-kuvattu. Tämä ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että siinä vaiheessa kun MH tuli Suomeen lähenteli Rölli muistaakseni jo kymmentä vuotta ja Elvikselläkin alkoi olla ikää jo sen verran, ettei sitäkään ole tullut enää MH:n vietyä. Testien tulosten valossa Nova on meidän koirista pehmein, mutta sekään ei yllätä, sillä se näkyy kyllä arkielämässä varsinkin korostuen Elviksen jästipäisyyteen ja Röllin kovuuteen. Ei Nova silti mikään arkajalka ole, mutta lähinnä se minkä me tulkitsemme pehmeytenä on ehkä eniten ns. "ohjaajapehmeyttä" ja toimintakyvyn vähyyttä - kun Novalta itsenäisesti loppuu kantti, se hakee ihmisistä apua suorittaakseen tehtävät loppuun. Se näkyy selvästi harrastuksissa, mutta hauskasti myös luonnetestin taisteluhalussa, jossa minun piti "käynnistää" taistelu, jotta Nova ryhtyi taisteluleikkiin myös tuomarin kanssa.

Novan luonnetestitulos
Tuomarit: Irene Puputti ja Marco Vuorisalo
Aika ja paikka: 21.10.2017 Tampere, ikä testaushetkellä 2 v 8 kk

Nimi	Kerroin	Tulos	Pisteet
I Toimintakyky	15	+1b Kohtuullisen pieni	15
II Terävyys	1	+1b Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä	1
III Puolustushalu	1	-1 Haluton	-1
IV Taisteluhalu	10	+2a Kohtuullinen	20
V Hermorakenne	35	+1a Hieman rauhaton	35
VI Temperamentti	15	+1 Erittäin vilkas	15
VII Kovuus	8	+1 Hieman pehmeä	8
VIII Luoksepäästävyys	15	+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin	45
Laukaisuvarmuus		+++ Laukausvarma
Kokonaispisteet		+ 138 p.

Videolta voi katsoa koko Novan luonnetestin, tietysti pimeän huoneen osuutta lukuunottamatta. Lopussa on vielä tuomarin suulliset kommentit, jotka vielä vähän avaavat ylläolevia pisteitä.

Noutoasioiden äärellä

Kuluneella sekä edellisellä viikolla osallistuttiin Novan kanssa KS Noutajakoirayhdistyksen "Mitässit?" NOME-kurssille, joka kylläkin oli tarkoitettu taipparit jo läpäisseille koirille jotka miettivät että miten edetä lajissa ALO-luokkaan. Meidän onneksemme kuitenkin kurssilla oli tilaa, joten pääsimme sinne mukaan, eikä myöskään oltu ainut ei vielä taippareita suorittanut koira kurssilla. Kurssi oli kolmen kerran tiivis paketti, jossa tehtiin monta erilaista harjoitusta sekä maalla että vedessä. Omalta osaltani se oli paljolti sellaista oppia kuin kaipasinkin, eli erilaisia tehtäviä ja asioita treenattavaksi. Kiitos kouluttajille Tuijalle, Saulille ja Minnalle hyvästä kurssista!

Ensimmäisellä kerralla tehtiin dameilla vesinoutoja sekä markkeerauksia pellolla. Vesinoudoissa Novalla ei ollut erityisempiä ongelmia, muutoin kuin etteivät palautukset tulleet käteen asti. Aikaisempi palautusongelma näkyy näköjään olevan vielä vedessä, kun maalla ollaan se jo aiemmin työstetty kuntoon. Vaan peiliin katsomisen paikka sinällään, koska enhän minä ole a) juurikaan treenannut noutoja vedessä (VEPEn veneenhakua ei lasketa) ja b) myöskään vaatinut vedestä palautuksia käteen asti. Tätä harjoiteltiin muutamalla lisäheitolla ja sain siihen muutaman toimivan niksin sekä myös yhden damin käteen asti. Rannasta siirryttiin pellolle, jossa tehtiin ensin pari yksittäistä markkeerausta pidempään pusikkoon ja sitten muutama pidempi noutomatka dummylauncherilla. Novalle tyypillisesti pitkä pusikko oli hieman vaativa, koska se ei ole vielä kovin harjaantunut nenänkäyttäjä vaan sen tekniikka on enemmän "juoksentele ympäriinsä kunnes näet damin". Hyvää harjoitusta siis kaiken kaikkiaan. Maalla kaikki palautukset kuitenkin sujuivat varsin mallikkaasti ja yhtä varaslähtöä lukuunottamatta olin myös hyvin tyytyväinen hallintaan noin yleisesti. Sivuhavaintona huomasin, että olen opettanut koirani kulkemaan sivulla ilman hihnaa, mutta hihnassa kanssa se haahuilee vaikka käsky on sama... 

Toisen kerran teemana olivat ohjaukset ja linjat. Vedessä tehtiin eteenlähetyksiä markkeeraukselle, jotka eivät Novalle olleet erityisemmin vaikeita, ainoastaan ne palautukset ovat vielä vähän vaiheessa. Jäin tosin itse miettimään, että kun dami oli veneen vieressä, ottiko se vepetaustallaan todellisuudessa suunnan veneelle vai damille. Parin vesinoudon jälkeen siirryttiin maalla tehtävään harjoitukseen, jossa tehtiin neljän koiran neliössä pellolla eteenlähetyksiä. Eli joka suoralla lähetettiin aina vuorotellen neliön kulmaan kepille jätetylle damille ja tästä tehtiin muutamia erilaisia variaatioita. Vahvistusta tuli eteenlähetykselle, jota ei hurjan paljoa olla vielä tehty. Lähihakupillitystä voisi treenata lisää vielä erikseen, jotta siitä olisi muun treenin yhteydessä jotain hyötyä. Loppuun tehtiin vielä kaksoismarkkeeraukset samoille kulmamerkeille, jotka Nova oppi jo edellisestä harjoituksesta ja selvästi kävi tsekkaamassa onko dami taas kepin juurella.

Kolmannen kerran teemana olikin sitten riista ja kokeenomaiset tehtävät. Metsään vedettiin alokasluokan tasoinen laahausjälki kanilla ja vedessä oli sitten markkeeraus, jonka perään sokkona tehty heitto samaan paikkaan ja vesinoudosta vielä siirtyminen maalle tehdylle hakualueelle. Novalle on muutaman kerran tehty taipparijälkitreeni, mutta alokasluokan jälki oli paitsi pidempi, niin koira tuli lähettää kauempaa kuin ihan jäljen päältä. Nova sinkaisikin ensin innokkuuttaan jäljestä ohi ihan toiseen suuntaan, joten se piti lopulta kutsua takaisin ja lähettää uudelleen. Toisella yrityksellä se lähti jäljelle ja oli kanille asti löytänyt. Kanin palautus kesti ja kesti, mutta lopulta se palasi tietä pitkin ihan ehjän kanin kanssa jonka sain käteen asti tarjottuna. Mihin lie matkalla eksyi...

Toisen variksen reipas palautus

Vesinouto lokilla sujui hyvin ja toisena noudettava tavikin tuli rannalle. Eipä tullut vesiriistakaan käteen asti, joka ei sinällään hurjasti yllättänyt. Hakuruudussa olikin sitten tarjolla useamman sorttista riistaa, oli lokkia, varista, fasaania ja taisi olla muutama telkkäkin jos en väärin muista. Nova teki tosi rauhallista työtä ruudussa, mutta teki töitä kuitenkin. Olisiko jo aiemmat tehtävät ja odottelut syöneet enintä puhtia pois... Ensimmäisenä palautui varis, toisena pitkällisen ruudussa seikkailun jälkeen fasaani ja kolmanneksi vielä yllättävän tehokkaasti toinen varis, joten siihen lopetettiin kyseinen tehtävä. Viimeinen varis kun palautui aikaisempia paljon vauhdikkaammin ja sen sain käteen asti luovutettuna! Nova on ollut vähän epävarma erilaisten riistojen kanssa, joten jälkikäteen ajatellen ei hirveästi yllätä että se etsi ruudusta varsinkin ne tutut varikset, vaikka tiettävästi myös ainakin yhden lokin sijainnin luona kävi seikkailemassa. Lokkikin on kyllä joskus meillä ollut maalla hakuruudussa, mutta ihmetystä se on aiheuttanut ennenkin.

Ensimmäinen varis palautui myös "tietä pitkin", kuten myös kani jäljeltä

Kurssi oli ainakin meille tosi hyödyllinen ja tällaiselle noutolajiummikolle varsin hyvä, kun joku on miettinyt harjoitukset valmiiksi ja neuvoo mitä missäkin pitää tehdä sekä antaa palautetta ja vinkkejä. Ainakin meilläpäin noutajaharrastajien joukossa treenataan paljon kimppatreeneissä, joissa itsellä on aina olo kuin kala kuivalla maalla, kun en osaa vastata kysymyksiin "Mitä ajattelit tehdä?" ja "Millaista treeniä tarvitsette?". Ööö... kaikkea. Ja lopputuloksena päädyn yleensä treenaamaan vain samoja juttuja. Mistä tulikin mieleen, että SNJ:n treenivinkkipankki on vielä käyttöönottamatta. Josko sieltä saisi lisää ideoita näiden harjoitusten jatkoksi. Jatketaan harjoittelua, mahdollisia tavoitteita mietitään sitten kun se taipumuskoe-kompastuskivi on joskus saatu ohitettua.

