Pentukursseilua

Novan kanssa ollaan nyt panostettu uusien asioiden opettelemiseen, ihan käskystä toimimiseen tuollaisen yleisen elämään opettelun ohella. Aloitettiin viime viikolla (tai itse asiassa minä aloitin jo edellisellä teoriatunnin muodossa) Koirakeskus Haukkuvaaran pentukurssi ja ihan kuin siinä ei olisi jo tekemistä, niin tällä viikolla lähdettiin mukaan myös "oman yhdistyksen" (eli Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen) pentukurssille. Molemmissa pääpaino on jokseenkin samoissa jutuissa, mutta myös eroavaisuuksia on vähän, eli eipä se haittaa käydä kahta kurssia. Miinuspuoli on kyllä peräkkäiset treenipäivät, nähtäväksi jää miten Nova jaksaa keskittyä.

Röllille opetettiin aikanaan pentuna kaikki perusjutut - istuminen, maahanmeno, yms - oikeastaan heti kun se kotiutui. Elviksen kanssa taas kävi niin, että se nokkelana opetteli arjessa Röllin tekemisistä ja jossain vaiheessa hoksattiin, että se osaa mm. maahanmenon käskystä vaikkei sitä ole kukaan opettanut. Nova osaa istua. Lähinnä siksi, että meillä pitää istua ruokakupille, ulko-ovelle, ennen kuin saa tulla pois aitauksesta, jne. 

Paljon muuta ei vielä ollakaan opeteltu, kuin istumista ja malttia. Oli suorastaan hassua kun perjantaina Haukkuvaarassa piti opetella maahanmeno ja Nova oli ainoa kurssilainen joka sitä vielä ei ollut harjoitellut. Eipä siinä toisaalta mitään, kouluttaja tuntui olevan tyytyväinen myös kun sai jollekin opettaa maahanmenon ihan alusta. Nova opettelee nyt sitten maahanmenon suoraan seisomasta, eikä istumisen kautta. Se saattaa jopa olla ihan hyvä keino, nyt muutaman harjoittelukerran jälkeen se alkaa sitä jo tarjoamaan. Istumisen kautta meidän isotkin ovat sen aikanaan opetelleet, mutta mikäs siinä Novan kanssa kokeilla erilaisia koulutustapoja. Jos vaikka löytyisi paremmat niksit. :D

Kontaktia ja luoksetuloa on harjoiteltu istumisen lisäksi ja arvokkain juttu noilla kursseilla on kuitenkin se häiriö. Ensimmäisellä kerralla ehdottomasti suurin ärsyke oli koirien sijasta muut ohjaajat, kun ne alkoivat liikkumaan, hillumaan ja ääntelemään. Noutajien kurssilla oli vähäeleisempää menoa, joten siellä keskittyminenkin oli parempaa, mutta ollaan onneksi edistytty myös vähän toimimaan siellä Haukkuvaaran hallissa. Hallissa häiriöt ovat jotenkin suurempia, en tiedä voiko se sitten johtua osittain siitä, että käytiin jokunen viikko sitten siellä pentuleikkikoulussa jossa pääsi riekkumaan muiden pentujen kanssa. Olisiko siitä jäänyt sitten vielä mielikuva, että täällä pääsee riehumaan, eikä niinkään tehdä hommia. Vaan eiköhän sekin siitä tasoitu muutaman kurssikerran jälkeen. 

Ensi viikolla on Vappu eikä kumpaakaan kurssia ole. Mitäs me silloin keksitään?

