Jouluntoivotukset!

P.S. Novan pääsi myös tonttuilemaan Koirakeskus Haukkuvaaran ja PopDog ry:n joulutervehdysvideolle:

"Vain koira".

Facebook muistutteli aikaisempien vuosien Röllin synttäripäivityksistä - niiden joukosta löytyi myös tämä:

Aika ajoin joku kehtaa sanoa "Piristyisit, sehän on vain koira" tai "Tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." Näin sanovat eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja, jotka liittyy "vain koiraan".

Jotkut hienoimmista hetkistäni liittyvät "vain koiraan". Monia tunteja on kulunut ja toisinaan ainoa kumppanini on ollut "vain koira", mutta kertaakaan en tuntenut itseäni sen takia vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan, pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden, jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä lenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle ja kaltaisilleni "vain koiran" omistaville ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä, juuri nyt.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile - koska he "eivät vain ymmärrä".

(orig. "Musings" by Richard Biby, (C) 2006)

Hyvää syntymäpäivää Rölli, sinne pilven reunalle. <3

Loiskis!

Sisäuimala-kausi on täällä taas, tänään käytiin toista kertaa tälle syksylle KoiraSportilla uimassa. Arki-illat kun tuntuvat täyttyvän kaikenlaisesta, paitsi harrastamisesta, niin välillä myös työmenoista, olen todennut meille parhaaksi vaihtoehdoksi vakituisen uintivuoron sijaan käydä silloin kun uimalassa järjestetään ns. ryhmäuinteja. Eli (yleensä) viikonloppupäivä on varattu ainakin osittain ryhmäuimareille ja joka kerralle ilmoittaudutaan erikseen. Jokainen saa toki silti oman uintivuoronsa, eli ryhmäuinti ei ole sama asia kuin kaikki altaaseen yhtä aikaa.

Elvis on uinut nyt syksyllä noin 10 minuutin vuoroja, se tuntuu sille riittävän hyvin. Innokkaasti se uimaan lähtee, vaikka rampin kiipeämiseen tarvitsee vähän apuja - ei tuo takapää ihan niin hyvin enää kanna. Elvis saa tehdä pääosin noutoja ja uida sen aikaa, kun sillä puhti riittää - loppuvuoro on sitten Novan käytettävissä.

Novalle on puolestaan varattu vartti (10 min ja 15 min ovat nuo ryhmäuinnin vaihtoehdot), joista sitä ennen uitetaan lenkkiä altaan ympäri joitain kertoja - viisi kieppiä taisi tällä kertaa mennä. Sen jälkeen se saa myös tehdä noutoja, joihin Novamaisesti lähdetään rampilta pommilla hypäten. Lopputuloksena altaan ympäri kiertävä kävelysilta yleensä lainehtii, kun Novan vuoro on ohi.

Rallatteluja, hallitusti

Talvikausi tuli ja touhut vaihtuivat ulkoharrastuksista pitkälti sisäharrastuksiin - lämpimässä hallissa treenailuun ja sisäuimalaan. Luksusta, miten tämä koiraharrastus onkin muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana - ennen vedettiin kerrosta vaatetta toisen päälle ja paleltiin talvella kentällä. Nyt se kerrospukeutuminen on arkea lähinnä lenkkeillessä.

Hankin meille Novan kanssa rally-toko:n viikottaisen valmennuspaikan pienryhmästä Koirakeskus Haukkuvaarassa, jossa ollaan nyt käyty syyskuun puolivälistä lähtien. Lämpimän hallin lisäksi luksusta on osallistua treeneihin, jossa on kouluttaja ja jonkun muun valmiiksi tekemä suunnitelma. Vaikka tykkäänkin itse miettiä ja suunnitella, on kiva välillä käydä myös "valmiiseen pöytään" eli vain ilmestyä paikalle koiran ja namien kanssa tekemään sitä, minkä joku on jo valmiiksi miettinyt. Viikottaisesta valmennuksesta on ollut selvää hyötyä, edistyminen on ollut huimaa kun miettii millainen suurpiirteinen osaamistaso meillä oli syyskuussa ja millä tasolla nyt ollaan.

Tänään käytiin mölli-rallyissä aamupäivällä testaamassa, että millä tasolla meidän osaaminen onkaan. Vähän kun alkaa kutkututtaa mielessä virallisiin kisoihin osallistuminen. Yhdet rally-möllit käytiin viime keväänä ja niiden lopputulos oli melkolailla suurpiirteinen, sen sijaan tämänpäiväiseen suoritukseen olen varsin tyytyväinen. Tulokseksi tuli 75 pistettä (max. 100 p.), jossa oli kaksi -10 pisteen virhettä - näistä toinen olisi minun pitänyt ymmärtää uusia, kun Nova ehti istua sivulle tehtävässä jossa niin ei pitänyt tehdä! Toisesta kympin virheestä minulla ei ole selvää mielikuvaa miten se meni pieleen, muuta kuin että koko kyltin suoritus (vasen täyskäännös) meni jotenkin plörinäksi. Yhden sentään osasin uusia, joten ainakin siinä kympin huolimattomuusvirheen takia tulikin vain 3 miinuspistettä.

ALO-luokan mölli-rallyrata

Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen meidän suoritukseen. Nova jaksoi keskittyä tosi hyvin koko radan suoritukseen! Palkkaaminen oli sallittua (ilman virhepisteitä) ja palkkasinkin kahdesti radan aikana, vaikkei se olisi ollut tarpeen - mutta kun kerran sai, niin käytin sitä etua. Nyt sitten vaan mietintämyssy päähän josko sitä uskaltaisi jo ilmoittautua virallisiin kisoihin... niitä olisi tosi sopivasti tarjolla lähiseudulla useammatkin talven aikana.

Ou NOU

Taipparikokeilu takana päin, kirjaimellisesti kokeilu. Se ei kovin pitkälle ehtinyt, kun tökkäsi heti vesityöskentelyyn.

Näin jälkiviisasteluna, kun mietin jo aiemmin syksyllä että niinköhän on viisasta yrittää mennä taippareihin heti GR:n Nuorten koirien katselmuksen reissupäivän perään, niin vastaus on että ei ollut. Eilen mietin vielä kotiuduttuamme, että tuleekohan tämän päiväisestä mitään, kun eilisen suorituksetkaan eivät olleet sieltä Novan parhaimmasta päästä, vaan lähinnä semmoisia puolivillaisia. Eipä se ihmeellisesti parantunut yön aikana, päin vastoin. Lupaan, että ensi kerralla kun epäilyttää jo etukäteen, niin ei tehdä turhaa reissua vaan jäädään kotiin. Onneksi tällä kertaa sentään reissu ei ollut pitkä.

Ei riittänyt Novalla into työntekoon edes siihen osa-alueeseen joka oli se itsestään selvä asia. Kyllähän se ui ja noutaa sieltä ihan mitä vaan, normaalisti. Vaan nyt se suhteellisen hyvin haki rantaveteen heitetyn lokin, mutta jättikin sen jo useamman metrin päähän minusta. Veneestä heitetylle lokille se ei sitten lähtenytkään, loikki hieman sivuun rannan suuntaisesti ja kun ei kahdella uusinta-lähetykselläkään lähtenyt, ilmoitin tuomarille että se oli siinä. Arviolta noin kaksi sekuntia ennen kuin se olisi nostanut jalkaa rantapusikkoon.

Lähetys heitetylle lokille

Novamaisen loiskuva lähtö

Jos nyt jotain positiivista haetaan, niin sosiaalinen käyttäytyminen oli varsin mallikelpoista eikä laukauksiin tullut mitään reagointia.

Koepöytäkirja (klikkaamalla isommaksi)

Nyt kaihertaa lähinnä se, kuinka hyvässä vireessä Nova oli heinä-elokuussa, kun taas pari viime viikkoa sen taso on lähinnä laskenut. Liekö ollaan treenattu liikaa samaa (eli hakua) ja kyllästyminen on iskenyt. Siispä nyt pidetään vähän taukoa, sitten mietitään jotain ihan muuta noutotreeniä ja sitten ensi vuonna katsotaan taippareita uusiksi.

Ihanan positiivinen koepöytäkirja saatiin, kaikesta huolimatta. Pääteltiin Janin kanssa, että se vähä mitä Nova teki, sen se teki hyvin. Mieltä lämmittää myös aina, kun meidän yhteistyötä kehutaan!

Nuorten koirien katselmus

Olin varmaan ensimmäinen innokas ilmoittautunut kun rotujärjestömme Golden Ring ry. julkaisi että tänäkin vuonna järjestetään epävirallinen Nuorten koirien katselmus (ja jos lähtölista oli ilmoittautumisjärjestyksessä koottu, niin todella olinkin). Olisin halunnut osallistua jo viime vuoden tapahtumaan, mutta Nova oli silloin vielä liian pieni. Onneksi tänä vuonna oli siihen mahdollisuus!

Aivan liian aikaisin lauantai-aamuna (siis vähän ennen kello kuutta, tällaiselle aamu-uniselle) lähdin Novan kanssa ajelemaan Hauholle, napattuani talkoohommiin lähtevän Marjukan mukaan matkaseuraksi. Matka sujui mukavasti koirista rupatellen ja siinä hyvissä ajoin ennen puoli yhdeksää olimme perillä. Kolmekymmentä nuorta kultaista oli ilmoittautunut tapahtumaan ja aikamoinen vilske siellä olikin! Hieno yhteiskuva otettiin alussa kaikista osallistujista, ennen kuin jakauduttiin ryhmiin ja lähdettiin rasteille. Rasteja oli neljä, ulkomuoto-arvostelu jonka teki tuomari Viveca Lahokoski, sekä vesityöskentely-, markkeeraus- ja hakuruutu -rastit. Kaikista osa-alueista sai kirjallisen arvion, mitään virallista merkintää ei tästä tapahtumasta tule.