Kiitos vielä Tuijalle joka nappasi muutamat kuvat!

Lihashuoltojuttuja

Lihashuolto, se on sellainen asia joka tosi helposti harrastuskoiran kanssa unohtuu silloin kun ei ole mitään erityistä vaivaa. Näin pääsi käymään Novankin osalta... Elokuussa huomasin, että sen uintiasento oli muuttunut niin, että näytti kuin takapää olisi vajonnut hyvinkin syvälle kun aikaisemmin selkälinja on selvästi näkynyt hieman pinnan alla. Maalla liikkuessa liikkeet olivat myös välillä hieman jäykän oloiset, joten varailin sitten aikaa hierojalle, Kingi&Kamun Erikalle. Kun menimme vastaanotolle elokuun lopussa Erika tarkisti tiedoistaan, että päivälleen vuosi sitten muuten käytiin viimeksi. Taisi silloinkin olla VEPEn loppukauden jumit aukaistavana...

Nova-parka olikin muuten jumissa! Kireyttä oli koko kropassa, noin suurinpiirtein niskasta hännäntyveen asti. Kauhistunut ilme kasvoillani kuuntelin, kun hieroja tilaa kuvaili ja kyseli, että onko Nova läähättänyt normaalia enemmän viime aikoina. Ei erityisesti, minun mielestäni, mutta vähän normaalia nopeammin se on kyllä hyytynyt varsinkin sisähallitreeneissä. Rintakehää ympäröiviä lihaksia kiristi kuulemma niin, ettei rintakehä päässyt kunnolla liikkumaan ja se varmasti vaikutti myös hengityksen tehokkuuteen - tai lähinnä tehottomuuteen. Suurimmat kireydet saatiin kuitenkin aika hyvin helpottamaan ja sovittiin vielä toinen käsittely parin viikon sisään, ettei nyt kerralla kuormitettaisi liikaa.

Jo ensimmäinen hierontakerta selvästi auttoi, Nova alkoi taas luontaisesti venytellä enemmän, uintiasentokin "keveni" ja yleinen vireystasokin hieman nousi. Toisella kerralla tilanne olikin jo paljon parempi, kireyttä oli pääasiassa enää oikealla puolella, joka taitaa olla Novan ns. heikompi puoli muutenkin. Se kääntyy luontaisesti aina samaan suuntaan ja varsinkin rallyssä olen huomannut ihan selvät puolierot riippuen siitä, tehdäänkö liikkeitä vasemmalla vai oikealla puolella. Jotta varmasti saataisiin koko koira huollettua kerralla kuntoon, sovittiin vielä kolmas käynti noin kuukauden päähän - eli maanantaille.

Nyt Novan tila alkaa olla taas normaali, aikaisemmat kireydet ovat poissa ja enää löytyi vain yksi uusi pieni rasitus toisen lonkan osalta, joka voi olla jokin hyvin tuore liukastuminen tai kompastuminen, sekin tuli samalla hoidettua. Täytyy kyllä sanoa, että näin jälkeenpäin olen myös huomannut eron koirassa näiden kolmen käynnin myötä. Nolona lupasin, että tullaan seuraavan kerran ennen kuin koko koira ehtii näin jumiin... ei olisi pahaksi lihashuolto varmaan keväälläkään, ennen VEPE-kautta.

Vaan lihashuoltoaihe liippaa myös Elvistä, sillä kesän mittaan ollaan huomattu että ikä alkaa vähitellen painaa ja näkyä Elviksen liikkumisessa. Jani kävi kesällä juttelemassa tilanteesta AlmaVetin eläinlääkäri-Tepon kanssa jonka seurauksena lähdettiin kokeilemaan saisiko pieni kipulääkekuuri Elviksen liikkeeseen kevennystä. Elvis vastasi hyvin kahden viikon lääkekuuriin, joten sen perusteella päädyttiin Cartrophen-pistoksiin, joista on selvästi ollut apua. Aikaisemmin kesällä Elvis oli selvästi haluttomampi lähtemään lenkille ja välillä levon jälkeen joutui vähän tunnustelemaan jalkoja alleen, kun nyt se taas liikkuu pirteämmin, lähtee normaalisti lenkille eikä tunnu kärsivän leposärystä.

Lihaksisto Elviksen takapäässä ei ole kovin kummoinen, se on iän myötä kuihtunut jo aika heikoksi. Siitä syystä Cartrophena tukemassa on laserhoitoa, jota asiantuntevasti klinikalla annetaan. Perusliikuntaa ja lihasjumppaa siihen päälle, eli lenkkeilyä mäkisessä maastossa ja hiekkamonttujen pehmeässä maastossa, jotta niitä jalkoja joutuu käyttämään. Kesällä oli ohjelmassa myös järvivedessä kahlailua ja toki uintia, nyt syksyn myötä vesien viilentyessä alkaa olla aika kohta suunnata taas koirauimalaan.

Pakkaskelejä odotellessa mietin, että mikähän olisi mieluisa lisävaate Elvikselle, joka jo viime talvena tuntui potevan hieman kylmää ja lopulta tilasin sille Pomppa-merkin uutuuden, eli fleecepaita JumppaPompan. Sitä soviteltiin ja todettiin hyvin päällä istuvaksi - nyt sitten vaan odotellaan kylmempiä kelejä varsinaisen testikäytön merkeissä.

Elvis ja uusi JumppaPomppa

Piirinmestaruuskisat takana

En pystynyt vastustamaan kiusausta olla osallistumatta VEPEn piirinmestaruuskisoihin, kerran luokkanousu voittajaan tuli vajaa kuukausi sitten. Eilen järjestettiin ensimmäistä kertaa Keski-Suomen Kennelpiirissä VEPEn piirinmestaruuskilpailut - kiitos järjestelyistä Keski-Suomen Kennelkerholle! 

 

KS Noutajien osallistujat piirinmestaruuskisaan, vasemmalla Nova ja oikealla Roope

Voittoa ei lähdetty Novan kanssa tavoittelemaan, eikä edes sijoittumista, vaan että käydään kokeilemassa miltä voittajaluokka tuntuu. Kokeessa oli t.s. monta "ekaa kertaa ikinä" paitsi Novalle, niin myös minulle. Minäkään en ole ikinä kisannut VOI-luokassa, en VEPEssä enkä missään muussakaan lajissa. Eikä ole ikinä ollut osallistumisoikeutta mihinkään "arvokisaan", ei yksilönä eikä olla oltu missään joukkueessakaan.

Tulosta ei ensimmäisestä VOI-luokan kokeesta saatu ihan kasaan, mutta ei se kyllä edes harmita. Voin vain toistaa sen, minkä koepäivänäkin sanoin - Nova teki sen minkä osasi ja minä yritin olla mokailematta. Treenata oltiin ehditty ihan kaksi kertaa luokkanousun jälkeen, toki palasia kaikista voittajan liikkeistä on kesän aikana tehty kyllä. Yhtään täyttä suoritusta täysillä matkoilla ei kuitenkaan ollut pohjalla, poikkeuksena GR:n leirillä kerran tehty liikkuvat veneet, joten mistään suoritusvarmuudesta ei kannata puhuakaan. Nova teki kaikenkaikkiaan tosi hyvät suoritukset, tällä lähtötasolla!

Startattiin viimeisenä koirana numerolla 13 (joka ei mitenkään ole epäonnenluku, sillä on monta hyvää koesuoritusta tehty), joten ehdin nähdä myös useamman VOI-luokan suorituksen omaan vuoroon valmistautuessa. Ensimmäinen liike, eli siis toisen veneen nouto - tutummin tunnettu "liikkuvat veneet", meni kuin suoraan sääntökirjasta! Arvuuttelin ennen liikkeen alkua missä vaiheessa Nova kannattaa lähettää toiselle veneelle ja tosiasiassa lähetin noin kaksi sekuntia aiemmin kuin oli aikomus, koska juuri silloin tuulenpuuska käänsi lähtövenettä poikittain ja totesin, että nyt tai ei koskaan. Jos olisin jäänyt odottamaan, olisi ehkä lähtöasetelma ollut paljon hankalampi. Ajoitus osui ihan nappiin, Nova ui liikkuvan veneen keulaa kohti, osui juuri keskelle hinausköyttä ja vei sen suoraan keskelle maalia.

Vientiliikettä ennen minun suurin huoleni oli, että miten sen pitkän köyden kanssa pelataan rannalla. Päädyin olemaan kerimättä sitä sen kummemmin, kelasin sen vain löysästi selkäni taakse ja otin useamman metrin varaa käteen. Huomaisin annettuani luvan veneelle jo lähteä, että samassa kädessä roikkui sekä ohuempi köysi että paksumpi, koiralle annettava pää. Hups, mutta jotenkin lähtiessä onnistuin kuitenkin ojentamaan Novalle oikean roikkuvan pätkän. Vienti sujui hienosti, luovutuksen jälkeen Nova jäi veneelle hetkeksi kärkkymään palkkaa, ennen kuin lähti rantaa kohti. Jonkun oivalluksen vuoksi se kuitenkin pian kääntyi takaisin ja kävi tarttumassa köyteen, josta kuitenkin käskystä irrotti. Virhepisteitä siitä tuli, mutta kun Nova on yleensä palkan kanssa tullut veneeltä takaisin, niin oli ihan tiedossa, että näin siinä voi käydä. 

