Odotin koulutusta innokkaasti, sillä tiesin että siellä tehtäisiin todennäköisesti jotain ihan muuta, kuin meidän treeneissä yleensä. Harmittelin, etten omista märkä- tai kuivapukua, sillä todennäköisesti olisi hyötyä uida myös koiran kanssa. Ei auta, pakkasin matkaani varavaatekerran, pyyhkeen (itselleni kerrankin) sekä uikkarit ja varauduin, että veteen mennään silti tarpeen vaatiessa.
Sama porukka oli kouluttautunut jo aamupäivän, osa jo edellisenäkin päivänä. Se ei kuitenkaan haitannut mitään, koska jokainen harjoitus oli erilainen kuin edellinen. Ryhmässä oli koiria kuusi kappaletta ja en olisi ikinä uskonut, että reilun kolmen tunnin treeneissä ehtii tehdä kahdeksan eri liikettä! Toki kaikki tekivät suunnilleen kaikki liikkeet, toistoja ei tehty onnistumisen jälkeen ja vaihdot olivat nopeita - seuraava koira järveen kun edellinen on tulossa pois. Treeneistä ei kuitenkaan jäänyt hätäinen fiilis, vaan päinvastoin sellainen että tulipa tehtyä vaikka ja mitä!
Kuvia treenipäivästä ei valitettavasti tullut, kun ei ollut omaa kuvaajaa mukana eikä sattunut kukaan kamerallinen kuvailemaan sunnuntain iltapäivän treenejä. Oma järkkäri oli melkein lähdössä mukaan, mutta eipä sitä koskaan pääse omia treenejään kuvailemaan kuitenkaan.
Treenit aloitettiin ns. yhteisuinnilla joka oli Janin lämmittelyliike. Hämmennyksekseni siis kaikki koirat päästettiin saman aikaisesti uimaan (kunhan olivat riittävän sosiaalisia) ja jokaiselle oli omaa ”ohjelmaa”, eli uittamista tai noutoja, yms. Kuvittelin Novan livistävän leikkimään muiden kanssa ja varastelemaan muiden leluja, mutta päinvastoin kävi ja se uikin ihan oman lelunsa perässä eikä lainkaan pyrkinyt muiden koirien iholle. Mitä nyt itse vahingossa heitin Novan vesilelua vahingossa turhan lähelle toista ohjaajaa...
Ensimmäinen harjoitus oli eteen lähetys vedessä tyhjää kohdetta kohti ulapalle päin. Tätä harjoiteltiin koiran oman esineen tai dummyn kanssa niin, että hämättiin heitto eteenpäin ja kannustettiin koiraa pidemmälle ennen kuin sitten heitettiin esine kohteeksi koiran eteen. Novalle eteneminen oli hiukan haastavaa, ei muutenkaan olla harjoiteltu eteen menoa juuri maallakaan. Se tuntui herkästi kääntyvän kun kuuli minun ääneni, vaikka tarkoitus olikin vain kannustaa sitä jatkamaan matkaa eteenpäin. Harjoituksen ajatus oli, että sen avulla koiran voi lähettää mitä tahansa kohdetta kohti eikä kaikelle tarvitse olla omaa nimeä (vrt. vene, köysi, hukkuva, jne.).
Seuraavalla kierroksella tehtävänä oli ohjattu esineen nouto. Jan heitti veteen useamman esineen vuorotellen, joista koiralle piti merkata, että ensimmäisiä esineitä ei noudeta. Viimeiseksi heitetty esine oli noudettava ja koiraa piti ohjata sekä kannustaa ottamaan juuri se kyseinen esine. Nova pyrki ensin noutamaan lähimmän esineen ja näytti alkuun hiukan hämmentyneeltä siitä, ettei mitä tahansa saanut noutaa. Jan ohjeisti, että vaikka koira noutaa väärän esineen, tulee sen saada kehuja sekä palkka, sillä se on silti tehnyt työn. Sitten lähetetään vaan uudestaan hakemaan oikeaa esinettä.
Tämän jälkeen oli vuorossa köyden haku rannalta. Tässä liikkeessä menin Novan kanssa veneeseen ja jonkin matkan päästä lähetin Novan rantaa kohti hakemaan sieltä pitkää köyttä, joka sen piti tuoda takaisin veneelle. Nova hoksasi liikkeen idean paremmin kuin uskoinkaan ja toi köyden veneelle. Tähän yhdistettiin vielä veneen nouto, eli kun sain köydestä kiinni, sai Nova hinata köyden avulla veneen takaisin rantaan.