Novan kanssa mentiin ensin ulkomuoto-rastille, jossa vaihtelevan vallattomalla esiintymisellä (niin, sitäkin olisi joskus hyvä treenata) saatiin Vivecan arvostelu. Nova myös mitattiin samalla, säkäkorkeus oli 58 cm, eli keskikokoinen uros - vaikka minä pieneksi väitänkin. Ehkä se on se kropan lyhyys suhteessa tuohon keskikokoon...

Tämän jälkeen saatiin mennä heti vesityöskentelyyn, ohjeistus kun oli, ettei koiraa saa kastella ennen ulkomuoto-rastia. Novalle heitettiin kaksi yksittäistä damia, jotka se tyylilleen ominaisesti isojen loiskahduksien kera kävin hakemassa. Palautukset tulivat tuttuun tyyliin rantaveteen eivätkä käteen asti ja sainkin muutamia vinkkejä, miten voisin harjoitella palautuksia vesinoutoihin. Tämän rastin jälkeen mentiin odottelemaan markkeeraus-rastille, johon muodostui pieni ruuhka ja odotteluaikaa ehti kertyä runsaammin. Rastilla tehtiin kaksi yksittäistä markkeerausta variksilla, ensimmäinen lähemmäksi pitkään heinikkoon ja toinen vähän kauemmaksi. Nova nouti ensimmäisen pohdiskeltuaan ensin hetken variksen luona ja toisen sitten jo suoraviivaisemmin. Taas yksi varis palautui ihan hyvin, toinen jäi vähän matkan päähän. Sain vinkiksi antaa Novalle vähän lisää miettimisaikaa, etten vihellä pillillä luoksekutsua ennen kuin lintu on hyvin suussa ja koira jo tulossa. Tämä siis siksi, etten opettaisi sitä epähuomiossa siihen, että linnut noukitaan vasta merkistä...

Lounastauon jälkeen oli vuorossa viimeinen rasti, eli hakuruutu, jossa oli myös tutut ihmiset eli kasvattaja-Tuuli miehensä kanssa. Hakuruutu meni aika puolivillaisesti, sillä Nova nouti hyvin ensimmäisen heitetyn damin, mutta muuten kävi enemmän haahuilemassa ruudussa ennen kuin vähän viiveellä toi sieltä ensin yhden ja sitten vielä vähän pidemmällä viiveellä toisen. Tässä kohtaa totesin, että tämä on sujunut aiemmin paljon paremmin ja viime alkoina alkanut huonontumaan, johon Tuulin mies sitten vastasikin että ootteko treenanneet liikaa? Luulenpa että ollaan treenattu liikaa samaa asiaa ja Nova alkaa kyllästyä koko hakuun.

Kiva päivä oli kaiken kaikkiaan ja kasvattajan treffaamisen lisäksi päästiin tapaamaan myös Novan veli Rasa. Paljon oli samaa veljeksissä, varsinkin ilmeissä ja eleissä - sekä itseasiassa myös arvosteluissa kun niitä Rasan omistajan kanssa vertailimme. Pojat olisivat laittaneet riekkumiset pystyyn, jos olisi ollut tilaisuus - selvästi kyllä tunnistivat toisensa. Toivottavasti törmäillään Rasan kanssa muulloinkin, oli tosi kiva nähdä ja jutella!

Vasemmalla Rasa, oikealla Nova

Novan kirjallinen arvostelu alla:

1. Markkeeraus
Markkeeraa tarkasti.
2. Haku
Innokas, spontaanit ylösotot, nopeat palautukset ohjaajalle käteen. Juoksentelee paljon nenänsä "yli".
3. Vesityö
Menee veteen reippaasti ja noutaa molemmat heitot empimättä. Luovutukset rantaveteen. Ui hyvin eikä epäröi vaikka jää hieman kasvillisuuteen kiinni.
4. Riistankäsittely
Hiukan aikaa haistelee ensimmäistä ennen ylösottoa. Toisella varsin spontaani ylösotto. Ensimmäisestä syvempi, toisesta hieman pinnallisempi ote.
5. Suhtautuminen laukaukseen
Rauhallinen, tarkkaavainen.
6. Yhteistyö
Toisen variksen tiputtaa vähän ennen ohjaajaa. Ensimmäisen tuo käteen.
7. Muuta huomioitavaa
Erittäin iloinen ja reipas.
8. Ulkomuoto
Säkäkorkeus: 58 cm
Purenta: ok
Kivekset: ok
Sukupuolileima: urosmainen
Mittasuhteet: hieman ulos neliöstä
Luusto: kokoon sopiva
Kallo-osa: leveä hieman pyöristynyt
Kuono-osa: rodunomainen
Pigmentti, silmien muoto / koko / väri sekä pään yleisilme: erinomainen pigmentti, hyvä silmien muoto, voisivat olla tummemmat
Korvat: hieman kevyet korkealle kiinnittyneet
Kaula ja selkälinja: vankka kaula
Etukulmaukset ja etuosa: hieman pystyasentoinen lapa, niukka eturinta
Runko ja rintakehä: lyhyt rintakehä, riittävän syvä
Lantion asento, hännän kiinnitys ja häntä: jyrkkä lantio, hieman alas kiinnittynyt häntä, sopiva pituus
Eturaajat, ranteet ja käpälät: hyvät käpälät, suorat eturaajat
Takaraajat ja kulmaukset: niukempi polvikulmaus, hieman korkea kinner
Karvanlaatu: hyvä kaksinkertainen
Yleiskunto: sopiva
Etuliikkeet: kyynärpäät saisivat olla tiiviimmät
Takaliikkeet: hyvät
Sivuliikkeet: hieman lyhyt
Koiran käyttäytyminen ulkomuoto-osion aikana: ystävällinen, eloisa, rodunomainen

Kesän viimeiset VEPEilyt

Nyt se on paketissa, tämän vuoden VEPE-kausi. Tänään käytiin vielä teeman mukaisesti hassuttelemassa, kun paikallinen Nöffi-Lansuporukka kutsui alueen VEPEä harrastavat seurat leikkimieliseen Puulaaki-kisaan. Valitettavasti kaksi neljästä eivät saaneet kasatuksi 3-5 koiran joukkueita, joten loppujen lopuksi me noutajat kisailimme lansupainotteista nöffi-lansujoukkuetta vastaan.

Joukkueessamme oli minun ja Novan lisäksi flätti-Carlo, tolleri-Make sekä labbis-Ronja. Varsin "tuoreella" kokoonpanolla oltiin liikkeellä, kaikki ovat SOVEn läpäisseet tänä kesänä ja Nova oli eniten ehtinyt kisaamaan. Mutta hyvällä asenteella oltiin liikkeellä, että se tehdään mikä osataan! Tehtäviä ei paljastettu etukäteen, vaan ne selvisivät aina juuri ennen kunkin liikkeen suoritusvuoroa. Joukkue sai aina viitisen minuuttia suunnitteluaikaa, jonka aikana päätettiin kuka koira lähtee suorittamaan mitäkin tehtävää ja kuka ohjaa mistäkin käsin.

Ensimmäinen tehtävä oli vientiviesti, joka suoritettaisiin kolmen koiran voimin. Ensimmäisen tulisi viedä esine rannalta veneelle, toisen veneeltä toiselle ja kolmannen toiselta veneeltä rannalle. Esineet olisivat vanhat avoimen luokan vientiesineet, eli poiju, dami sekä pelastusliivit. Hetken pohdittuamme päätimme, että oma ohjaaja menee aina vastaanottamaan omaa koiraa ja vieras aina lähettää. Make saisi lähteä ensimmäisenä rannasta viemään poijun veneelle, sitten Ronja veisi pelastusliivit toiseen veneeseen ja Nova toisi viimeiseltä veneeltä damin minulle rantaan. Suunnitelma toimi tosi hyvin ja suoriuduttiinkin tästä tehtävästä nopeimpina, vaikka siinä vähän aikaa kuluikin. Hienon näköistä oli kun lopussa kaikki kolme koiraa olivat tulossa rantaan samaan aikaan.

Kaikki kolme koiraa palaamassa rantaan

Toinen tehtävä oli esineiden nouto, niin että sitä saisi suorittaa kolme koiraa. Esineitä heitettäisiin veteen viisi kappaletta sekä niiden lisäksi pitäisi noutaa myös vene. Sovittiin, että Carlo pääsee nyt vuorostaan hommiin, Ronja ja Nova jatkaisivat. Pikainen tsekkaus, ettei ketään häiritse muut koirat ja sitten sovittiin, että lähetetään ne kaikki yhtäaikaa järveen. Tiedä sitten oliko se ihan viisas ratkaisu, koska vaikka mitään konfliktia ei syntynyt, niin pienimuotoinen kaaos se kyllä oli. Haasteita aiheutti virtaus, joka alkoi kuljettamaan vedessä kelluvia esineitä melko pitkälle poukamaan, joten lähetyspaikkaa jouduttiin sitten jo vaihtamaan, että saatiin viimeiset esineet vedestä. Yllätyksekseni Nova kävi hakemassa sen esineen, josta suunnitellessa sanoin että sitä se ei ainakaan hae - eli kelluva airo! Mutta niin se vain yllätti ja reippaasti kantoi sen rantaan asti, eikä edes ihan helpoimmasta kohdasta! Tässä tehtävässä oltiin myös karvan verran lansujoukkuetta nopeampia.