Pelastusrenkaan hakua toiselta veneeltä oltiin ehkä ehditty eniten treenata näistä. Tiesin, että siinä en kahdella käskyllä pärjää, sillä Nova lähtee kyllä rantaa kohti. Sitä en kuitenkaan osannut arvata, että (osittain kiitos sateisen kelin) Nova lähtiessään liukastuisi veneen ponttooniin eikä saanutkaan lähtöponnistusta tehtyä. Se humpsahti takaisin veneen pohjalle ja koiran ilme oli vähintään yhtä hämmästynyt kuin minun. Pari ylimääräistä käskyä meni siis lähetykseen, kun jouduin uudestaan lähettämään ja vähän vielä kannustamaan, että Nova uudestaan loikkasi veneestä ja ui toiselle. Kahdella käskyllä se hienosti toi kuitenkin renkaan minulle, mutta ylimääräisiähän siinä kertyi useampia. 

Suunnilleen yhtä epävarmalla pohjalla oli hukkuvan haku pelasturenkaallakin. Olen yrittänyt opettaa Novalle kohteen kiertoa, mutta en mitenkään määrätietoisesti, eli en voi väittää että se sitä osaisi käskystä tehdä. Hienosti se lähti pelastusrenkaan kanssa uimaan hukkuvaa kohti, ihan niin reippaalla lähdöllä, että minä jo epäilin renkaan tippuvan matkasta alkukesän ongelmat huomioiden. Ihan hukkuvalle asti se ui, passiivinen hukkuja ei nähtävästi ollut mikään ongelma, eikä matka - vaikka tätäkin on ihan pari kertaa vain treenattu lyhyillä matkoilla. Nova kävi kääntymässä ihan hukkuvan kasvojen edessä, mutta tuulen suunta ei ollut meille suotuisa eikä rengas lipunut riittävän lähelle, että hukkuva olisi voinut siihen tarttua. Yritin kehoittaa Novaa kiertämään, mutta sitä se ei keksinyt tehdä, sen sijaan se palasi takaisin rantaa kohti jolloin keskeytin liikkeen jo siihen. Hukkuva kertoi jälkikäteen, että Nova oli käynyt ponnistamassa vauhtia hänen rinnastaan, eli ihan iholla se kävi kääntymässä, mutta sekään ei riitä kun rengas tulee pari metriä koiran takana (ote oli ehkä metrin verran köyden päästä).

Nova tosiaan teki sen minkä osasi ja mielestäni teki hommat hyvin. Vähän on opeteltavaa ja treenattavaa sekä minulla että koiralla, jotta saadaan näistä liikkeistä mallikkaampia. Siinä sitä riittääkin ensi kesäksi tavoitetta! Tähän on hyvä päättää koekausi, lähiviikot osoittavat minkä verran vielä pääsee vesille treenaamaan, ennen kuin koko vepekausi laitetaan pakettiin tältä erää.

Piirinmestaruuden voitti bordercollie Pipsa hienolla ykköstuloksella, toiselle sijalle sijoittui labradorinnoutaja Kuru joka samalla valioitui ja kolmannelle sijalle ylsi belgianpaimenkoira Oona. Onnea piirinmestaruuskolmikolle!

Pohdintaa palkkaamisesta

Vastuuvapauslauseke: Jos tunnistat itsesi allaolevasta tekstistä, ei se ole mitenkään henkilökohtaiseksi tarkoitettua. Sanomasi asia on vain jäänyt mieleeni ja sen sisältö on muhinut pääni sisällä. Blogipostaus sisältää myös yleistyksiä ja kärjistyksiä asian havainnollistamiseksi. 😊

Useamman erityyppisen lajin parissa tapaa monenlaisia koiria ja niiden ohjaajia, joilla voi olla paikoin hyvinkin toisistaan eriävät käsitykset koiran palkkaamisesta. Palkkaamiskäytännöt tuntuvat vaihtelevan myös lajeittain, tietyn lajin parissa on tapana tehdä yhdellä tavalla, toisen lajin parissa toisella.

Olen itse päättänyt, että minä pyrin palkkaamaan koirani mielestäni sille parhaiten toimivalla tavalla, lajista ja tilanteesta riippumatta. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on rallytokon palkkaleluna pallolla varustettu vetolelu, jota saa purra ja kiskoa - siitä huolimatta, että "perinteisesti" noutajan kanssa "ei saa leikkiä vetoleikkejä koska sen puruote menee pilalle". Oman kokemukseni mukaan koirani osaa kyllä erottaa riistan ja muut noutoesineet siitä vetolelusta, mutta tietysti koiratkin ovat erilaisia. Se tarkoittaa myös sitä, että voin mennä noutotreeniin makupalat taskussa, joita myönnettäköön kyllä, syötän koiralleni palkaksi hieman salaa muilta, kun ei se ruokapalkka ole niissä piireissä oikein "hyväksyttyä". Olen minä siellä heittänyt palloakin ja saanut siihenkin paheksuvia kommentteja, kun hallitusta työstä koira saa palkaksi riekkua. Toki se taas vaatii viretilan hallintaa, että koira sen jälkeen pystyy taas palaamaan työmoodiin.

Vetoleikki palkkana

Miksei noutohommissa saisi palkata ruoalla? Syy, jonka minäkin allekirjoitan, on että se riskeeraa palautuksien onnistumiset. Koira herkemmin sylkäisee noudettavan riistan tai esineen suustaan ennakoidessaan kohta tulevaa palkkaa, kun suu pitää saada tyhjäksi että voi syödä. Toki sitä voi (ja kannattaakin) treenata erikseen, ettei näin kävisi, eli malttia ja esineen pitoa. Riski on kuitenkin olemassa ja sama riski on myös esim. pallopalkassa. Yksi yleisimmistä vuosien varrella kuulemistani syistä on puolestaan se, että se itse nouto eli työnteko on koiralle palkitsevaa. Eli se palkka tulee koiralle jo tehtävää suorittaessa, ei sitä erikseen tarvitse palkata. Tähän haluaisin vain lisätä kysymyksen, että tuleeko silloin palkka oikeasta asiasta? Entä jos koira tekee virheen, ei tottele ohjausta, lähtee väärään suuntaan tai noutaa väärän kohteen? Sittenhän siitä tuli kuitenkin palkka = työn suoritus, jota kuitenkin seuraa jokin rangaistus - suullinen tai esim. koira palautetaan kohtaan josta se lähti ns. väärille teille. Koira sai ensin palkan suorittaessaan ja heti perään rangaistuksen, koska suoritus ei ollut sitä mitä ohjaaja halusi. Eikö myöskin koira, joka saa ns. hepulin kesken tehtävän ja juoksee pää viidentenä jalkana rallia pitkin peltoa saa silloin palkan siitä, mitä se juuri on tekemässä? Miten koira tällöin erottaa oikeasta suorituksesta tulevan palkan ja väärästä suorituksesta (virheellisesti) tulevan palkan?

Sosiaaliseen palkkaan olen useimmin törmännyt noutajapiireissä, tosin ei sitä kukaan kutsu sosiaaliseksi palkaksi. Mutta siis kyse on siitä, että koira saa kehuja, rapsutuksia ja huomionosoituksia. Tokoilijat ja rallytokoilijat sitten puolestaan yleensä tuntevat hyvin sosiaalisen palkan käsitteen.

Monen lajin harrastajat tuntuvat helposti unohtavan, etteivät koirat aina ole erityisen hyviä yleistämään oppimaansa. Maalla noutava koira ei välttämättä ymmärrä miksi yhtäkkiä se sama dami työnnetään suuhun rannalla istuessa ja se pitäisikin viedä veneeseen, ohjaajasta poispäin ja vielä vieraalle ihmiselle. Tässä yhteydessä käydään myös usein palkkakeskustelua. Miksi siellä veneessä tarvitsee olla palkkaa, kun noutaahan se maalla ja vedessä ilman palkkaa. Viitaten myös aiempaan, voi olla ettei koira ole edes tottunut siihen, että sillä olisi tehtävään liittyvää palkkaa (muuta kuin se sosiaalinen palkka, eli ohjaajan kehu). Uudessa vieraassa tehtävässä, jossa koiran pitäisi ns. ylittää itsensä on monesti iso apu olla jokin palkka houkuttimena. Sosiaalisella palkalla on vaikea houkutella, varsinkin kun se kohde on kaukana ohjaajasta poispäin.