Maalaispentu kaupungilla

Satamassa tuulee, taustalla laivoja

Kävinpä Novan kanssa ensimmäistä kertaa ulkoilemassa "ihmisten ilmoilla", ihan kahdestaan.  Me kun asutaan maaseututaajamassa, jossa jännin juttu on lähinnä kerran tunnissa kulkeva linja-auto (ja lehmä tai hevonen), niin kaupungissa oli paljon enemmän ihmeteltävää. Oli laivaa, polkupyörää, skeittilautaa, lenkkeilijää, autoja jos jonkinmoisia, juna, paljon ihmisiä ja jokunen koira. Hurautin auton parkkiin satamaan (kyllä, Jyväskylässäkin on satama, vaikka sisämaassa ollaankin) ja lähdimme siitä kiertämään lähemmäksi keskustaa.

Pulu! Sen olisin halunnut pyydystää!

Ensin ihmeteltiin rantaa pitkin kulkevalla kävelytiellä laivoja, ohi suhahtelevia polkupyöriä ja lenkkeilijöitä sekä osuipa matkan varrelle muutama iso koirakin. Lokkien bongailu oli myös Novan mielestä kivaa. Minua huvitti lähinnä sataman parkkipaikalla hihkuva koiranulkoiluttaja joka meidän mennessään (jonkin matkan päästä) ohi hihkui äänekkäästi toiselle koiranulkoiluttajalle "Katso pentu, miten söpö!" ja "Voooooooi, katso miten se tepsuttaa menemään!". Ei sillä, onhan se söpö ja hassun näköinen kun se tepsuttaa menemään ja mm. jahtailee tuulessa pyöriviä lehtiä.

Kaupungin puoleisessa päässä mentiin sitten "tuubin" (eli ylikulkutunnelin, putken) läpi keskustan puolelle. Kohdattiinpa tuubissa tuttujakin, sillä lansu-nöffiporukkaa olikin sattumalta samaan aikaan ja samalla reitillä yhteiskävelyllä. Yksi lähempää tuttavuutta tekevä musta nöffinmörrikkä oli vähän pelottava, mutta kun muita sai tuumailla parin metrin etäisyydellä, ei niissä sitten mitään jännää ollut. Nähtiinpä tuttujakin! 

Tuubin toisessa päässä käytiin ihmettelemässä ritilän päällä olevaa tasannetta ja mentiin sitten polkupyöräramppia alas. Ei lähdetty kokeilemaan läpinäkyviä ritilärappusia, kun ei Nova ole edes tavallisia portaita vielä kulkenut. Suunta Matkakeskusta kohti, toiveena bongailla myös junia. Matkalla oli kaikenmoista kaupungin normaalia roskaa, tupakantumppeja sun muuta, maassa mutta positiivista kyllä, ei Nova niitä yrittänyt popsia. Ehkä se kaupunkiulkoilu oli riittävän jännää, ettei ehtinyt sellaiseen kiinnittää huomiota. Ei se kyllä juuri stressaantuneelta vaikuttanut, vaan aika reippaasti kulki vierellä ja edessä normaaliin tapaansa.

Matkakeskuksen edustalla oli paljon ihmisiä, takseja ja kävipä tuuri eli juuri osui myös asemalle tuleva juna. Istuuduttiin penkille laiturille odottamaan junan lähtöä, mikä herätti Novassa uteliasta mielenkiintoa. Junan lähdettyä käytiin vielä kääntymässä Matkakeskuksessa sisällä ja liukuportaita pitkin ylös (sylissä toki, ettei sentään tassukarvoja tai muuta jäisi liukuportaisiin jumiin). Matkakeskuksesta kuljettiin toisen "tuubin" läpi takaisin sataman puolelle ohikulkutietä ja reippailtiin takaisin autolle. Kaupunkiseikkailuun kului kokonaisuudessaan noin tunti - matka ei ollut huiman pitkä, mutta sen sijaan kaikkea jännää oli niin paljon ihmeteltäväksi, että siihen sitä aikaa kuluikin. Vaan olipa ihan mukava kaupunkireippailu - nyt täällä makoilee yksi aika väsähtänyt pentukoira.

Takseja, ihmisiä, vilinää...