Ronja ja Nova noutamassa esineitä

Kolmas tehtävä olikin hukkuvan pelastaminen uusien sääntöjen voittajaluokan liikkeen mukaisesti - eli pelastusrenkaalla hakien. Tämän liikkeen saisi suorittaa vain yksi koira. Tästä tulikin tenkkapoo, koska Novalla on nyt loppukesästä ollut ongelmia köyden viennin kanssa ja Make saattaisi pyrkiä vain veneelle. Vaihtoehdoista Carlo tai Ronja päädyimme sitten Ronjaan, joka lähti liikettä kokeilemaan. Kaikille tämä oli ihan uusi juttu. Tehtävä oli Ronjalle liian uusi ja hämmentävä, joten valitettavasti ei joukkueelle kertynyt tästä pisteitä. Lansut sen sijaan tekivät oikein hienon hukkuvan pelastuksen ja tasoittivat pistetiliä!

Viimeisenä tehtävänä oli kahden veneen haku, joka suoritettasiin kahden koiran voimin. Edelliseen tehtävään osallistunut koira ei saisi tähän osallistua, joten Ronja oli pois pelistä. Koska veneen haku ei ole ollut Maken vahvimpia suorituksia pääsivät Carlo ja Nova suorittamaan tehtävää. Carlon tehtävä olisi lähteä laiturilta hyppäämällä hakemaan venettä jossa minä olin, kun taas Nova lähtisi samaisesta veneestä hakemaan kauempana olevaa. Tehtävä sujui hienosti, Nova lähti ensin hakemaan kauimmaista venettä jonka jälkeen Tuija lähetti Carlon lähemmälle veneelle ja molemmat veneet tulivat rantaan kutakuinkin samaan aikaan. Lansujen joukkueessa puolestaan laiturilta lähtö osoittautui hieman haastavaksi ja lopulta tehtävän suoritusaika venyi pidemmäksi kuin meillä.

Monimuotoisen pistelaskun jälkeen, jossa huomioitiin paitsi aikaerot, niin myös väärin suoritetut ja väärässä järjestyksessä suoritetut tehtävät virhepistein, saatiin tulokset ja voitimme täpärästi kisan noutajajoukkueellamme!

Joukkueen poseeraus

Kiitos kaikille mukana olleille hauskasta päivästä, nöffi-lansuporukalle järjestämisestä ja joukkuekavereille hyvästä tsempistä ja ryhmähengestä! Ensi vuonna otamme noutajaporukalle järjestysvastuun ja yritämme saada yhtä hauskat kisat kokoon kauden päätteeksi!

VEPE-kauden huipennus

Hupsista, se on sitten VEPEn alokasluokka kisattuna!

Eilen Uuraisilla nätissä syyskelissä kisailtiin Novalle toinen alokasluokan ykkönen, tuomarina tällä kertaa Pasi Dunderfelt. Tyylilleen uskollisena, ei siihenkään mitään virhepisteitä kerätty joten toinen huikea 100 pisteen tulos tuli! Kokeen tulostaso oli kyllä muutenkin huima, mm. kaikki viisi (5!) ALO-luokan koiraa teki samanlaisen täyden 100 pisteen ykköstuloksen. 

Kilpailukirjan kanssa poseerausta

Minä ihan oikeasti ajattelin, että SOVEn lisäksi tänä kesänä käydään kisailemassa alokasluokkaa, mutta en kuvitellut että se saadaan kahdella kokeella pakettiin. Jotain kolmos- ja kakkostuloksia lähinnä odottelin, mutta eipä niitä kertynyt kun Nova näytti osaavansa nämä jutut - No Problem! Piti ihan laskea, että vastavuoroisesti Röllin kanssa aikoinaan kertyi 7 kpl ALO-luokan kokeita, ennen kuin luokkanousun ykköset saatiin kerättyä.

Ensi kesänä sitten avoimeen. Vähän on niitä jo opelteltu, mutta ei voi sanoa että ne liikkeet nyt vielä mitenkään hanskassa olisi. Hyvällä alulla kuitenkin. Tuskinpa kuitenkaan ykkösputki enää ensi kesänä jatkuu, kun joudun itsekin opettelemaan uutta.

Ihan vielä ei meidän VEPE-kausi loppunut. Yhdet treenit ja kamppeiden pesut on vielä edessä, sekä lähiseurojen kanssa pidettävät Puulaakikisat vielä edessä, ennen talvitaukoa.

Lauantai-aamun läpivalaisu

Pitkällisen jahkailun jälkeen päätin, että nyt on aika virallisten kuvausten, kun bongasin viime viikolla Eläinklinikka Alma-Vetin mainoksen edullisesta joukkokuvaukesta. Plussana aikoja oli tarjolla myös lauantaille, mikä näin toimistotyöaikaa noudattavalle lienee se paras mahdollinen vaihtoehto. Eli lauantaina käytiin ottamassa röntgenit lonkista ja kyynäristä, eilen saatiin virallinen tulos Kennelliitosta. Onpa nykypäivänä nopeaa toimintaa, viimeksi kun minä olen ollut virallisia kuvia ottamassa, niin on vielä lähetelty papereita ja lunastettu kirjattuja lausuntoja postista parin viikon kuluessa...

Potilas rennosti röntgenlaitteessa

Itselläni oli epäily, etteivät lonkat ole tasaiset keskenään, koska Novan liikkuminen on aina ollut vähän toispuoleista. Ei suuresti, mutta kuitenkin vähän. Myönnän kyllä, että monta vanhusvuotta Röllin selkä- ja takapäävaivoja jumpanneena, fyssarilla käyneenä yms, olen varmaan normaalia vainoharhaisempi tässä asiassa.

Valitettavastihan ne ei tasaiset olleetkaan, toinen lonkka on selvästi parempi ja toinen huonompi. Matalahkot lonkkamaljat ja toinen huonommin maljassaan sekä pientä alkavaa nivelrikkoa. Toinen ehkä B, toinen tuskin jää C:ksi veikkaili lääkäri. Kennelliiton lausunnon mukaan lopputulos D/C.

Kyynärissä ei puolestaan mitään, eli täysin terveet 0/0. Onni, koska rikkinäinen etupää olisi isolle koiralle vieläkin ikävämpi.

Näillä mennään. Mitään oireilua ei ole ollut, eikä tämän pitäisi kummemmin harrastuskoiran elämää haitata. Lihaskunto on Novalla hyvä ja sellaisena se tulee pitääkin, sekä sopusuhtaisena mittasuhteiltaan - näyttää tuo tämänhetkinen 35 kg olevan juuri sopiva paino sille. Nivelravinteita lisäillään ruokaan ja katsellaan tuoko sitten ikä tullessaan jotain vaivaa. Toistaiseksi ei tämän takia harrastuksia himmailla, mitä nyt agilityyn ei näillä lonkilla lähdetä.

Sadan pisteen ykköstulos!

Eilen kisailtiin taas VEPEn merkeissä, tällä kertaa lähes kotikulmilla Uuraisilla Muuramen Seudun Kennelkerhon järjestämässä kokeessa. Oltiin oman seuran osalta auttelemassa kokeen kanssa, lainattiin välineistöä, yms. ja itsekin olin lauantaina kokeessa töissä sihteerin hommissa. Sunnuntaina oli sitten Novan vuoro startata ensimmäsessä alokasluokan kokeessaan. Kovasti on ollut aikomusta jo tässä aiemmin SOVEn läpäisyn jälkeen, mutta ovat nuo kokeet olleet varsin täysiä nyt loppukesästä.

Lauantain kokeessa keli oli haastava, oli sadetta ja sivutuulta koko päivän - mutta meidän onneksemme sunnuntain keli olikin lähes täydellinen. Tyyntä ja puolipilvistä, ei tuulta juuri nimeksikään. Uuraisten koepaikan ranta on melko äkkisyvä, mikä ei meillä sen kummemmin haittaa, kun Novan lähtötyyli on muutenkin sellainen vauhdikas pommilla hyppy järveen.

Paljon paremmin ei olisi voinut koe sujua, kuin miten eilen meni. Yhtään virhepistettä ei kertynyt ja tuloksena siis ALO1 ja täydet 100 pistettä! On se vaan pätevä VEPE-koira, kun virtauksista huolimatta ohjautuu vielä maaliin, vaikka lähellä oli ettei olisi tullut pari maalitopan ohitusta. Hukkuvan kanssa oli taas vähän vaikeuksia, kun Nova kääntyy edelleen oikealle hukkuvan eteen, mutta reippaasti se taisteli kuitenkin hukkuvan rantaan asti ja tolppien väliin.

Huikean hyvä tulostaso oli sunnuntaina muutenkin, palkintojen jaossa oli ykköstulosta toisen perään ja runsaasti luokkanousuja. Luokkavoiton hävisimme ajan perusteella Häjy-labradorille, joka oli kyllä suorituksessaan avain supernopea! Yhdeksästä alokasluokan koirasta sijoituimme siis toiseksi. Nähtäväksi jää saadaanko vielä toinen ykkönen kasaan ja alokasluokka pakettiin ennen talvitaukoa.