Palkan käyttö houkuttimena, siinä on yksi mahdollinen lisäkuoppa. Paljonko palkalla (oli se sitten mikä vain) kannattaa hetsata ja houkutella? Voiko yhtä palkkaa käyttää houkuttimena ja sitten antaakin vähempiarvoisen palkan suorituksesta? Yksi tokotuomari kertoi tähän kerran hyvän vertauskuvan: ajattele, jos itse saisit palkkapäivänä palkan täytekakkuina. Vaikka kuinka pitäisit täytekakusta, ei se ole sama asia kuin se, minkä eteen olet tehnyt töitä.

Miten houkuttimena käytetyn palkan merkitys vähennetään ja miten se häivytetään pois ennen koesuoritusta? Tarvitseeko sitä häivyttää pois ennen koesuoritusta? Riippuu osittain tietysti lajista. Rally-tokossa on kisarata suoritettava kokonaisuudessaan ilman palkkaa, kun VEPE-kokeessa pääset kuitenkin palkkaamaan koiran jokaisen liikesuorituksen jälkeen. Itse olen Novan VEPEn esineen viennin opettanut vahvasti palkalla. Se saa edelleen tehtävästä palkan aina, paitsi kokeessa. Silloin se on "unohtunut" ottaa mukaan rantaan ja sen palkan saakin vasta autolla. Treeneissä nykyään voittajaluokan myötä (koska liikkeessä pitää vielä palata rantaan) palkan sijainti vaihtelee - se voi olla joko veneessä tai maalla. Aikaisemmin se palkka tuli aina veneestä ja siksi sinne kannattaa aina mennä.

Mitä sitten kannattaa olla palkkana? No, riippuu mistä sinun koirasi tykkää. Vaikka kaverin samanrotuinen koira rakastaisi lihapullia tai vetoleikkejä, ei se välttämättä ole lainkaan sinun koirasi mieleen. Eihän me ihmisetkään tykätä samoista asioista. Toki kaverin toimivia kikkoja kannattaa kokeilla! Monesti treeniporukoissa näkee, että yhdellä toimiva palkkaratkaisu "tarttuu" ja hetken kuluttua kaikilla on käytössään sama. Toisinaan jopa niin äärimmäisyyksiin asti, että koiraa joka ei ruokapalkasta innostu yritetään siitä huolimatta hetsata herkuilla täytetyllä eväsrasialla, vaikka koiran ilmekin kertoo jo ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa. Tai hyvin passiivista koiraa joka ei innostu leikkimisestä yritetään suurinpiirtein tasajalkaa hyppien ja kärrynpyörää heittäen saada tarttumaan leluun ja leikkimään ihmisen kanssa. Sen sijaan koira tuntuu vain odottavan, että lopettaisi jo, niin päästään töihin.

Käytän itse erilaista palkkaa eri lajeissa ja eri tehtävissä. Vaihtelen ruoka- ja lelupalkan välillä, palkkalelukaan ei ole sama lajista toiseen. Varjelen palkkaleluja, jotta ne eivät menettäisi arvoaan - eli rallyn pallovetolelu asuu lipaston laatikossa, VEPE-treenien vesilelu treenikassissa. Niillä ei ikinä saa leikkiä muutoin kuin treenien yhteydessä. Eikä niillä ikinä saa leikkiä yksin, vaan niillä leikitään aina minun kanssani. Käytän niitä vain ja ainoastaan treenien palkkana, muut lelut ovat sitten muihin paikkoihin ja muihin leikkeihin.

Eilisten rallytreenien yhteydessä puhuttiin koiran innokkuudesta ja motivaatiosta, sekä siitä mikä tuottaa omalle koiralle iloa. Saatiin haaste miettiä olisiko jotain muuta vielä, kuin nykyiset palkat, mikä olisi koiralle vieläkin parempi. Totesin, että Novan tapauksessa se voisi olla (tennis)pallo. Minulta kysyttiin miksen sitten tuo treeneihin palloa ja syy siihen on, että koen sen häiritsevän liikaa treenitilannetta ja ennen kaikkia muiden suorituksia. Treeniryhmäläiset vastasivat, että se on heidän ongelmansa eikä minun, jos heidän koiransa häiriintyvät käyttämästäni palkasta ja kannustivat ottamaan pallon mukaan treeneihin. Eli vaikka väitin, että olen päättänyt miten koirani missäkin palkkaan, silti teen enemmän tai vähemmän tiedostettuja valintoja myös tilanteen ja sosiaalisen paineen mukaan.

Tarvitaanko sitä palkkaa? Väittäisin että kyllä, vaikka se palkka olisikin sitten erittäin työintoisen ja motivoituneen paimenkoiran saama sosiaalinen palkka tilanteesta "koska isäntä/emäntä käskee". Kyllä, sekin voi olla koiralle palkka. Palkka aina tilanteen, tehtävän, häiriön ja koiran mukaan. Tekisitkö itse töitä ilman palkkaa? Tuskin, jos ei se olisi jotain ihan hirveän kivaa. Tekisitkö sitä silloinkaan usein ja toistuvasti, aina ja uudelleen, ilman että saisit siitä koskaan mitään kiitosta tai tunnustusta?

"Kyllä se kotona osaa"

Ei mennyt noutajien taipumuskoe läpi toisellakaan yrittämällä, viime lauantaina Orimattilassa. Kesän harjoittelun jälkeen olin sitä mieltä, että nyt ollaan valmiita ja jos ei muuta, niin tiedetäänpähän sitten mitä pitää treenata lisää.

Vesinoudot, joihin edellinen taippariyritys tyssäsi, menivät nyt varsin mallikkaasti. Ainakin, kun jätetään huomioimatta se, miten rantaan mennessä itse upposin suopohjaiseen rantaan niin, että sain saappaan jumiin ennen kuin päästiin varsinaiseen rantaan asti. Nova lähti hienolla loikalla noutamaan ensimmäisen lokin ja palautti sen nätisti rannalle asti, ehdin vielä kopata sen käteen suoraan. Toiselle veneestä heitetylle lokille Nova lähti yhtä innokkaasti, mutta noin puolessa matkassa alkoi epäröimään ja palasi rantaan. Varmistin tuomarilta, että voin lähettää uudestaan ja uusi samanlainen lähtö sekä pari vahvistavaa kehoitusta matkalla, niin Nova nouti toisenkin kauempana olevan lokin. Vesityö siis suoritettiin onnistuneesti!

Vaan kuinkas sitten kävikään... hakuruutu, joka on ollut vahvin osa-alue, ei sitten mennytkään suunnitellusti. Nova lähti heiton ja laukauksen jälkeen ensimmäiselle riistalle, mutta ei sitä ottanutkaan. Eikä lähtenyt etsimään enempää, jäi siihen haahuilemaan. Hetken haahuiltuaan bongasi yhdeltä mättäältä jonkin hajun, jonka kohdalla jo arvelin, että se taisi olla tässä... Se palasi kuitenkin takaisin, jolloin lähetin uusiksi ja Nova kävi taas ihmettelemässä ensimmäistä riistaa. Tuomari lähti ruutuun auttamaan, kävi kehumassa, vähän liikutteli lintua ja lopulta heittelikin sitä. Yleistä häsläystä lukuunottamatta ei tapahtunut mitään edistystä. Yhden kerran Nova tarttui lintuun, mutta ei lähtenyt palauttamaan sitä.

Se siitä sitten. Jäi riistat noutamatta hakuruudusta ja matka tyssäsi tällä kertaa siihen. Syytä en ole keksinyt, vaikka olen miettinyt pääni puhki. Mikälie aivopieru, koska treenatessa se lähtee innokkaasti ruutuun, yleensä vähän turhaankin juoksennellen, mitä se ei nyt tehnyt lainkaan.

Vaan kun se osaa tämän homman, ainakin kotona. Tänään treenattiin riistalla joista löytyi kaikki ja palautui kaikki. Ilman mitään ylimääräisiä kevätjuhlakuvioita. Jos nyt jotain olen Novan kanssa harrastamisesta oppinut, niin on se, etteivät asiat aina mene ihan niin kuin olen ajatellut... En minä nyt oikein kuitenkaan tiedä, mitä sitten seuraavaksi pitää treenata.

Varis "pidä" -käskyllä. Kotitreeneissä, mutta uudessa paikassa.

Voi VOI! eli kesän VEPE-tavoitteista

Tämän kesän VEPE:n tavoitteet ovat nyt kirkkaasti paketissa, eilen Uuraisilta saatiin kasaan kolmas avoimen luokan ykköstulos ja näin ollen myös luokkanousu voittajaluokkaan! Wuhuu! Viime päivityksen jälkeen käytiin pari viikkoa sitten kisailemassa Ikaalisissa, josta AVO1 96 pisteellä ja luokkavoitto, eilen puolestaan AVO1 ja 97 p (yksi maalilinjan ohitus tuohon tuli) sekä luokkasijoitus 2/4.