Taustalla juna

Junan ihmettelyä

Seniori-juniori lenkkeilyä

Melkein onnistuu yhdellä kädellä...

Hihnakävelyn opettelu on ollut jossain määrin viime aikoina ajankohtaista ja olen havainnut, että se sujuu itse asiassa helpommin jos lähtee liikkeelle yhdessä Röllin ja Novan kanssa. Yksinään Nova kulkee ihmetellen koko maailmaa - milloin se pinkaisee suuntaan tai toiseen, milloin pyydystää tuulessa lentäviä lehtiä tai keräilee suuhunsa käpyjä tai keppejä, milloin se kiipeilee kantojen päälle... Mutta jos Rölli on matkassa, niin ainakin suunta on eteenpäin.

Lisäksi Rölli on kyllä loistava lenkkikaveri, koska Novan pomppiessa hihnassa Rölli jatkaa vain matkaa tyynen rauhallisesti eikä lainkaan provosoidu siitä. Eikä se juuri reagoi vastaantulijoihin, ääniin, pihoista haukkuviin koiriin tai mihinkään muuhunkaan mikä sen kaksitoistavuotisen elon aikana on jo todettu ihan normaaliksi. On suhteellisen helppoa kulkea kahden kanssa, kun toinen kulkee tasaisen varmasti eteenpäin. Pappakoiran lenkkeilytahtikin on pennulle vielä aika sopiva, eivätkä lenkitkään ole silloin hurjan pitkiä. Jää sitten aikaa sille ympäristön nuuskuttelulle ja maistelullekin. Pystyn kuvittelemaan varsin hyvin, että yhdistelmä Elvis & Nova olisi kaikkea muuta kuin...

Kantokiipelijä vauhdissa

Novalla on kieltämättä ihan omia hassuja tapoja ulkona, kuten tuo kantojen päälle kiipeäminen. Ihan alusta asti se on sitä harrastanut ja koska meidän lähimetsän (jota myös "pikkumetsäksi" kutsutaan, lähtee ihan tuosta postilaatikon nurkalta ja sinne yleensä tarpeet toimitetaan) polun varrella on kantoja varmaan kuusi kappaletta, saattaa Nova yhden pihalla käynnin yhteydessä kiivetä vuorotellen jokaisen päälle. Kaverini ehdottikin, että jos se on ollut edellisessä elämässään orava.

Keppejä ja oksia Nova kantaa myös innoissaan, usein ihan ulko-ovelle asti. Niitä onkin ovenpielessä jo pieni kasa. Ehkä jos se jatkaa tätä tapaa, meillä on jossain vaiheessa kätevästi takkapuut valmiina. Tosin viimeisin hitti on kyllä ollut kävyt, nyt kun lumi alkaa pääosin olla sulanut. Käpyjä siellä, käpyjä täällä, harmi kun suuhun menee vain yksi kerrallaan. Toki sen voi sitten vaihtaa toiseen tai vaikka heitellä ja jahdata sitä.

Ota siinä sitten yhteiskuvaa, kun toista kutittaa...

Alusta asti Nova on myös pyrkinyt taluttamaan itse itseään eli käytännössä se nappaa hihnan suuhun, yleensä hyvin läheltä pantaa (etenkin jos hihna on kiinni pannan puolikuristavassa lenkissä) ja sitten kuljetaan välillä pitkiäkin matkoja hihna suussa. En ole siitä viitsinyt kieltääkään, koska ei se sitä kisko, kunhan kantaa. Jos hihna kiristyy, niin kääntyy koko naama eikä hihna siltikään putoa suusta. Toimii vähän niin kuin kuonopanta kerrassaan. 

Tällä viikolla olisi tarkoitus aloitella perusjuttujen opettelua pentukurssilla, käytännössä siis ihan perustottelevaisuutta, hallintaa ja häiriönsietoa. Ensimmäinen kurssikerta on edessä perjantaina, katsotaan jos saataisiin Jani värvättyä mukaan kameran kanssa niin saataisiin kuvatodisteitakin.