Voihan TOKO.

Sitä mitä et itse ymmärrä, on vaikea opettaa. Mukailtu Albert Einsteinin lausahdus ("If you can't explain it simply, you don't understand it well enough."), joka on sovellettavissa myös koiraharrastukseen. Minulla on jonkinlainen viha/rakkaus-suhde tokoiluun. En pidä sen jäykkyydestä ja pikkutarkkuudesta (ja todellisuudessa olen oikea pilkunviilaaja, miten ironista!), mutta ihailen hienosti toimivia TOKO-koiria ja toivon, että pystyisin samaan itsekin.

Viime talvena aloiteltiin siis rallytokon harjoittelu, koska se on "helpompaa" ja "hauskempaa". Ainakin osittain. Ei siinäkään nyt ihan suurpiirteinen voi olla. Se käytiin toteamassa huumorilla höystettynä yhdessä möllikisassa. Sittemmin kesän ajan ollaan kuitenkin oltu kaikesta tokoilusta enemmän tai vähemmän hunningolla, kunnes heinäkuun viimeisenä viikonloppuna oltiin PopDog ry:n Rally-TOKO leiripäivässä verestämässä oppeja. Päivästä jäi paljon hyviä eväitä, sekä se todellinen fakta, että se kunnollinen seuraaminen täytyy edelleen opettaa, ennen kuin päästään puusta pitkälle.

Niin se seuraaminen. Siinä on jotain suurta ja mystistä, tässä tapauksessa juurikin ohjaajan korvien välissä. En ole sitä aiemminkaan osannut kunnolla opettaa, en Röllille enkä Elviksellekään (joskin jälkimmäisen kohdalla en juuri ole yrittänytkään). En osaa opettaa sitä, kun en oikein itsekään tiedä miten edetä. Siis kontakti kuntoon ensin juu. Mutta miten ihmeessä siitä sitten pääsee liikkeelle, ilman käsiapuja? Tätä ongelmapähkinää ratkaistakseni ostin sopivasti nenän eteen osuneet tuurausvuorot elokuun ajaksi Haukkuvaaran nuorten koirien TOKO-valmennusryhmään.

Ensimmäinen valmennuskerta on nyt takana ja ainakaan vielä olo ei ole yhtään helpottunut. Kouluttaja-Elli on erittäin hyvä, vaan oma kynnys tuntuu vieläkin suurelta. Etenkin kun muut ryhmän koirat olivat hurjan paljon osaavampia ja pätevämpiä kuin me. Ihan varmasti ainakin valovuosia. Ehkä ne ovat käyneetkin koko kevään ja kesän valmennusryhmässä, kun me ollaan vain juoksenneltu pitkin peltoja, metsiköitä ja rantapusikoita...

Opeteltiinpa siis ensitöiksemme ruutuun lähetystä ja merkin kiertoa. Jos Novalta kysytään, niin oli RANKKAA! Oikein näki, miten pienen koiran päässä rattaat ruksuttivat kun se yritti keksiä että niinkuin mitä ja miten ja miksi. Ja ohjaajakin on vähän pallo hukassa koko asian kanssa. Ensi perjantaiksi treenataan kotiläksynä edelleen sitä sivulle tuloa, oloa ja kontaktia. Ehkä me joskus päästään ottamaan askeliakin (kirjaimellisesti!) sen seuraamisen kanssa.

Leiriviikonloppu takana

Mitä tehdään elokuun ensimmäisenä viikonloppuna? No, mennään lansuyhdistyksen perinteiselle VEPE-leirille tietenkin!

Viime vuonnahan Nova oli leirillä mukana kevyesti asioita harjoitellen, nyt oltiin sitten jo ihan täysipainoisesti mukana treeneissä. Koin tosin pienen alkujärkytyksen huomatessani että ilmoittamani ALO-tasoinen koira joka toivoo opettelevansa AVO-liikkeitä olikin laitettu AVO/VOI -tasoiseen ryhmään. Ryhmän koirien ikäjakauma oli 3-6 vuotta ja sitten joukossa oli meidän pieni 1 (ja puoli) v.! Vaan eipä se oikeasti mitään haitannut, kun joka koiran kanssa treenataan kuitenkin yksitellen ja oman tason mukaan. Harkitsin hetken ensin vaihtavani ryhmää, mutta päätin sitten jäädä kuitenkin paitsi tuttujen ryhmäläisen vuoksi, myös siksi, että itse saisin luultavasti eniten oppia kuitenkin siinä ryhmässä muiden suorituksia katsellessa. Itseasiassa Novakin näytti opettelevan muiden suorituksista, sen verran tarkkaan se aina rasteilla seurasi mitä vuorossa oleva koira tekee ja mitä siellä oikein tapahtuu.

Nova seuraa tarkkana muiden treeniä

Kivasti päästiin leirillä harjoittelemaan uusien sääntöjen liikkeitä. Vähän ollaan jo itse aloiteltu, mutta ihan täysiä ei vielä tehty vaan ennemminkin palasia sieltä täältä - eli vinoja linjoja, liikkuvasta veneestä lähtöjä ja sen semmoista. Leirillä tehtiin ensimmäistä kertaa Novan kanssa ihan kahden veneen liikkeitä, tähän asti ollaan harjoiteltu samoja asioita mutta vain yhdellä veneellä.

Ensimmäiselle päivälle osui vienti sekä veneen haku -rastit. Viennissä kun ei kummemmin ongelmia ole, niin pyysin täysin vierasta avustajaa kun tutuille ja omalle apuohjaajalle on toistaiseksi viety. Muuten mentiin tutun kaavan mukaan; palkka tulee veneestä. Ei ollut vieras ihminen Novalle mikään ongelma, joten kun se sujui ajattelin kokeilla vielä toista esinettä. Siinä tulikin sitten tenkkapoo - pitkää köyttä olisi viety, mutta itse sählätessäni lähetyksessä Nova tiputteli köyttä lähtiessä. Muutaman kokeilun jälkeen totesin, että meidän pitää harjoitella köyttä erikseen ja palattiin sitten alkuperäiseen vientiin, jotta saatiin onnistuminen loppuun.

Veneen haku -rastilla opeteltiin sitten ohjattua veneen hakua. Ensimmäinen yritys sujui hienosti, merkkasin veneen rannassa eikä Nova vilkaissutkaan toisen veneen suuntaan. Vaikeutettiin toiselle toistolle niin, että veneet lähtivätkin rannasta ristiin, mikä osoittautuikin huomattavasti kinkkisemmäksi pulmaksi. Oikealta lähtenyt vene oli Novan mielestä myös oikealta noudettava, vaikka kyseinen vene soudettiin vasemmalle. Siinä sitten harjoiteltiin vedessä ohjausta ja suuntaa ja avitettiin myös veneeltä että saatiin oikea vene haettua. Täytyy siis panostaa suuntien opetteluun ja ohjaamiseen muutenkin.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa hyppy sekä hukkuvan rastit. Hyppyrastilla otettiin sitten kahden veneen liike, koska uusissa säännöissähän se on avoimen luokan hyppyliike, jossa koira lähtee 50 m veneestä ja noutaa matkalla 30 m sivupoijulla olevan veneen. En tätä en ollut koskaan vielä itse lähettänyt Novaa veneestä, etenkään tyhjään rantaan eikä tehty kahden veneen liikkeitä. Vaan eipä se tuntunut paljoa haittaavan! Ensimmäinen yritys oli helppo - avustaja rantaan palkkaamaan ja tarvittaessa ohjaamaan, sekä veneet lähekkäin ja köyden heitto ennen veneestä hyppyä. Nova näytti saavan heti jutun juonesta kiinni, joten perään toinen yritys jossa sitten jo lähetin veneestä ensin ja köysi heitettiin vasta lähempänä toista venettä. Sivusuuntia ei tässä vielä harjoitukseen yhdistelty, mutta hyvät lähtökohdat saatiin ja ajatus, miten tästä eteenpäin.

Hukkuvan rastilla jatkettiin samaa suunnitelmaa ja kokeiltiin uusien sääntöjen avoimen luokan liikettä, jossa hukkuva tippuu 50 m veneeltä ja koira lähetetään 30 m poikittaiselta linjalta liikkuvasta veneestä. Liikkuvasta veneestä hyppyä oltiin jo pelkiltään harjoiteltu, joten se ei tuottanut tässä enää ihmetyksiä ja Nova lähti vauhdilla hukkuvalle. Itse liikkeen suhteen ei ollut kummempia ongelmia, mutta sen sijaan oivalsin että Nova kääntyy järjestään aina oikealle ja hukkuvan eteen. Saman teki heinäkuussa SOVEssa ja samaa tekee venettäkin hakiessaan. Hukkuvan kohdalla se on ongelmallista, koska silloin patukka ja hukkuvan käsi jäävät helposti mutkalle koiran alle. Uintiasentona se on hankala, puhumattakaan siitä, että suuntaa saisi korjattua rantaan tullessa. Tulin siihen lopputulokseen, että täytynee opettaa Nova kiertämään hukkuvan takaa, kun kerran kuitenkin kääntyy aina oikealle - siitä olisi apua sitten myös pelastusrenkaalla pelastaessa.

Antoisa leiriviikonloppu oli taas, eiköhän sinne suunnata jälleen ensi vuonna uudelleen!