Ohjattu veneen haku Kuopion kokeessa

Kesän VEPE-tulokset siis pähkinänkuoressa:

• 1.7. Jyväskylä, tuomari Teemupekka Virtanen AVO3 / 73 p.
• 9.7. Ähtäri, tuomari Monica Lindroos AVO1 / 100 p. ja luokkavoitto
• 23.7. Kuopio, tuomari Heli Ronkainen AVO3 / 68 p.
• 29.7. Ikaalinen, tuomari Monica Lindroos AVO1 / 96 p. ja luokkavoitto
• 13.8. Uurainen, tuomari Jyrki Heino AVO1 / 97 p. ja siirto VOI

Tavoitteena oli kesän aikana kisailla avointa luokkaa ja katsoa miten pitkälle päästään. Luokkanousu ei varsinaisesti ollut tämän kesän tavoite, mutta kun liikkeet alkoivat sujua, niin mikäs siinä sitten enää esteenä. Ensi kesälle sitten suunta voittajaluokkaan, jonkin verran pohjia on niihin liikkeisiin jo tehty mm. viime viikonloppuna perinteisellä VEPE-leirillä - vaan kyllä niissä vielä harjoiteltavaa riittää.

Hukkuvan pelastusta Kuopion kokeessa

RTK1 sekä yksi kadotettu vene

Vähän puolihuolimattomasti kun ilmoittautuu kokeisiin, voi ihan helposti jäädä huomioimatta, että sunnuntain jälkeen tuleekin maanantai. Ei ollut alunperin ihan tarkoitus buukata VEPE-kokeen perään seuraavalle päivälle rally-tokokoetta, mutta kun niin pääsi käymään, niin käytiin kuitenkin kokeilemassa miten se sujui. Lopputulos - ihan hyvin, vaikka vähän ylivireisesti.

Sunnuntain VEPE-koe oli Kuopiossa, tuomarina Heli Ronkainen. Paikka oli isomman vesistön rannalla, varsin hyvältä vaikuttava hiekkarannanpätkä. Miinuspuolena kuitenkin meille oli keli, joka oli paikoin varsin tuulinen ja aiheutti pientä aallokkoa. Meidän treenirantahan on pienen järven perimmäinen poukama, jossa harvoin edes tuulee - eli käytännössä olosuhteet ovat suunnilleen kuin uima-altaassa treenaisi. Sunnuntain kokeessa pääsi heti ensimmäisessä liikkeessä käymään kehnosti, sillä vaikka Nova hienosti lähti kauemmalta veneeltä uimaan toista kohti, se ui vain muutaman metrin päästä veteen heitetystä veneenhakuköydestä eikä muutamasta yrityksestä huolimatta sitä sitten löytänyt, vaan rantautui ilman venettä.

Heti ensimmäisen liikkeen mennessä nollille, oli selvää ettei kolmostulosta parempaa siltä reissulta tule, mutta kisattiin kuitenkin koe loppuun asti - saatiin hyvää treeniä ihan erilaisissa olosuhteissa kuin yleensä. Renkaan vienti veneelle meni hienosti, ohjattu veneen haku hyvin vaikka siinä tuli pientä maalilinjan ohitusta ja hukkuvakin pelastettiin, vaikka sekin vähän maalin vierestä tuli rantaan. Tuloksena AVO 3 / 68 p. Yhdet VEPE-kokeet oli vielä kiikarissa, täytynee muutama lisää katsella vielä tälle kesälle, jos vielä saisi parempia tuloksia kasaan.

Rally-tokon ratapiirustus

Eilen sitten puolestaan oli Jyväskylän Agility Teamin järjestämät rally-tokokisat ihan lähellä, eli Jyväskylässä. Ja peräkkäisten kisapäivien onneksi, vielä illalla, eli jäi huilaamisaikaakin väliin. Huomasin kyllä paikan päälle ajellessa, että Nova oli vähän jännittyneempi kuin normaalisti, liekö peräkkäisten päivien kuormitusta. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi myös ollut hyvä ottaa se aikaisemmin halliin sisälle hengailemaan ja totuttautumaan, kun nyt annoin Novan odotella autossa jotta sillä olisi siellä paremmin omaa rauhaa. Aika vilkkaan koiran toin halliin sisälle ihan vain muutamaa suoritusta aikaisemmin...

Sopivasti radalle mennessä Nova keksikin, että sivulletulokäskyyn sisältyy maahanmeno! Pari-kolme kertaa se ehti mennä maahan lähtökyltille valmistautuessa, kieltämättä siinä kohtaa mietin että mitähän tästäkin tulee... se ei kuitenkaan kostautunut kuin yhdellä kyltillä, jossa olisi pitänyt ensin istua ja sitten vasta mennä maahan. Tässä kohtaa uusin tehtävän, jätin koko sivulletulon sanomatta ja onneksi Nova tarjosi sivulle istumista pelkkään pysähtymiseen. Muita virheitä ei radalla tullut, mitä nyt aika pomppuisaa menoa oli tällä kertaa. Positiivista, että käännökset ja eteen istumiset sujuivat aika hienosti, niiden kanssa kun on ollut haastetta.

Videota suorituksesta löytyy taas, tällä kertaa kylttiselostein. Kiitos Janille, joka lähti mukaan videoimaan ja ostamaan Novalle juustohampparin hyvästä suorituksesta.

Tämän myötä meillä on nyt rally-tokon alokasluokan hyväksytyt tulokset kasassa ja nyt koulutustunnus RTK1. Palkintosijoille ei tällä kerta päästy, taidettiin olla neljännellä tai viidennellä sijalla toisen 97 pistettä saaneen koiran kanssa. Seuraavaksi käy sitten matka avoimeen luokkaan.

Novan MH-luonnekuvaus

Viime maanantaina oli Novan MH-luonnekuvaus, kultaisten leirin yhteydessä Ähtärissä. Suuria yllätyksiä ei tullut, kuin ehkä siinä että Nova pärjäsi testin läpi hieman reippaammin kuin odotin - sitä ei tarvinnutkaan houkutella haalarille eikä räminälaitteelle, eikä se tuntunut kovin paljoa kuormittuvan testin aikana. Innokas ja leikkisä oma itsensä se oli testissä, joten en sanoisi että leiriolosuhteillakaan olisi ollut kummemmin mitään vaikutusta.

Excelin pyörittely kun on tuttua töiden puolesta, niin jo aikaisemmin tänä vuonna vein KoiraNetistä kultaisten MH-tulokset sinne ja tein niistä kaavion jos toisenkin. Kokonaistuloksia (vuosi 2016 asti MH-luonnekuvatut + Novan tulos) on 227 kpl, joista Rushes-kennelin koiria 7 kpl. Alla olevassa kaaviokuvassa siis rodun keskiarvo, kennelin keskiarvo ja Novan yksilöllinen tulos.

(saat kuvan klikkaamalla auki suuremmaksi)

Tässä vielä osa-alueet kaavakkeelle merkittyinä:

Kiitos vielä kerran Sarille, joka ansiosta saatiin testi myös videoitua!

Syksyllä suunnataan vielä luonnetestiin, kiinnostava nähdä miten se menee MH-luonnekuvauksen tuloksiin verraten.

Leirikuulumiset jälkijunassa

Alkuviikko meni Novan kanssa leireillessä rotujärjestön Golden Ring ry:n kesäleirillä Ähtärissä, jonne jäimme sunnuntain VEPE-kokeen jälkeen. Olin viimeksi GR:n kesäleirillä varmaan kymmenen vuotta sitten, Röllin ollessa suunnilleen samanikäinen kuin Nova on nyt. Sen verran osasin varautua, että leiri olisi varsinkin nuorelle koiralle aika raskas ja toiminantäyteinen, joten olin varannut meille majoituksen ihan omaan yhden hengen huoneeseen, jotta siellä saisi rauhassa levätä. Itse leiripaikka, Tuomarniemen koulutuskeskus, oli ihan sopiva - meidän asunnot oli suht hyväkuntoisia, huoneet kiitettävän isoja, ympäröivä maasto ihan kivaa ja leirikeskuksen ruokakin oli hyvää. Sunnuntai meni tosiaan VEPE-kokeen merkeissä ja maanantaille olin varannut Novalle paikan leirillä järjestettävästä MH-luonnekuvauksesta. Maanantai-aamupäivä menikin sitten ihan vaan lepäillessä, edellisen päivän kokeen ja tulevaan MH-testiin henkisesti valmistautuessa. MH sujui hyvin, siitä enemmän sitten erillisessä postauksessa videon kera.

Yaffa ja Nova

Tapasin leirillä muutamia Novan sukulaisia, sisko Yaffa (Rushes Natural Honey) oli myös leirillä, samoin kuin nuorempi siskopuoli Alma (Rushes Painter's Joy). Varsinkin Yaffa on niin Novan näköinen ja oloinen, kuin tyttöversio samasta koirasta, ehkä vähän hillitympänä ja rauhallisempana versiona. Osuttiin sisarusten kanssa samoihin treeneihinkin muutamaan otteeseen - oli kiva tutustua Sari ja Mari!

Suunnittelin, että keskitytään leirillä taipparitreeniin ja sen puitteissa menikin tiistai aamupäivä, jolloin osuvasti oli vielä riistatreeniä ohjelmassa. Hakuruudusta ja sen variksista Nova suoriutui hienosti, sen sijaan vesinoudon lokki oli tällä kertaa jotenkin epämiellyttävä. Ensimmäisen lokin Nova nouti, mutta toista ei. Sen sijaan kauemmaksi heitetty sorsa kyllä kelpasi... Myös keskiviikkona lähdettiin Novan kanssa NOU/NOME -treeniryhmään ja silloin päästiinkin tekemään mm. maltti ja linjaharjoittelua sekä vesinoutoja suolammessa, dameilla tällä kertaa. Hyödyllisiä olivat molempien päivien noutoharjoitukset, niistä jäi taas ohjaajalle mietittävää ja lisää treenattavaa. Ehkä se NOME-kiinnostus alkaa vähitellen löytyä täältä ohjaajankin korvien välistä.