Evästauon jälkeen oli ohjelmassa lähinnä erilaisia hukkuvan hakuja, niin että Jan olisi vedessä suunnilleen yhtäjaksoisesti. Ensimmäisenä tehtiin veneen alle uinti, "under the boat", joka alkuun kuulosti aika hurjalta. Käytännössä siis vene oli ylösalaisin järvessä, Jan veneen alla ja avustaja veneen vieressä. Koira lähetettiin veneelle ja lelun avulla ohjattiin uimaan veneen alle. Ensin veneen reunaa pidettiin koko ajan hieman kohollaan ja jos alla uiminen ei aiheuttanut ahdistusta, se laskettiin alas hetkeksi koiran uidessa veneen alla Janin kanssa. Nova pärjäsi tosi hyvin, Jan antoi palautetta että ihan rauhallisin mielin se ui veneen alla!
Treeneissä tehtiin paljon erilaisia ohjausharjoituksia, myös hukkuvan kanssa. Eli käytännössä tehtiin liike jossa hukkuva olikin piilossa. Jan hyppäsi veneen taakse ”hukkumaan”, huusi sieltä (vielä sujuvasti suomeksi!) ”APUA” ja koira lähetettiin rannasta uimaan veneen taakse hukkuvaa pelastamaan. Nova lähti aika suoraviivaisesti kiertämään veneen taakse, ei sitä paljoa tarvinnut opastaa, muuta kuin kutsua sieltä sitten takaisin (hukkuvan kanssa tietysti).
Ehkä erikoisin liike joka tehtiin, oli hukkuvan pelastus häiriöillä. Järvessä oli kaksi leikkivää uimaria, toisin sanoen häiriö-hukkuvia. Koiran kanssa mentiin veneen kyytiin ja nämä loiskuttelivat ja hihkuivat iloisesti kun heistä soudettiin ohi. Niistä ei pitänyt mitenkään välittää, vaan antaa olla koska niillä ei ollut mikään hätä. Vähän matkan päässä Jan itse hyppäsi veneestä ja olikin oikea pelastettava, joten koiran piti hypätä perään ja hinata hukkuva rantaan, häiriöistä välittämättä. Nova loikkasi suunnilleen heti perään, kun osoitin suuntaa ja annoin kehoituksen hypätä. Aika hyvin muista hukkujista välittämättä Nova hinasi Janin rantaan saakka.
Viimeisenä liikkeenä, niille jotka halusivat, tehtiin vielä oman ohjaajan pelastaminen. Uikkareita en jaksanut kaivella viileän päivän vuoksi, joten päätin hypätä vaatteet päällä järveen ja vaihtaa sitten liikkeen jälkeen mukana olevat kuivat vaatteet tilalle. Eli Nova jäi nyt rantaan avustajan kanssa, kun minä hyppäsin veneen kyytiin ja Jan souti kauemmaksi. Enpä ole ennen hypännyt veneen kyydistä, eli nyt tuli se koettua sekä itseasiassa myös talviturkki heitettyä samalla kerralla! Aika suoraviivaisesti Nova ui luokse, otti patukasta kiinni ja lähti hinaamaan rantaan.
Treenien päätteeksi kokoonnuttiin vielä läheiselle leirimajalle, jossa Jan antoi palautetta koirista, ohjaajista ja yleensäkin treeneistä. Novaa Jan kehui nokkelaksi ja itsenäiseksi, minun pitää uskoa ja luottaa koiraani sekä siihen että se osaa kyllä. Janin mukaan meidän haaste tulee olemaan lähinnä minulla, että osaan keksiä Novalle riittävästi uusia innostavia ja haastavia liikkeitä, että sillä säilyy into ja motivaatio lajiin, eikä pääse kyllästymään. Liikaa ei kuitenkaan saa sotkea, jos aikoo myös käydä kokeissa, eli välillä täytyy muistaa palata niihin koeliikkeisiin.
Päivä oli hurjan hauska, paitsi minusta niin selvästi myös Novan mielestä! Kouluttaja oli hyvä ja leiriporukka tosi mukavaa. Toivottavasti tällaiseen pääsemme osallistumaan myös toiste.