Vepeilyä Euroopan malliin

Bongasin jokin aika sitten yhdestä Facebookin ryhmästä ilmoituksen Action Dogs ry:n järjestämästä VEPE-leiristä, johon olisi tulossa kouluttamaan belgialainen Jan Counette. Leirillä oli muutama paikka vapaana muillekin kuin yhdistyksen jäsenille, joten ensimmäinen ajatus oli että "Tuonne on päästävä!" ja seuraavaksi Google Maps auki - paljonko tulee matkaa Mustiolle? Aika paljon... lähtisiköhän joku kaveriksi? Tai oikeastaan, paljonkos Lahdesta (vanhempieni luota) tulee matkaa? Ahaa, noin 150 km! Se ratkaisi asian ja ilmoittauduin samantien. Suuntasimme siis loppuviikosta kesälomareissulle Lahteen ja minä kävin eilen sitten leirin sunnuntain iltapäiväryhmässä treenailemassa Novan kanssa.

Odotin koulutusta innokkaasti, sillä tiesin että siellä tehtäisiin todennäköisesti jotain ihan muuta, kuin meidän treeneissä yleensä. Harmittelin, etten omista märkä- tai kuivapukua, sillä todennäköisesti olisi hyötyä uida myös koiran kanssa. Ei auta, pakkasin matkaani varavaatekerran, pyyhkeen (itselleni kerrankin) sekä uikkarit ja varauduin, että veteen mennään silti tarpeen vaatiessa.

Sama porukka oli kouluttautunut jo aamupäivän, osa jo edellisenäkin päivänä. Se ei kuitenkaan haitannut mitään, koska jokainen harjoitus oli erilainen kuin edellinen. Ryhmässä oli koiria kuusi kappaletta ja en olisi ikinä uskonut, että reilun kolmen tunnin treeneissä ehtii tehdä kahdeksan eri liikettä! Toki kaikki tekivät suunnilleen kaikki liikkeet, toistoja ei tehty onnistumisen jälkeen ja vaihdot olivat nopeita - seuraava koira järveen kun edellinen on tulossa pois. Treeneistä ei kuitenkaan jäänyt hätäinen fiilis, vaan päinvastoin sellainen että tulipa tehtyä vaikka ja mitä!

Kuvia treenipäivästä ei valitettavasti tullut, kun ei ollut omaa kuvaajaa mukana eikä sattunut kukaan kamerallinen kuvailemaan sunnuntain iltapäivän treenejä. Oma järkkäri oli melkein lähdössä mukaan, mutta eipä sitä koskaan pääse omia treenejään kuvailemaan kuitenkaan.

Treenit aloitettiin ns. yhteisuinnilla joka oli Janin lämmittelyliike. Hämmennyksekseni siis kaikki koirat päästettiin saman aikaisesti uimaan (kunhan olivat riittävän sosiaalisia) ja jokaiselle oli omaa ”ohjelmaa”, eli uittamista tai noutoja, yms. Kuvittelin Novan livistävän leikkimään muiden kanssa ja varastelemaan muiden leluja, mutta päinvastoin kävi ja se uikin ihan oman lelunsa perässä eikä lainkaan pyrkinyt muiden koirien iholle. Mitä nyt itse vahingossa heitin Novan vesilelua vahingossa turhan lähelle toista ohjaajaa...

Ensimmäinen harjoitus oli eteen lähetys vedessä tyhjää kohdetta kohti ulapalle päin. Tätä harjoiteltiin koiran oman esineen tai dummyn kanssa niin, että hämättiin heitto eteenpäin ja kannustettiin koiraa pidemmälle ennen kuin sitten heitettiin esine kohteeksi koiran eteen. Novalle eteneminen oli hiukan haastavaa, ei muutenkaan olla harjoiteltu eteen menoa juuri maallakaan. Se tuntui herkästi kääntyvän kun kuuli minun ääneni, vaikka tarkoitus olikin vain kannustaa sitä jatkamaan matkaa eteenpäin. Harjoituksen ajatus oli, että sen avulla koiran voi lähettää mitä tahansa kohdetta kohti eikä kaikelle tarvitse olla omaa nimeä (vrt. vene, köysi, hukkuva, jne.).

Seuraavalla kierroksella tehtävänä oli ohjattu esineen nouto. Jan heitti veteen useamman esineen vuorotellen, joista koiralle piti merkata, että ensimmäisiä esineitä ei noudeta. Viimeiseksi heitetty esine oli noudettava ja koiraa piti ohjata sekä kannustaa ottamaan juuri se kyseinen esine. Nova pyrki ensin noutamaan lähimmän esineen ja näytti alkuun hiukan hämmentyneeltä siitä, ettei mitä tahansa saanut noutaa. Jan ohjeisti, että vaikka koira noutaa väärän esineen, tulee sen saada kehuja sekä palkka, sillä se on silti tehnyt työn. Sitten lähetetään vaan uudestaan hakemaan oikeaa esinettä.

Tämän jälkeen oli vuorossa köyden haku rannalta. Tässä liikkeessä menin Novan kanssa veneeseen ja jonkin matkan päästä lähetin Novan rantaa kohti hakemaan sieltä pitkää köyttä, joka sen piti tuoda takaisin veneelle. Nova hoksasi liikkeen idean paremmin kuin uskoinkaan ja toi köyden veneelle. Tähän yhdistettiin vielä veneen nouto, eli kun sain köydestä kiinni, sai Nova hinata köyden avulla veneen takaisin rantaan.

Evästauon jälkeen oli ohjelmassa lähinnä erilaisia hukkuvan hakuja, niin että Jan olisi vedessä suunnilleen yhtäjaksoisesti. Ensimmäisenä tehtiin veneen alle uinti, "under the boat", joka alkuun kuulosti aika hurjalta. Käytännössä siis vene oli ylösalaisin järvessä, Jan veneen alla ja avustaja veneen vieressä. Koira lähetettiin veneelle ja lelun avulla ohjattiin uimaan veneen alle. Ensin veneen reunaa pidettiin koko ajan hieman kohollaan ja jos alla uiminen ei aiheuttanut ahdistusta, se laskettiin alas hetkeksi koiran uidessa veneen alla Janin kanssa. Nova pärjäsi tosi hyvin, Jan antoi palautetta että ihan rauhallisin mielin se ui veneen alla!

Treeneissä tehtiin paljon erilaisia ohjausharjoituksia, myös hukkuvan kanssa. Eli käytännössä tehtiin liike jossa hukkuva olikin piilossa. Jan hyppäsi veneen taakse ”hukkumaan”, huusi sieltä (vielä sujuvasti suomeksi!) ”APUA” ja koira lähetettiin rannasta uimaan veneen taakse hukkuvaa pelastamaan. Nova lähti aika suoraviivaisesti kiertämään veneen taakse, ei sitä paljoa tarvinnut opastaa, muuta kuin kutsua sieltä sitten takaisin (hukkuvan kanssa tietysti). 

Ehkä erikoisin liike joka tehtiin, oli hukkuvan pelastus häiriöillä. Järvessä oli kaksi leikkivää uimaria, toisin sanoen häiriö-hukkuvia. Koiran kanssa mentiin veneen kyytiin ja nämä loiskuttelivat ja hihkuivat iloisesti kun heistä soudettiin ohi. Niistä ei pitänyt mitenkään välittää, vaan antaa olla koska niillä ei ollut mikään hätä. Vähän matkan päässä Jan itse hyppäsi veneestä ja olikin oikea pelastettava, joten koiran piti hypätä perään ja hinata hukkuva rantaan, häiriöistä välittämättä. Nova loikkasi suunnilleen heti perään, kun osoitin suuntaa ja annoin kehoituksen hypätä. Aika hyvin muista hukkujista välittämättä Nova hinasi Janin rantaan saakka. 

Viimeisenä liikkeenä, niille jotka halusivat, tehtiin vielä oman ohjaajan pelastaminen. Uikkareita en jaksanut kaivella viileän päivän vuoksi, joten päätin hypätä vaatteet päällä järveen ja vaihtaa sitten liikkeen jälkeen mukana olevat kuivat vaatteet tilalle. Eli Nova jäi nyt rantaan avustajan kanssa, kun minä hyppäsin veneen kyytiin ja Jan souti kauemmaksi. Enpä ole ennen hypännyt veneen kyydistä, eli nyt tuli se koettua sekä itseasiassa myös talviturkki heitettyä samalla kerralla! Aika suoraviivaisesti Nova ui luokse, otti patukasta kiinni ja lähti hinaamaan rantaan. 

Treenien päätteeksi kokoonnuttiin vielä läheiselle leirimajalle, jossa Jan antoi palautetta koirista, ohjaajista ja yleensäkin treeneistä. Novaa Jan kehui nokkelaksi ja itsenäiseksi, minun pitää uskoa ja luottaa koiraani sekä siihen että se osaa kyllä. Janin mukaan meidän haaste tulee olemaan lähinnä minulla, että osaan keksiä Novalle riittävästi uusia innostavia ja haastavia liikkeitä, että sillä säilyy into ja motivaatio lajiin, eikä pääse kyllästymään. Liikaa ei kuitenkaan saa sotkea, jos aikoo myös käydä kokeissa, eli välillä täytyy muistaa palata niihin koeliikkeisiin. 

Päivä oli hurjan hauska, paitsi minusta niin selvästi myös Novan mielestä! Kouluttaja oli hyvä ja leiriporukka tosi mukavaa. Toivottavasti tällaiseen pääsemme osallistumaan myös toiste.