Nova, Alma ja Yaffa

Tehtiin me leirillä tosin muutakin kuin vain noutojuttuja - keskiviikkona iltapäivällä käytiin VEPEilemässä, ihan jo että saadaan pieni palauttava treeni kokeen jälkeen. Nova teki ohjatun veneen haun ristiin soudetuilla veneillä, ensimmäistä kertaa ilman että se olisi ensin lähtenyt väärälle veneelle! Lisäksi tehtiin pelastusrenkaan vienti palkalla, uskonvahvistukseksi kun kokeessa ei sitä palkkaa tietenkään tule. Viimeisenä ajattelin vielä, että tehdään jotain kivaa ja hauskaa joten päätin, että kokeillaan miten sujuu voittajaluokan veneen haku, eli ns. liikkuvat veneet. Nova on vedessä olevaa köyttä etsinyt ennenkin ja yhtä liikkuvaa venettäkin pysäyttänyt, eli tämä oli sellainen yhdistetään aiemmin opittuja palasia -liike. Etäisyydet jätettiin kuitenkin vähän lyhyemmiksi, kuin ne ihan täydellä koeliikkeellä ovat. Olin silti aika äimistynyt, miten hienosti Nova liikkeestä suoriutui - ei ongelmia ja venekin hinattiin hienosti maaliin saakka.

Leirillä voi päästä poikkeuksellisesti
sänkyyn lepäilemään...

Keskiviikkona osallistuttiin myös iltaohjelman houkutusten kujaan, siihen missä molemmin puolin on ruokaa, leluja ja muuta häiriötä ja siitä välistä pitäisi suorittaa luoksetulo. Ei oltu kolmen nopeimman joukossa niin, että olisi palkintosijoille päästy, mutta ei lähtenyt Novan mukaan ruokaa eikä leluja - eli ihan onnistuneesti suoriuduttiin houkutusten kujasta.

Torstaina oli leirin viimeinen päivä ja alkoi kieltämättä leiriväsymys painamaan sekä minua että koiraa, joten sen päivän treeniksi valittiin rally-toko. Treeneissä oli avoimen luokan rata, nurmikolla (ja vieraassa ympäristössä), eli siinä oli jo haastetta ihan riittävästi. Olen epäröinyt nurmikkotreenejä Novan kanssa, mutta ihan suotta - hyvin siltä löytyy nurmikollakin työmoodi eikä se lainkaan kulje nenä maassa ruohonkorsia nuuskien, niinkuin minä kuvittelin. Mun ympäristölle häiriöherkkä koira alkaakin olla melkolailla fiksu ja työtä tekevä, ympäristöstä huolimatta.

Kuvia ei suuremmin leiriltä tullut otettua, treenikuvia kun nyt on vaikea saada kun on itsekseen koiran kanssa liikenteessä. Sen lisäksi puhelimen nettiyhteys oli kehno ja Novan MH-testin videot söivät tilaa puhelimessa, niin eipä juuri tullut kuvailtua. Nyt on muutama päivä ladattu jo pattereita kotona, ilman sen kummempaa aktiviteettia. Kieltämättä vaikka kivaa olikin, niin aika raskas sekä itselle että koiralle tuollainen leiripätkä. Toisaalta siellä tapasi mukavia ihmisiä (ja koiria tietysti) sekä tuli tehtyä paljon hyödyllistä treeniä. Jää nähtäväksi miten ensi vuonna, josko lähdetään taas uudelleen leirille.

Avoin luokka VEPEssä korkattu

Viime viikon lauantaina osallistuttiin ensimmäiseen VEPEn avoimen luokan kokeeseen Novan kanssa. Olo ennen koetta oli vähän epävarma, sillä pelastusrenkaan vientitreeniä tehtiin vielä ihan loppumetreille saakka. Edistystä tuli kyllä ja onnistumisiakin, mutta suoritusvarmuus ei ollut vielä ihan kohdillaan. Vähemmän yllätyksellisesti se renkaan vienti koituikin kokeessa kompastuskiveksi ja tulokseksi saatiin AVO3, 72 pisteellä.

Nova lähti kuitenkin viemään rengasta veneelle, mistä olen hyvin tyytyväinen, sillä ilmeisesti loppui vaan usko noin puolivälin paikkeilla jolloin se pyörähti ympäri ja tuli renkaan kanssa takaisin rantaan. Muut liikkeet sujuivat ihan mallikkaasti, mitä nyt kahdessa liikkeessä tuli rantaan juuri maalitolpan ulkopuolelle ja yhdessä käytin yhden ylimääräisen käskyn ohjatessani sitä maaliin. Ihan hyvä ensimmäinen AVO-luokan koe, treenien vähyys ja köysiongelmat huomioiden kolmostulos ei jäänyt edes pahemmin kaivelemaan. Tuntui, ettei se viennin onnistuminen ollut paljosta kiinni. 

Liikaa ei jäänyt treeniaikaa kokeiden väliin, sillä seuraavan koepaikan olin jo varannut kultsuleirin alkuun Ähtäriin eiliselle. Maanantaina ei käyty treeneissä, koska halusin antaa vähän lepopäiviä kokeen jälkeen ja kun vielä ke-to käytiin Novan kanssa kyläilemässä kasvattaja-Tuulin luona, mietin torstaina kotiinpäin ajellessa, että noinkohan Nova jaksaa illalla treeneihin. Päätin, että käydään siis vain vahvistamassa renkaan vienti veneelle - yksi suoritus, kaksi toistoa, molemmista palkka. Nova on sen verran tsemppari, että reissuväsymyksestään huolimatta hyvin se toimi treeneissä ja saikin lopputreenuen ajan huilata sitten autossa. 

Eilen kisattiin sitten Ähtärissä ja ihan nappisuoritus oli! Hetkenkään epäröintiä ei nyt ollut pelastusrenkaan viennissä ja muidenkin liikkeiden osalta ei tullut edes mitään ylimääräisiä maalilinjan ohituksiakaan. Tulokseksi siis huikean hieno täydet 100 pistettä ja AVO1. Kirsikkana kakun päälle vielä luokkavoitto ja iso pokaali sekä palkintoruokasäkki kyytiin!

Nyt leireillään rotujärjestön leirillä täällä Ähtärissä torstaihin saakka, siltä osin myöhemmin lisää. 

Hyvää Juhannusta!

Juhannusta vietettiin pääosin kotosalla, meillä kun ei mökkiä ole. Vettä sen sijaan on lähelläkin, samoin kuin luontoa, joten kyllähän siellä pärjää. Pihan "rikkaruohoista" askartelin pojille kukkaseppeleet, joten saatiin ihan asianmukaiset juhannuskuvatkin otettua.

Vakava ja vähemmän vakava juhannusposeeraus

Lauantaina kävin Novan kanssa kylläkin eväsretkellä yhdessä kaverini Elinan ja amerikanakita-Sonyan kanssa. Valitsimme ennakkoon kohteeksi Laukaan Kirkkoniemen laavun, sieltä löytyisi myös sellainen paikka jossa koirat pääsisivät uimaan. Tai siis lähinnä Nova uimaan ja läträämään vedessä, siitä ei ollut vielä mitään tietoa uiko Sonya vaiko ei.

Vietettiin yhdessä mukava iltapäivä Kirkkoniemen nuotiopaikalla makkaraa ja lettuja paistellen. Koirat saivat läträtä vedessä ja tosiaan Sonyakin kävi pienen uintipyörähdyksenkin tekemässä. Saimme jonkin ajan kuluttua seuraksemme pari kajakilla melovaa nuorta miestä, jotka tulivat samalla nuotiolle lounastamaan ja siinä jutelessamme mukavia, kävivät myös rapsuttelemassa koiria. Lisää vastaavanlaisia retkiä ehdottomasti suunnitellaan tulevaisuuteenkin!

Kuva: Elina Salo

"Joko kohta saa sitä makkaraa?"

Kuva: Elina Salo

Köysiongelma? Mikä köysiongelma?

Oliko meillä joku köysiongelma? No oli, ainakin ohjaajan korvien välissä ja tuntui olevan vähän koirankin.

Kuten aikaisemmin kirjoittelin, saatiin avaimet ongelman purkamiseen pari viikkoa sitten uusien koetoimitsijoiden kurssilta. Niitä ajatuksia soveltamalla lähdettiin asiaa purkamaan ja köyttä, siihen kiinnitettyä poijua ja loppuviimeksi pelastusrengasta on kuljeteltu pitkin takapihaa - taas vaiheeksi naapurien hämmennykseksi.

Kevyellä puruotteella varusteltu Nova edelleenkin kovin herkästi irrottaa otteensa köydestä pienistäkin nykäisyistä, mutta nyt ollaan kuitenkin jo siinä pisteessä, että se ottaa köyden tarjottuna ja lähtee sitä viemään. Pienen tuuletuksen paikka!

