 |
| "Ollaanko kavereita?" |
Viime viikkoina ei juuri ole tullut kirjoiteltua, joten tässä vähän tiivistettynä kuulumisia. Nova kasvaa ihan silmissä - olenkin sanonut, että joka kerta kun se menee nukkumaan se herää isompana. Joku käy ihan taatusti venyttämässä sen jalkoja sen nukkuessa... Pentuaitauksesta ollaan suunnilleen luovuttu ja Nova alkaa mennä ihan sovussa isojen kanssa. Ainoastaan Elviksen ja Novan riekkumista tarvitsee vielä hillitä, ettei mene ihan liian rajuksi, mutta hyvin on Elviskin tottunut eikä nyt esim. yritä lähteä jahtaamaan jos Nova saa sisällä juoksuhepulin. Sisäsiisteyskin alkaa olla jo aika hyvällä mallilla, yöt ovat meneet ilman tarpeiden tekoa jo varmaan kuukauden päivät eikä päivisinkään enää ole papereita kuin työpäivien ajan. Mitä nyt muutaman kerran on joutunut moppaamaan jonkun pikkuvahingon joka on ollut lähinnä ilopissaa tai "jännäpissaa" kun on riehut Elviksen kanssa meinanneet mennä vähän yli.
Vappuviikko oltiin Janin kanssa molemmat kunnon flunssassa, niin että Vapun juhlinta oli sohvalla nukkumista ja koirien aktivointi oli aika minimissään kun hiki nousi pintaan jo niitä pihalla käyttäessä. Isot osaavat aika hyvin ottaa rennosti muutaman päivän vaikka aktivointi jäisikin vähiin ja positiivisesti myös Nova otti mallia ja tyytyi luiden syöntiin ja leluilla leikkimiseen, kun ei paljon muuta tekemistä ollut tarjolla.
Taudin hellittäessä viikonloppua kohti oli Nova sitten mukana meidän VEPE-kauden aloituksessa, joka on yleensä ollut tavaroiden kasausta ja samalla kuivatreeniä pellolla. Siellä käytiin Novan kanssa kokeilemassa kumiveneessä istumista, käytiin tutkimassa maalitolppia ja kuljettelemassa vähän köyttä ja poijua. Reipas pikkukaveri, hyvin se siinä meni isompien seassa. Eilen oli sitten ensimmäiset ihan vesitreenit ja kävin Novan kanssa alkeiskurssilla tekemässä vähän oman tason mukaan perusjuttuja. Ensin käytiin yhdessä veneajelulla, joka sujui tosi rennosti, joten toinen veneajelu tehtiin sitten niin, että Nova lähtikin Jaanan ja Aijan matkaan veneilemään juustopurkin kanssa kun minä jäin rantaan. Tarkkaavaisesti se jäi katsomaan, mutta ihan rauhassa pysytteli kun Jaana samalla jutteli mukavia ja syötti juustoa (joka oli ilmeisen herkkua). Lopuksi Nova kävi pelastusliivien kanssa uimassa rannassa pari pikkukieppiä - kiitos Kirsille avusta. Muuta ei tehty, ottaen huomioon ettei Novalla ole sen enempää uintikokemustakaan vielä.
Pentukursseiltu ollaan edelleen reippaasti ja paikoin vähän edistyttykin. Kontaktia tarjoaa hyvin, istuminen sujuu ja viime viikolla myös paikalla olon harjoittelu sujui tosi hyvin! Sen sijaan häiriöiden sieto on edelleen vaikeaa, jos muut tulee turhan lähelle tai kentällä on leluja tai muita jänniä esineitä. Tätä kehoitettiinkin treenaamaan, siis esineiden pujottelua eli t.s. luopumista. Siinä taitaa vielä riittääkin treenattavaa...
Röllin oireilleet nenävaivat on saatu taas paremmalle mallille, sille tarkistettiin lääkitystä huhtikuun lopulla. Nyt taas sen olo on pirteämpi, se saa levättyä ja liikkuu rauhallisia köpöttelylenkkejä. Fyssarilta saatiin jumppaohjeita, kun takapään voima alkaa vähän jo heikkenemään, toivottavasti sillä saadaan vielä pidettyä liikuntakykyä yllä. Vähän kerrallaan mennään Röllin kanssa eteenpäin, niin kauan kuin mieli on iloinen, olo kivuton ja liikuntakykyä riittää. On tuossa vanhuksessa puolensa, vaikka sillä vähän vaivaa alkaa olemaan. Elviksenkin lenkkeilyvauhti alkaa vähän hyytyä, mutta se taitaakin olla ainoa asia muutaman harmaantuneen karvan lisäksi mistä siitä näkee, että alkaa sekin jo ikääntyä.