Iso pieni mies

Nova on tänään jo 1,5 vuotta! Pienihän se on meidän mielestä edelleen, Elvistä pienempi ja myös pienempi kuin Rölli oli. Tosin Rölli olikin iso (eli korkea) ja Nova on oikeastaan ihan normaalikokoinen kultsu-urokseksi. Mutta siis pieni, mikä pieni. ;)

Sen kunniaksi siis pakollinen poseerauskuva ja vertauskuvauksi muutama aikaisempi:

Nova 18 kk

Nova 12 kk

Nova 6 kk

Nova n. 6 vkoa

SOVE läpäisty!

Onhan siitä VEPE-koiraksi, vaikkei asiasta mitään epäilystä ollut kyllä aikaisemminkaan. Eilen siis Virroilla Golden Ring ry:n kokeesta Novalle hyväksytty soveltuvuuskoe pistetuloksella 99 p (max. 100 p)!

Kyllä kelpaa hymyillä!

Tuo yksi pistevähennys tuli maalilinjan ohituksesta, kun Nova kääntyi hukkuvaa pelastaessaan huonoon asentoon hukkuvaa kohti eikä suunnan korjaus ollut kovin helppoa. Ohjasin sitä kyllä vielä maalilinjalle, mutta päätin olla yrittämättä enempää kun se tuli lähes maalitolppaa kohti - ettei kävisi niin, että kuuliainen pikkukoira irrottaisikin otteen hankalasti olevasta hukkuvasta vain tullakseen minun vaatimaani kohtaan maaliin. Nova tuli koko ajan kohti, mutta kuitenkin juuri ja juuri väärältä puolelta maalitolppaa. Piste sinne tänne, huipputulos silti!

Novan osaamisesta huolimatta mekin kyllä sählättiin oma osuutemme. Jani oli apuohjaajana veneessä ja vientiliikkeessä siellä olikin ollut pieniä kommunikaatio-ongelmia venetuomarin kanssa, eli kun Nova ilmestyi veneen laidalle tyrkyttämään vientiesinettä, Jani ei sitä ottanutkaan vaan odotteli edelleen tuomarin lupaa. Todellisuudessa siis esine luovutettiin toisella yrityksellä, mutta tuomari ei siitä sakottanut kun kyseessä oli lähinnä epäselvä ohjeistus. Sattuuhan sitä ja treenimielessähän se oli vain hyvä, että Nova joutui uudestaan tyrkyttämään esinettä veneeseen, kun ei ekalla kerralla kelvannut.

Vauhdilla hukkuvaa pelastamaan

Tästä sitten uusia haasteita kohti. Alokasluokkaa olisi tarkoitus kisailla vielä tänä kesänä, avoimen suhteen ryhdytään ajattelemaan uusia koesääntöjä ja ensi kesää.

Kesän VEPE-huumaa

Eilisillan VEPE-treeneistä jäi huikean hyvä fiilis! Vautsi miten pätevä pieni VEPE-koira mulla onkaan!

Novan kanssa on SOVE tähtäimessä tälle kesälle ja hieman ennakoiden varailin sille alunperin paikkaa jo meidän oman seuran kokeista jotka olivat viikko sitten - vain peruakseni paikan pari viikkoa ennen koetta, kun hetkellisesti mietin asiaa ihan järjellä. Olisi se ehkä voinut jo mennä läpi, mutta tuo "ehkä" ja sen lisäksi "mahdollisesti", "jos", "mäihällä", "hyvällä kelillä" esiintyivät pohdinnoissani jonka seurauksena totesin, että ehtiihän tuota. Kliseisesti "vielä on kesää jäljellä" ja koirakin on nuori eikä se maailma siihen kaadu, jos ei vielä tänä kesänä SOVEa klaarata. Sitäpaitsi ensi kesänä saa yhden yrityksen lisää, sääntöuudistuksen myötä. Ennen koetta Nova ei todellisuudessa ollut tehnyt liikkeitä vielä täyteen matkaan eikä hukkuvaa lainkaan, eli kirjaimellisesti oltaisiin käyty kokeilemassa. Mutta nyt on uudet suunnitelmat kiikarissa ja eilisten treenien jälkeen hyvin luottavaisin mielin!

Meillä oli vieraileva kouluttaja Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksestä muutama viikko takaperin. Koulutuspäivään saatiin kaupan päälle vielä tuulinen aallokko, eli moninkerroin haastavampi keli kuin mikä meidän omassa treenirannassa on ikinä. Se, ettei treenata missään isolla järvellä on miinuspuoli, varsinkin kun monessa paikassa kokeet saattavat sellaisissa rannoissa ollakin. Koulutuspäivässä oli selvästi haastetta jokaiselle osallistujalle paitsi kelin ja olosuhteiden puolesta, mutta myös sillä että kouluttaja haastoi ohjaajat koirineen vaikeuttamaan omia treenirutiinejaan. Monenmoista uutta vinkkiä sieltä jäi evääksi ja sovellettavaksi omiin treeneihin.

Vaan nyt kehtaan väittää, kauden ollessa suunnilleen puolessa, että SOVEn osalta alkaa taidot olla kohdillaan. Ei se paljosta ollut kiinni, mutta olo on nyt huomattavasti varmempi, kuin pari-kolme viikkoa sitten. Jos se nyt johonkin tyssähtää, niin minun kisajännittämiseeni ja Novan mahdollisesti sen myötä keksimiin ihan uusiin temppuihin, joita ei treeneissä olla nähty. Tavoitteenani on siis psyykata itseni olemaan rento (Heh. Heh. - sanoo kisajännittäjä!) ja luottamaan siihen, että annan Novan hoitaa hommat kun se ne osaa. Raportoidaan muutaman viikon sisään sitten miten kävi...

Tarvitaan epäonnistumisia, arvostaakseen onnistumisia

VEPE-kausi starttasi meillä toukokuun puolella ja sen myötä on vähän muut harrastukset jääneet vähemmälle huomiolle. Sinällään sen ymmärtää kyllä kun miettii, että nyt VEPEillään seuraavat 4 kk ja sitten puuhataan taas kaikkea muuta seuraavaan toukokuuhun asti... Tosiasiassahan meillä ei ole VEPE-treenit kuin kerran viikossa, joten Novalla riittäisi intoa ja aikaa moneen muuhunkin - mutta minä olen kompastellut omien ja muiden treenien suunnittelun, koulutusten ja kokeen järjestelyjen parissa suhteellisen ahkerasti viime aikoina. Syyllisyyden tunne nousee siitä, että kevättalven suhteellisen ahkerasti tapetilla ollut noutoharjoittelu on jäänyt nyt kesän korvilla luvattoman vähälle harjoittelulle. Mikä sitten näkyy kyllä edistymisessäkin - tai lähinnä sen puutteessa.

Sitten viime noutoaiheisen päivityksen, osallistuttiin Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen taipparikurssille - vaikkakin yksi kerta jäi välistä pahasti kurssin keskelle osuneen työreissuni vuoksi. Kurssilla päästiin enemmän tekemisiin riistan kanssa, kun kevättalvi meni lähinä damien kanssa harjoitellessa. Taipparikurssilta ei syntynyt vielä taippareihin valmista koiraa, enkä sitä vielä kyllä odottanutkaan. Tiesin jo etukäteen, että Nova tarvitsee enemmän treeniä paitsi riistan, niin myös hakuruudun osalta. Sieltä saatiin kuitenkin hyviä eväitä, joita sen jälkeen oli tarkoitus treenailla vähän lisää lähinnä omatoimisesti - ja treenailtiinkin! No, ahkerammin tuohon toukokuuhun asti.

Värväsin Janin avuksi treeneihin, joka aikanaan treenasi Röllin kanssa taippareihin, paitsi lisäkäsipariksi ja heittäjäksi, niin myös pohtimaan kanssani treenien sisältöä ja lopputulosta. Yksin puurtaminen, varsinkin itselle vähemmän tutun lajin parissa, on vähän kuin toistuvasti hakkaisi päätään seinään. Tehtiin suunnitelma, miten ryhdytään treenaamaan hakuruutua dameilla ja miten sitä sitten vaikeutetaan asteittain, jotta saadaan homma kuosiin. Taipparikurssilla(kin) kävi ilmi, ettei Nova tiedä mistä ruudussa on kyse ja mitä siellä oikeasti pitäisi tehdä. Kaikki damit ja riistat jotka vain lojuvat metsässä ovat vissiin jo kuolleita, ei niitä tarvitse noutaa jos kukaan ei heitä...


Suhteellisen onnistuneesti ollaan edetty hakuruutuharjoittelun kanssa siihen pisteeseen, ettei Nova enää palloile siellä sattumanvaraisesti, vaan ihan oikeasti etsii dameja ja palauttaa niitä. Innokkaasti, vielä kaiken lisäksi. Ilmeisesti oppi on mennyt jo varsin hyvin perille, sillä tämän viikon ruudussa kävikin niin, että kun Jani jäi ruutuun seisomaan odottamaan jos Novaa tarttee auttaa dameille, niin Nova menikin istumaan Janin viereen ja Janin liikkuessa kulki vain mukana. Kutsuin Novan pois ja Jani tuli pois hakualueelta ja uusi yritys - varsin onnistunut sellainen! Lopputuloksena Nova kävi itse etsimässä ruudusta neljä damia + haki ensimmäisen heitetyn joten tyytyväisinä lopetettiin se harjoitus siihen. Ilmeisesti viesti meille oli "ei tartte auttaa - mä osaan tän jo!".