Takapihatreenit sujuivat lauantaina jo sillä mallilla, että siirrettiin sunnuntaina harjoitus veteen. Tarkoituksella valittiin treenipaikaksi supermatala lähijärven ranta, sillä pitkä kahlausmatka edellyttäisi renkaan vetämistä paljon enemmän kuin äkkisyvä uinti. Venettä ei kuitenkaan ollut käytettävissä, vaan Jani puki päällensä kahluuhousut ja kahlasi yli vyötärön mitan järveen seisoskelemaan makkarapurkin kanssa.

Treenikuvio noudatti samaa, miten ollaan kuivalla maallakin harjoiteltu - ensin Nova vei pelkän parimetrisen köyden, sitten vanhan vientipoijun (sellaisen kovamuovisen kolisevan) ja lopuksi pelastusrenkaan. Edestakaisen kahlaamisen helpottamiseksi Nova sai viennistä palkan ja hinaili samalla vaivalla kyllä esineet myös takaisin rantaan. Ensimmäinen renkaan lähetys otettiin vedestä ja sen jälkeen oikeaoppisesti rannalta. Pari toistoa, joista yhden kerran Nova jätti renkaan heti rantaveteen nykäisyn tunnettuaan ja kävi sitten palkatta uimassa Janin ympärillä. Uusi onnistunut yritys vielä loppuun ja kunnon loppupalkka onnistuneesta suorituksesta.

Seuraavaksi sitten siirretään vastaanottaja veneeseen ja toivotaan, että harjoittelu etenee toivotulla tavalla.

Mitäs sitten, alokasluokan jälkeen?

Rally-treeneistä tuli puolivahingossa melkein kuukauden tauko, kun ensin olin itse sairaana, sitten Nova sairasteli, jonka perään oli treenitön viikko ja vielä seuraavan treenipäivän päälle osui yksi kokous. Käytiin me toissa viikolla eri ryhmässä tuuraamassa, vaihteeksi eri kouluttajan tarkkaavaisten silmien alla. Silloin(kin) tuntui olevan vähän ajatus hukassa ja sitä se kyllä oli myös eilen, pitkästä aikaa, "omissa" treeneissä. Jos koira oli vähän pihalla koko touhusta, niin oli kyllä ohjaajakin.

Suunnitelmatkin menivät vähän uusiksi, kuten tuolla aikaisemmin jo sairastelujen yhteydessä kirjoittelin. Yhdet kisat jäivät väliin, seuraavia en oikein ole vielä suunnitellut - kalenteriin on merkattu muutama "ehkä". Mutta jos kaikki menee ihan mallikkaasti, niin alkaisi oikeasti olla jo korkea aika ryhtyä opettelemaan niitä avoimen luokan tehtäviä... Eilisissä treeneissä mainittiin treeniryhmien väliset leikkimieliset hallimestaruudet parin viikon päästä ja pohdiskelin, että olisiko luokka sitten nykyinen ALO vai pitäisikö ihan ajatella tulevaa ja AVOa.

Mutta mutta... minä kun en muuten osaa avoimen luokan kylttitehtäviä. Siispä tuumasta toimeen ja tänään ruokatunnilla lueskelin ajatuksella ylempien luokkien kylttiselitteitä läpi. Tulipahan todettua, että ihan totta - siellä avoimessa luokassa on aikalailla kolme tehtävää, joita Nova ei jo osaisi. Sen lisäksi, että nykyisissä on vielä hiottavaa m.m. käännöksissä ja eteen tuloissa.

Eli alokasluokan jälkeenkin on elämää?

Vihdoin taas VEPEillään!

Viime viikolla alkoi meidän yhdistyksen VEPE-kausi, mutta jouduin maanantain treenit vielä itse jättämään väliin, eikä torstain treeneihin ollut tulijoita, joten käytännössä Novan kanssa kausi tuli korkattua viikonloppuna.

Lauantai-iltapäivällä osallistuin ensin koetoimitsija/koulutusohjaajakurssille, joka oli samalla uusien sääntöjen jatkokoulutus kortillisille toimitsijoille. Onhan niitä uusia sääntöjä tavattu ja opeteltu jo viime kesästä lähtien, mutta nyt oli vielä hyvä tilaisuus kysellä mieleen juolahtavia "entäs sitten jos" ja "voiko tuossa tilanteessa" -kysymyksiä. Nyt on ainakin ohjaaja aivopesty uusiin sääntöihin sisään, melkein siinä mittakaavassa että hyvä jos vanhoja enää muistaakan.

Pienen porukan kanssa palasimme kurssin jälkeen illalla takaisin Uuraisille, joka kurssipaikkana toimi, treenaamaan. Loistotilaisuus vaihteeksi treenata eri porukalla ja eri rannassa kuin yleensä! Kiitos vielä seurasta Liina, Anna ja Heidi!

Ekojen treenien teemaksi ajattelin AVO-luokan hyppy ja veneen hinaus -liikettä sekä vientiä yleensäkin vieraalle vastaanottajalle. Novahan on viime kesänä vienyt kuitenkin pääasiassa vain Janin ollessa vastaanottamassa. Sen lisäksi viime kauden lopussa kehitelty köysiongelma kummitteli vahvana omassa mielessä...

Tehtiin ensin ihan vaan pelkkä veneestä hyppy, niin että olin itse lähettämässä ja Novalla oli palkka rannassa. Tämän jälkeen sitten ihan tuo AVO-luokan liike - ei täysillä etäisyyksillä, mutta kuitenkin riittävän vinoilla matkoilla. Niissä ei ollut isompia ongelmia, toistoja tarvitsisi vaan vähän lisää, että tulisi enemmän varmuutta siihen, että suunta tyhjään rantaan eikä minua kohti.

Vienti vieraallekin meni ihan ongelmitta, samalla palkkauskuviolla kuin viime kesänä. Ei tuntunut olevan Novalle merkitystä sillä, kuka siellä veneessä on ja ettei sieltä mitään huudella. Mutta se köysi... damia vei kuin tykin suusta, mutta edelleenkään ei köyttä suostunut viemään vaan enimmillään se sylkäistiin rantaveteen. Päätin jättää tämän seuraavan päivän ongelmaksi, sillä oltiin palaamassa sunnuntaina kurssin harjoituskoirakoksi uusille koulutusohjaajille.

Lopuksi vielä saatiin vähän hukkuvan treeniä, kiitos Liinalle joka hukkuvan rooliin suostui! Veneestä lähtö kun ei Novalle ole ongelmallinen, niin tehtiin vain pari toistoa alokkaan hukkuvan tyyliin, tarkoituksena kerrata ja ohjata Novaa kiertämään hukkuvan ympäri, että siitä tulisi rutiinia. Viime kesänähän Nova tuppasi kääntymään aina hukkuvan eteen hankalaan asentoon. Kiertäminen olisi plussaa myös tulevaisuutta ajatelleen ja aika pienillä vinkeillä Nova alkaa kiertämistä jo tarjota...

Kurssin harjoitukset käynnissä

Sunnuntaina oltiin vuorostaan yksi kuudesta koirasta, jotka olivat kurssilaisten koulutettavana. Paikalla oli kaksi joka luokan koiraa, eli melkeinpä kaikkia liikkeitä nähtiin jonkun koiran toimesta. Meidän ensimmäisellä vuorolla harjoiteltiin avoimen luokan ohjattua veneen noutoa. Kurssilaisten avulla mietittiin miten selkeimmin ohjaan Novan oikealle veneelle ja tehtiin parit onnistuneet toistot. Yksi hyödyllisimmistä vinkeistä oli koiran lähetyspuoli - eli jos noudettava vene on oikeanpuoleinen, lähetetään koira ohjaajan oikealta puolelta.

Toisella kierroksella oli hukkuvan vuoro ja siinä toistettiin samoja asioita kuin edellisenä iltana - eli pienellä avustuksella hukkuvan takaa kiertäminen. Iltapäivän puolella päästiin vielä uudemman kerran treenaamaan hukkuvaa ja sillä kerralla ihan kokeeksi lähetinkin Novan köydenpätkän kanssa hukkuvalle. Lähtöinto hukkuvalle oli kova ja sovittiinkin, että tehdään voittajaluokan omaisesti, eli hukkuva ei loiskuttele. Nova lähti kuin lähtikin köyden kanssa, mutta melko varmasti jos hukkuva olisi vielä loiskutellutkin, olisi köysi tipahtanut matkasta koiran singotessa liikkeelle. Mutta, se kävi kuin kävikin hukkuvan luona köyden kanssa ja toi köyden vielä takaisin rantaankin. Joten pieniä alkeita siihenkin tuli jo harjoiteltua.