Mahavaivoja ja muita vaivoja, isolla ja pienellä

Kuluneen viikon aikana on sitten siivottu jätöksiä ihan urakalla ja pyöritetty pyykkikoneessa makuualustoja. Ensin Rölli oli kuralla viime sunnuntaina - on kaikkea muuta kuin kivaa herätä siihen, että makuuhuoneessa haisee kakka ja syyllinen ei suinkaan ole pennun tekemä pieni läjä vaan aikuisen koiran jättimäinen sellainen. Siitä selvittiin onneksi sunnuntaina sen suuremmitta kommelluksitta. Mutta, jotta elämä ei olisi ihan näin huoletonta meni puolestaan Nova kuralle alkuviikosta alkaneen matolääkekuurin aikana. Syytä tässä on pohdittu, että onko se matolääkkeessä vai samassa "pöpössä" joka aiheutti Röllin mahavaivat...

Nova-parka siis oksenteli ja ripuloi keskiviikkona aamuyöstä melkein tunnin ajan ja oli sen jälkeen aikalailla surkean ja väsyneen oloinen. Nukuinkin lopun aamuyöstä sen kanssa olohuoneen lattialla patjalla, koska siinä sitä oli helpompi valvoa ja mahdolliset sotkut olisi ollut helpompi siivota. Silmät ristissä lähdettiin aamulla töihin (voi kun olisikin vielä etätyömahdollisuus, niin kuin vanhoissa hommissa oli...) ja kävin ruokatunnilla tarkistamassa tilanteen. Käytännössä siis siivoamassa parit kurakakat, mutta ilokseni vastassa oli jo paljon pirteämpi pentu kuin aamulla.

Eläinklinikalta ohjeistettiin keskeyttämään madotus, hoitamaan ripulia ja soittemaan vointia, varsinkin jos se ei parane. Keskiviikon Nova sai vettä ja riisinkeitinvettä, torstaina sitten riisiä ja raejuustoa. Onneksi oksentelua ei esiintynyt sitten enää ja ripulikin väheni aika nopeasti. Tänään aamusta ilmestyi ensimmäinen kiinteä pökäle (tähän taas se hullunkurinen iloitse kakasta -ilme, kts. blogin aikaisempi kakkajuttu) ja Novakin on saanut nyt riisi-raejuustodieettinsä lisäksi jo vähän nappulaa. Vointi sillä on jo melkoisen normaali, eloisa ja pomppiva itsensä. Tosin kiitos dieetin, se on nyt aika hoikka kaiken kaikkiaan.

Tämän lisäksi pitää tietysti osua samaan saumaan muutakin vaivaa, eli Röllin nenä on oireillut eilen ja tänään oltua pitkään taas paljon parempi. Röllillä on todennäköisesti nenässä kasvain, sitä on lähes kaksi vuotta sitten tutkittu pidemmän kaavan mukaan ja sen jälkeen hoidettu oireita - käytännössä satunnaista nenäverenvuotoa - koska päätettiin ettei lähdetä yli kymmenenvuotiasta koiraa tähystämään eikä leikkaamaan enää. Lisäksi nenäoperaatiot ovat muutenkin vaativia, joten riskit olisivat isot muutenkin kuin vain korkea ikä huomioiden. Pääsääntöisesti sen olo on ollut hyvä ja pirteä, eikä nenäkään ole pahasti vaivannut. On voinut elellä ihan normaaleja vanhan koiran eläkepäivä syöden, nukkuen ja ulkoillen. Tänä vuonna ollaan vähän jouduttu lisäämään lääkitystä ja nyt mennään vointia seuraillen eteenpäin.

Vähän huolia näin pääsiäispyhien ajaksi. Toisaalta, onpahan aikaa olla koirien kanssa kotona ja seurailla itse kunkin vointia.