Mutta itse aiheeseen, niitä epäonnistumisia... Riistaa ei taipparikurssin jälkeen ole taas ollut kuvioissa. Syyn voi langettaa minulle, kyllä niitä siellä pakastimessa on ollut. Taipparikurssilla riistankäsittely oli hyvää, linnut palautuivat pääosin ihan käteen asti tai vähintään jalkojeni juuren tiputeltuina. Kouluttajien palaute oli, että Nova on vain tottumaton riistaan, tuskin sen kanssa sen kummempia ongelmia on. Viikko sitten kävin pitkästä aikaa yhdistyksen noutotreeneissä, osittain ihan siksi, että siellä oli sillä kerralla riistaa tarjolla. Tuli aika selvästi ilmi, että olisi ollut ihan hyvä harjoitella riistan kanssa tässä välissäkin.

Suora linja variksella ei tuottanut ongelmia, eikä myöskään pellolle heinikkoon tehty markkeeraus. Molempiin Nova lähti hyvällä innolla ja palautti linnut. Kolmannella tehtävällä tulikin sitten kompastuskivi, kun tehtiin linja peitteiseen maastoon - Nova lähti innokkaasti linnulle ja lähtikin innoissaan juoksemaan sen kanssa pitkin peltoa ja lopulta yritti piehtaroida sen päällä, johon kouluttajatkin ehtivät jo ärähtämään sille. Homma seis ja jäähylle. Jäähyttelyn jälkeen tein vielä helpon suoran linjan samaan paikkaan, joka taas sujui. Siitä sitten siirtyminen toiselle pisteelle rantaan, vesinoutoon. Pyysin taipparityyppisen vesinoudon ja se menikin ihan nappiin kerralla, poislukien etten saanut lokkia ihan käteen asti palautettuna. Tähän olisi oikeasti pitänyt lopettaa. Vaan sen sijaan astuttiin kovin tuttuun sudenkuoppaan - "Tehdäänkö vielä toinen, kun se meni niin hyvin?". Toisen vesinoudon lähtöpaikaksi katsotiin kaislikkoinen kohta ja sitten alkoikin ongelmat. En tiedä johtuiko se kaislikoista, lumpeista vai ihan vain Novan epäröinnistä, mutta se ei enää lokkia noutanutkaan. Harjoitusta jouduttiin toistamaan ja helpottamaan ja niin edelleen, että lopulta tahkoamalla saatiin vielä yksi jotenkuten onnistunut vesinouto. Ymmällään olimme kaikki, sekä minä että kouluttajat. Lisää riistatreeniä, oli lopputulos.

Näillä turhauttavilla lopputuloksilla kerroin kotona Janille tämän hetken tilanteen ja todettiin, että sulatellaanpas nyt sitten sitä riistaa... Viimeksi siis damihakuruudun jälkeen suunniteltiin tekevämme muutaman markkeerauksen variksella. Nova lähti itselleen tyypillisellä innolla variksen luo, muttei kuitenkaan heti sitä ottanut jolloin Jani meni avuksi houkuttelemaan. Jokin meni kuitenkin hyvin pieleen, sillä harjoituksen lopputuloksena lähinnä työllä ja tuskalla saatiin Nova innostumaan variksesta edes sen verran, että se kantoi sitä muutaman metrin takaisin minulle. Homma seis ja mietintämyssy päähän. Kotipihassa superhelppo kantoharjoitus kuivatulla siivellä, jonka ottamisessa ja kantamisessa ei ollut mitään empimistä. Päätettiin, että tehdään seuraavana päivänä uudet varisharjoitukset.

Seuraavana päivänä (eli eilen) otettiin siis jälleen varis matkaan ja suunnattiin vähän kauemmaksi kotipihasta treenaamaan. Suoralle hiekka-alustalle helppo markkeeraus ja lähetys hakemaan. Nova juoksi ensin muutaman ylimääräisen häröilyn linnun ohi sitä ottamatta. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen, ilman että variksella tehtiin mitään houkutteluja. Uusintalähetyksellä se juoksikin linnun luo, otti sen ja palautti perille asti! Mahtavaa ja aiemmasta oppineena, ei tehdä samaa uusiksi kun se nyt onnistui hyvin. Siirryttiin metsän puolelle ja sinne toinen markkeeraus. Taas pientä ylimääräistä juoksuiloittelua, niin että Nova otti heti variksen, mutta pudotti sen matkalle. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen ja sehän kävi kuin kävikin etsimässä tiputtamansa linnun, otti sen mukaan ja palautti sen - ihan käteen asti luovuttaen! Vihdoin onnistumisia!

Tästä on vielä matkaa, en väitä että riistan nouto olisi mitenkään tällä taas kunnossa. Mutta ilontunne oli suuri, kun tuntuu tuntui että vihdoin mentiin riistatreenin osalta taas oikeaan suuntaan - eikä takapakkia. Jatketaan harjoituksia.

Doboilua eli lauantai-illan jumppaa

Toukokuun lauantai-illat ovat menneet uuden hauskan harrastuksen parissa, ollaan nimittäin osallistuttu Dobon lyhytkurssille Koirakeskus Haukkuvaarassa. Paitsi että laji on silminnähden Novan mielestä hassunhauskaa, niin siellä on kyllä itsekin saanut hien pintaan. Doboilu kehittää ketteryyttä, tasapainoa, kehonhallintaa ja lihaskuntoa - myös ohjaajalla. Suosittelemme!

VEPE-kausi on täällä!

Se mitä koko talvi on odotettu on vihdoin täällä! Ensimmäiset VEPE-treenit ovat takana, veneet ja muut oheistarvikkeet roudattu talvisäilöstä ja otettu taas käyttökuntoon. Eikä järvivesikään ollut enää jäätävää, tosin näillä keleillä kyllä vielä kuivaillaan huolellisesti ja puetaan kylpytakkiin vuorojen välillä. Onneksi Novan karva on sellainen, että se tuntuu kuivuvan ihan hetkessä - kun on seuraavan suorituksen aika, on koira jo kuiva.

Nyt sitten aloitellaan ihan oikeiden liikkeiden harjoittelu, kun viime kesänä vasta opeteltiin perusteita. SOVEa olisi tarkoitus kokeilla tänä kesänä, ehkä jopa sen verran aikaisin että ehtisi ALO-luokassakin kisata. Se jää kuitenkin nähtäväksi, kiirehän ei oikeasti ole. Intoa vaan olisi.

Näin kevään ensimmäiset treenit otettiin aika kevyesti. Nova kävi tekemässä veneestä hypyn ensimmäistä kertaa täydestä matkasta, kun viime kesänä se lähinnä ajeli veneessä ja loppukesästä kävi hyppäämässä muutamia kertoja lyhyemmällä uintimatkalla. Veneajelutreeneistä on ollut vissiin hyötyä, sillä mitään ylimääräistä intoilua ei veneessä istuessa ilmennyt. Hypyn lisäksi tehtiin vienti, vielä vastoin alkuperäistä suunnitelmaani. Viime kesänä viennit olivat minulle veneeseen, mutta koska viikko sitten Vappuna teloin polveni enkä kertakaikkiaan kärsi olla polvillani veneessä, päätin kokeilla onnistuisiko vienti jollekin muulle. Kuivalla on talven aikana harjoiteltu, kotona sisällä pääosin, mutta väittäisin että Novalla jonkinlainen käsitys on vie-käskystä.Vastoin odotuksiani, sehän sujui hienosti! Matkaa ei paljoa ollut, mutta uintimatka kuitenkin ja esine vietiin toiselle treenaajalle veneeseen asti.

Tästä on hyvä jatkaa kesän treenejä!

Kevättalven kootut

Hupsista. Onpas päivitysväli vähän venähtänyt.

Kevättalvi on ollut harrasteluaikaa Novan kanssa. Ollaan rallytokoiltu kahden alkeiskurssin verran ja tutustuttu noutamisen saloihin junioreille suunnatuissa treeneissä. Eilen alkoi neljän kerran taipparikurssi, joskin tuskin ihan vielä sen jälkeen ollaan taipparipaikkaa vailla. 

Rallytokon perusteet alkavat olla sillä mallilla hallussa, että möllikisoja voisi käydä testaamassa. Suurin kompastuskivi tällä hetkellä on lähinnä seuraaminen jonka opettelu on edelleen vaiheessa - niin TOKOn kuin NOMEn seuraamisen suhteen. Ohjaajan korvien välissä tuntuu lähinnä olevan tämä ongelma, neuvoja on monenlaisia eikä sitä parhaimmalta tuntuvaa "omaa tapaa" ole vielä löytynyt. 

Noutamisen osalta Nova tekee töitä innokkaasti ja sen kanssa on hauska opetella itsellekin uutta lajia. Pääosin tuntuu, että koira on enemmän jyvällä kuin ohjaaja, mutta eiköhän se siitä. Tavoitteita ei sillä saralla ainakaan toistaiseksi ole kuin taippareiden läpäisy "jossain vaiheessa". Katsotaan sitten riittääkö innostus pidemmälle rodunomaisten lajien parissa. 

Kivaa on ollut huomata miten molempien lajien parissa touhutessa yhteistyö on kehittynyt ihan humisten. Tuskin maltan odottaa jäiden sulamista ja sitä, että vihdoin päästään taas vesille ja kesäksi VEPEilyn pariin. Siihen asti touhuillaan vielä muita juttuja, saa nähdä jääkö kesällä aikaa mihinkään muuhun. 