Niin se köysi... Säästin meidän köyden vientiongelman iltapäivään ja kerroin alustukseksi kurssilaisille mistä on kyse ja mikä on tilanne - se, ettei Nova suostunut rannassa ottamaan köyttä eikä varsinkaan viemään sitä mihinkään. Lähdetiin purkamaan tilannetta lyhyellä köyden pätkällä, sen vienti maalla ja vastaanottaja leikitti. Sain vinkiksi ottaa reilusti lähtömatkaa, eli monta metriä kauempaa rantaviivasta. Siirrettiin sama harjoitus veteen palkkauskuvion kanssa ja sehän toimi! Kun Novalla oli lähtömatkaa reilusti se ei enää empinytkään köyden kanssa lähtöä! Vaihdettiin köysi pidempään köyteen ja toistettiin samaa - onnistuneesti! Suurkiitokset kurssilaisille ja vetäjälle, oma olo oli suorastaan helpottunut kun köysiongelmaan löytyi vihdoin jonkinlainen ratkaisu! Tästä sitten jatkotreenaamaan eri vaihtoehtoja ja lopuksi yhdistelemään täyttä pelastusrenkaan vientiliikettä.

Sairastuvalta terveisiä

Rasittavasti melkein koko kevät on mennyt sairastellessa, eniten vaivaa on ollut minulla, mutta ei siltä ole kokonaan säästyneet muutkaan - paitsi Elvis, joka on ollut terve kuin pukki. *koputtaa puuta* Kesän tuloa odotellessa on pääasiassa keskitytty rally-tokoon ja ulkoilukin on pääosin ollut Janin vastuulla viime aikoina, minun parannellessa ensin kantapäätä, sitten olkapäätä ja viimeiset kaksi viikkoa pää-kainalossa-flunssaa. Jos jotain positiivista tilanteesta yrittää keksiä, niin eipä ole haitannut ettei VEPE-kausikaan ole päässyt pyörähtämään normaalisti toukokuun alussa käyntiin, kun oli järvetkin vielä jäässä.

Ikävämpänä asiana Novalle nousi viime viikolla kuumetta ja katseltuamme sen apaattista ja väsynyttä oloa parin päivän ajan, kävimme mielenrauhan vuoksi tarkistamassa tilanteen eläinlääkäri-Tepon luona AlmaVetin vastaanotolla. Torstai-aamuna soittelin eläinlääkäriaikaa väsyneelle ja apaattiselle koiralle, joka kun sen vein klinikan ovesta sisään oli yhtä pirteä, innokas ja häntää heiluttava kuin normaalistikin. Piti vähän vakuutella, että kyllä se oikeasti on kipeän oloinen - kotona...

Novalta otettiin verikokeet, mutta mitään hälyttävää ei arvoissa näkynyt vaikka vähän kohollaan olivat. Pientä yskäisyä tuli, kun kaulan alueelle asetettiin kevyttä painetta, mutta sen kummempia kennelyskän oireitakaan ei ole ollut. Diagnoosiksi jäi lievä hengitystietulehdus ja hoitona lepoa ja kipulääkekuuri. Antibioottien kanssa päätettiin, että aloitetaan vasta jos tilanne pahenee ja sain reseptin kotiinviemiseksi tulevan viikonlopun varalta. Novan vointi lähti kuitenkin viikonlopun aikana kohenemaan ja nyt näyttäisi tauti olevan lähes kokonaan ohi.

Novan lääkekuuri pisti kuitenkin suunnitelmia vähän uusiksi, helatorstaina piti osallistua rally-kokeeseen, mutta sehän jää nyt doping-varoajan vuoksi väliin ja muutama muukin tuleva koe, jotka olivat kalenterissa "ehkä" -merkinnällä. Treeneihinkin tulee pari viikkoa taukoa sairastelun vuoksi, mutta ehkä se tauko tekee ihan hyvää, kun koko talvi on kuitenkin rallyilty ja viime aikoina tuntuu siltä, ettei olla edes tehty mitään muuta.

VEPE-kauden aloitus alkaa onneksi jo häämöttää nurkan takana, viikon päästä saadaan treenit pyörimään ja jos Novakin on taas ihan kunnossa, niin päästään aloittamaan treenikausi. Tarkoituksena olisi käydä kesällä avointa luokkaa kokeissa kokeilemassa, katsotaan olisiko sen aika jo heti Juhannuksen jälkeen.

Toiset rally-tokokisat takana

Tänään osallistuttiin Novan kanssa toista kertaa virallisiin rally-tokokisoihin. Tämänpäiväiset kisat olivat Laukaan Koiraharrastajien järjestämät, heidän treenihallillaan Vaajakoskella, joka oli meille puolituttu paikka. Siellä oltiin alkuvuodesta Krista Karhun koulutuspäivässä sekä sen lisäksi käytiin pari viikkoa sitten harjoittelemassa mölli-rallykisojen merkeissä. Tämänpäiväinen tulos meni kyllä paremmin, kuin osasin odottaakaan! Möllit menivät ihan kelvollisesti, joten ihan hirveää jännitystä "vieraasta paikasta" ei ollut etukäteen, vaikka aamupäivä menikin tyypillisen tapaan jännittäessä - luokkajärjestys kun oli tänään käänteinen, eli meidän vuoro oli vasta reilusti iltapäivän puolella.

ALO-luokan ratapiirustus

Itse ratasuoritus meni tänään tosi hyvässä vireessä, varmasti suurin vaikutus oli siihen se, etten itsekään jännittänyt yhtä paljon kuin viimeksi. Nova ei himmaillut, vaan tuli ihan reippaasti mukana ja erityisen ylpeä olen siitä, miten hienosti käännökset sujuivat! Parantamisen varaa on vielä eteen istumisissa, jotka sujuvat vähän laiskasti ja epätäsmällisesti - vaikkakin riittävän hyvin ainakin alokasluokan mittarilla. Sen tosin tiesin jo etukäteen olevan meidän heikko kohta, mutta treenaaminen sen osalta on jäänyt vähemmälle. Eipä niistä pistevähennyksiä kuitenkaan kertynyt.

Pisteitä tuli tänään huimat 99 pistettä! Kolmen muun koiran jakaessa sama pistemäärä, me sijoituimme luokan kolmansiksi. Ainoa virhepiste tuli epätarkasti suoritetusta "istu - maahan" -kyltistä, jossa Nova ensimmäisellä maahan -käskyllä nytkähti, mutta jäikin istumaan. Toisella käskyllä tuli sitten ihan mallikas maahanmeno. Tuomarin kommentit kieltämättä vähän naurattivat, kun kaavakkeessa lukee "Hyvin pysyy lapasessa, vaikka intoa piisaa :)" - kieltämättä kuulostaa ihan Novalta.

Videota on taas, tosin yksi nurkka jää vähän pimentoon, jossa tehtiin spiraali vasemmalle. Omaankin (kriittiseen) silmään meno näyttää aika mukavalta, mitä nyt vielä vähän voisi olla täsmällisyyttä paikoin.

Näyttelykokemusta

Viime aikojen näyttelytreenailu tähtäsi tämänpäiväiseen Korpilahden (Jyväskylän) ryhmänäyttelyyn, joka meni paremmin kuin osasin odottaakaan. Näyttelyt eivät ole olleet suuremmin suunnitelmissa, vaan olen ajatellut että kunhan nyt joitain kertoja käväistään, jotta saadaan muutaman tuomarin näkemys siitä miten hyvin Novan ulkomuoto vastaa rotumääritelmää.

Korpilahden ryhmis oli sopivan lähellä ja ajankohdaltaan siinäkin mielessä hyvä, että saadaan pois päiväjärjestyksestä se, että Novalla on yli 2-vuotiaana saatu näyttelytulos jos joskus VEPEssä valioon asti olisi mahdollisuutta. Tavoitetta ei suuremmin ollut kuin edellä mainitun vaatima hyvä (H) arvosana. Koska taippareita ei vielä syksyllä saatu läpi, Nova osallistui avoimeen luokkaan kun mielummin olisin sen käyttöluokkaan ilmoittanut. Oletin kuitenkin, että eiköhän sieltä EH tule tulokseksi ja tuskin se siellä avoimessa kuitenkaan mihinkään sijoittuu.

Tuomarina oli Raimo Louhio, joka kovasti tykkäsikin Novan tyyppisestä koirasta ja saatiin tulokseksi ERI joita ei yhdeksän koiran avoimessa luokassa jaettu kuin kolmelle koiralle. Olin suorastaan pöllämystynyt, kun meidän pitikin osallistua luokan loppukilpailuun ja tuomari sijoitti Novan avointen urosten toiseksi!

Tulos siis ERI AVK2 ja arvostelu oli oikein hyvä: "2 vuotias uros, joka on erinomaista tyyppiä. Hyvä uroksen pää, hyvä kaula. Liikkeessä hieman pehmeä selkä. Hyvä häntä. Normaalit kulmaukset. Hyvät liikkeet. Hyvä turkki.". 

Tuomarin kommentti oli, että hänen mielestään Nova on hieman tuhdissa kunnossa ja jos olisi vähän kevyempi, näkyisi se myös parempina liikkeinä. Olen tästä samaa mieltä, tässä on jo vähän aikaa katseltu että Nova on "talvikunnossa" ja ehkä nyt on syytä vähän keventää ruokavaliota. Sisätreenikaudella kun tulee syötyä paljon enemmän herkkujakin ja kulutettua paljon vähemmän kuin kesällä järvessä läträtessä...