Pari viikkoa sitten saatiin vauhdikkaita noutokuvia keväisellä järven jäällä, kiitos kuvista Sari Niskanen!

Näyttelyssä pyörähdetty

Nova kävi pyörähtämässä näyttelykehässä ensimmäistä kertaa, kun osui sopivasti Golden Ringin erikoisnäyttely ihan kotikulmille. Suurempia odotuksia ei ollut menestymisen suhteen, vaan ennen kaikkea mentiin hakemaan kokemusta, kisajännitystreeniä (koska minä olen kipsiin menevä jännittäjä) ja tanskalaisen tuomarin mielipidettä meidän vielä keskenkasvuisesta junnusta. 

Itse näyttely meni varsin hyvin, Nova ei suuremmin täyden hallin hulinasta häiriintynyt ja kehässäkin käyttäytyi ihan hyvin. Minun jännittämiseeni reagoi sen verran, että ensimmäisellä kierroksella kehässä eivät juustot maistuneet, mutta yksilöarvostelussa jo rentoutui. Ja ehkä rentouduin minäkin hieman. 

Tuloksena JUN EH, johon olen varsin tyytyväinen. Tuomarina oli Marianne Skøtt Jespersen ja arvostelu oli seuraavanlainen: "Very good type. Masculine head. Kind expression. Clean neck. Sufficient angulations front + rear. A bit too flat ribcage. Tailset a bit low. Good bone, nice feet. Excellent coat. Still a little erratic in movement. Needs to mature. "

Selvää on, että Nova saa rauhassa kasvaa ja kehittyä, ennen kuin seuraavan kerran mennään näyttelykehässä pyörähtämään. 

Elvis 9 vee!

"Mulla on synttärit tänään, kuulemma. Sanovat että oon yhdeksän vuotta vanha. Se on kuulemma ihan silleen aika paljon ja se on vissiin syynä siihen että noi mun partakarvat on nykyisin valkoisia ja leuan alla vähän harmaata. Emmäätiiä onko sillä nyt muuta väliä, mutta siitä aika kauan kun olin semmoinen pikkutenava. Se muistuu aika elävästi mieleen, kun on nyt tuossa kattellu tuon juniorin touhuja, vaikka eihän sekään enää mikään pikkuinen ole. Tosin on se silti pienempi kuin mä ja niinhän sen pitääkin olka, kun mä oon sen isoveikka. Mut enkö ookkin ollut tosi söpö pienenä? 

Elvis n. 6 vkoa vanha

Synttärit on meillä lelupäiviä ja mä pääsin taas shoppaileen ihan ite, niin kuin viimekskii kun mulla oli synttärit. Silloin mä treffasin pitkästä aikaa myös mun mummu-Hannan, mut tänään me ei sitä nähty. Siellä kaupassa oli kyllä pari muuta ihmistä jotka mä kävin nuuskuttamassa ja samalla tutkin niiden taskut. Ei niillä ollu mulle mitään. Leluhyllyssä oli kaikkee jännää, sain sieltä semmoisen vinkuvan pallolelun. Voin kyllä luvata, ettei se muuten kauaa vingu kun mä saan sen käsittelyyn. Sit yhestä laatikosta siellä löyty vielä mulle uus frispii, mikä oli tosi hyvä kun mun vanha ei oikeen enää lennä kunnolla. Entiiä miks, vaikka oon vaan ihan kevyesti silleen hampaissa sitä kanniskellu. Löyty sieltä sit vielä herkkujakin, eihän sitä ilman olis voinut kotiin lähtee. Ja JAUHELIHAA, mun lempparia!

Elvis 9 vuotta

Eli hyvää synttäriä mulle, kakkua on vielä mulle luvattu ja siihen vissiin tulee sitä jauhelihaa - jee! 

- Elvis

P.S. Pikkuveikka joutu samppoopesulle tänään ja mä en, se oli ehkä kans ihan parasta!"

Novan synttäripäivä

Nova täyttää tänään vuoden! Mun pikkukoira on jo ihan iso ja varmaan pitäisi lakata puhumasta pennusta ja siirtyä vähintään juniori-nimitykseen...

Synttärijuhlistamiset olivat aika vähäiset, työpäivä kun oli, mutta täytyyhän synttäreitä kuitenkin jotenkin viettää. Lumimyräkkä-säässä iltapimeällä ei paljon synttärikuvia oteta, joten tässä pari päivää vanha pakkaspäivän poseerauskuva sunnuntailta.

Nova muutamaa päivää vaille 12 kk

Työpäivän jälkeen lähdettiin Novan kanssa ajelulle Musti ja Mirriin lahjaostoksille. Pitkällisen leluhyllyn tutkiskelun jälkeen sieltä valittiin mukaan sininen Wubba Kong, joka kestää vähän Elviksenkin leikkimisiä. Puruluita kerättiin vielä mukaan, Elvikselle samalla ruokatäydennystä ja sai Nova vielä kassatädiltä herkkumakupalan, kun kehuttiin olevamme synttäriostoksilla.

Lahjaostoksilla on kivaa!

Synttäreitä ei tietenkään voi viettää ilman kakkua, joten iltaruoaksi askartelin synttärikakut molemmille koirille, Elvis tosin sai omansa ilman kanatikku-kynttilää. Hyvin maistuivat, Elvis hotkaisi omansa nopeammin, kun Nova söi omaansa enemmän maistellen. Luulenpa, että Elvis haluaa vastaavan omalle synttäripäivälleen parin viikon päästä. Joskus olen tehnyt ihan jauhelihasta paistamalla koirille kakun, mutta nyt ne koottiin vain kaupasta valmiina saatavista aineksista. 

Synttärikakun resepti (1 annos):

- vähän kuivamuonaa

- 1 kpl Best-In Kotoisa -liha-ateria

- pari ruokalusikallista raejuustoa

- lihatikkuja ajamaan kynttilöiden virkaa

- Pedigree Bisrock -koirankeksejä

Kumoa ensin nappuloita pohjalle. Kippaa päälle liha-ateria puristellen annoskuppia varovaisesti, ettei hyytelö hajoa. Voit myös käyttää muuta haluamasi hyytelömäistä koiranruokaa tai vaikka maksalaatikkoa. Perfektionistinä tykkään käyttää juuri Best-In -aterioita koska ne ovat sopivan kokoisia, pyöreitä, pysyvät hyvin kasassa ja maistuvat koirille. Lusikoi päälle raejuustoa kuorrutteeksi. Reunusta hyytelö koirankekseillä (Pedigree Bisrockit olivat tähän juuri sopivan kokoisia) ja paina päälle puolikkaita lihatikkuja kynttilöiksi. 

Uuden vuoden perhetreffit

Vuodenvaihde sujui rauhallisesti ja joulunvietto mukavasti. Pidin parin viikon talviloman pyhien ympärillä, jonka teemana olikin lähinnä lepääminen ja ulkoilu. Novan kanssa käytiin viilettämässä pitkin maita ja mantuja nauttimassa talvisesta päivänvalosta kerrankin! Toimistotyöläinen kun näkee talvella sitä päivänvaloa lähinnä työhuoneen ikkunasta ja viikonloppuisin... Treffattiin koirakavereita, vähän treenailtiin ja loman lopuksi vielä reissailtiinkin kun käväistiin viimeisen lomapäivän (eli loppiaisen) kunniaksi kasvattajan luona Marttilassa. Samalla reissulla nähtiin myös kaksi veljeksistä, Nemo ja Rocky, jotka olivat hyvin samanoloisia kavereita, vaikka kaikki vähän erinäköisiä.

Nemo, Rocky, Nova ja Hoddu
(vasemmalta oikealle)

Noutotreeniä ja -treenivinkkejä oli ohjelmassa kasvattajan luona, kipakasta parinkymmenen asteen pakkasesta huolimatta. Luulen tosin, että meillä ihmisillä oli vähän kylmempi kuin koirilla, niistä ei nimittäin kukaan näyttänyt kovin kylmissään olevan. Tehtiin parit markkeeraukset ja hakuruututyöskentelyt nuorison kanssa, sekä nähtiin myös mamma-Hoddun ja mummu-Huvin työskentelyä. Hyödyllistä oli, ainakin ohjaajalle, sillä taas tuli lisää ajatuksia ja vinkkejä miten itse opettaisi noutotyöskentelyä.

Treenihetken jälkeen koirat saivat vielä vähän juosta ja temmeltää, sekä tietysti otettiin parit "pakolliset yhteiskuvat" ennen kuin Nemo ja Rocky suuntasivat kotiin ja minä jäin Novan kanssa vielä joksikin aikaa kyläilemaan ja turisemaan mukavia.

Nemo vasemmalla, Nova takapuoli kameraan, Huvi takana ja olisikohan Hoddu pusikossa?

Otettiin Novasta ulkona poseerauskuviakin, vaikka se onkin hieman vähäkarvaisessa kuosissa tällä hetkellä. Ensimmäinen näyttelyvisiitti olisi suunnitteilla tammikuun lopulle, toivottavasti ennen sitä karvaa ehtisi edes vähän kasvaa lisää... edes tuonne harvojen häntähapsujen sekaan.

Nova melkein 12 kk

Kiva päivä oli, pitkästä matkasta huolimatta - sopivasti työtä ja hupia, niin että Novakin vaikutti illalla kotona tyytyväiseltä vaikkakin väsähtäneeltä.

Kuvat (C) Tuuli Söderlund.