Uintiharjoittelua

Rölli ja Elvis ovat näin talviaikaan tasaisen epäsäännöllisesti käyneet uimassa sisäuimalassa KoiraSportilla. Tosin vartin yhtäjaksoinen uinti on jo sen verran rankkaa, että Rölli on enää harvemmin ollut matkassa mukana. Elviksen käydessä viimeksi pari viikkoa sitten, kyselin samalla että minkäs ikäisen pennun voi tuoda uimaan - 9 viikkoisen. Joten varasinkin sitten ajan Novalle ja Elvikselle, joka sai käyttää loppuajan puolen tunnin vuorosta.

Novan uinti alkaa sujua

Nova sai uida ensimmäisenä, Elviksen odotellessa autossa sen aikaa. Pesupaikka ja suihku oli inhottava, rampille kiipeäminen sen sijaan jännää. Altaaseen laskeva ramppi taas ei ollut Novan mieleen, joten Ansku joutui vähän avustamaan alkuun. Pelastusliivit päällä Nova lähti reippaasti polskuttelemaan Anskun avustamana ja parin kierroksen jälkeen ei enää paljon apuja tarvinnut. Tosi nopeasti tuntui keksivän uintitekniikan, toki varmasti kelluttavista liiveistä oli tässä iso apu. Ensikosketukset uintiin on nyt otettu, varsin reippaasti ja ilman sen ihmeempiä epäröintejä.

Elviksen uintitekniikka on kehittynyt huimasti viime vuosina, varmasti paljolti KoiraSportilla uinnin ansiosta. Se tuntuu uivan tasaisemmin ja varmemmin, kuin mitä VEPE-treeneissä. Tähän varmaan suuri syy on se, ettei sisäaltaassa nouse kierrokset niin koville kuin mitä treeneissä. Lisäksi selvästi Elviksellekin liivien käyttäminen uidessa vaikuttaa aika paljon, se ei hätiköi ollenkaan niin paljon kuin uidessaan ilman niitä ja sen uintiasento pysyy paljon parempana.

Ansku kirittää vauhtia

Elvis ei enää tarvitse uittajaa altaassa, vaan sen voi sujuvasti uittaa altaan ulkopuolelta. Sujuu sekä hihnassa, että ilman kunhan suurin alkuinto on saatu purettua. Vesileluista ylivoimaisesti parhaaksi on osoittautunut muovinen oranssi patukkadami, josta Elvis ei millään malttaisi päästää irti. Tosin ei ihan kauheasti yllätä, aika monta vuotta sen kanssa on irroituksesta saanut vääntääkin... Hassua on, että ostin tarkoituksella viikko sitten pari kappaletta lisää samanlaisia - vaan eivätpä ne olekaan yhtä kivoja! Kun heitettiin alkuperäistä damia, lähti Elvis vesi roiskuen perään ja kun heitettiin uutta, se jäikin miettimään, että viitsisikös tuota hakea, kun se toinenkin on tuossa... Täytyy varmaan ensi kerralla jättää se vanha matkasta ja ottaa vain niitä uusia kaksin kappalein.

Epäkiitollisia nämä hallien valaistukset yleensä, mutta jokunen kohtuullisen onnistunut otos saatiin kuitenkin molempien uintipätkistä. Elviksestä jopa muutama pomppu ja sukelluskin, kun onnistuin räpsäisemään kuvan juuri oikealla hetkellä.Gallerissa tarjolla enemmän kuvatodisteita.

Kakkajuttuja

Pennut haisevat pissalle ja kakalle, puhukoot kuinka moni tahansa ihanasta pennun tuoksusta. Pentuaika on pissan ja kakan siivousta, toki muun touhuilun oheella. Kun muistaa suhtautua humoristisesti, ei se pissa-kakkatouhu edes tunnu niin ärsyttävältä, kuin voisi kuvitella. Itse asiassa Nova osaa yllättävänkin hyvin tehdä tarpeensa ulos, mutta tässä asiassa ollaan päätetty olla vielä stressaamatta kun täysin sisäsiisteyttä se ei kuitenkaan voi vielä oppia kun työpäivä on vain liian pitkä aika pidättelyyn. Lisäksi meillä on edelleen puoli metriä lunta takapihalla ja etupiha jäätiköllä, puhumattakaan aamun -12 asteen pakkasesta, eli jatkuva ulkona ravaaminen on vielä aika vaivalloista. Eli antaa tehdä paperille osan tarpeistaan ja kehutaan kaikkea tuotosta mikä ulos tulee.

Hämmentävää oli huomata ensimmäisen "yksinoloviikon" (t.s. siis työviikon) jälkeen miten ilahtuneeksi voikin tulla siitä, että kotiin tultua siellä haisee kakka. Käsittämätöntä, eikö? Syy on kuitenkin ihan yksinkertainen - kakan haju kertoo sen, että kikkareet onkin vielä siellä lattialla eikä niitä ole enää syöty. Yök. Ja jee! Kaava toistuu päivästä toiseen ja haju ilahduttaa vielä, joskin huomattavasti vähemmän kuin alussa - myös varmasti siksi, ettei kakansyöntiä ole onneksi nyt esiintynyt enää.

En muista milloin olisin viimeksi mopannut lattioita näin ahkeraan, vaikkakin moppaan muutaman kerran päivässä vain neliön kokoisia alueita.Tai tuulettanut makuuhuonetta kerran vuorokaudessa. Joskus kaksikin.

Spontaanisti päädyin myös kehumaan Rölliä pihalle kakkaamisesta, vaikka se on ihan sujuvasti sen kyllä taitanut jo viimeiset kaksitoista vuotta.

Olen päätynyt keräilemään työpaikan kahvipaikalta aina aamulla edellisen päivän Keskisuomalaiset kotiin uusiokäytettäviksi. Helpompi vaihtoehto olisi tietysti ollut tilata jokin kokeilupätkä jostain sanomalehdestä. Työkavereilta saatiin onneksi myös läjä sanomalehtiä. Maaseudun Tulevaisuuden imukyky on muuten hyvä!

Hassua, että Nova(kin) osaa ihan itse mennä polulta pusikkoon pyllistelemään tarpeilleen eikä kyykkää hädän tullen keskelle polkua. Kukahan sille sen on opettanut?

Apua, se kasvaa!

Kyllä, ihan oikeasti - minä olen jo reilun viikon jälkeen aavistuksen harmistunut, että meidän Nova-pikkupallero ei ole enää yhtä pallero kuin viime viikolla. Se ihan selvästi venähtää ja ruoka-annostakin tarvitsi kasvattaa. Eikö pallerovaihe voisi mitenkään kestää vähän kauemmin kuin muutaman hassun viikon? Ehdotin tosin pennun kutsumanimeksikin jossain välissä (puoliksi vitsinä, toki) "Pallero" -nimeä, mutta se ei kuulemma olisi ollut kovinkaan uskottava kun vajaat 40 kg tulee paikalle puskat rytisten kun huutelen metsän laidassa "Paaa-llee-rooo!".

Novan kasvaessa yritän oikein kovasti suhtautua rennosti sen ruokintaan ja kasvuvauhtiin. Lupaan, ainakin yrittää kovasti. Röllillä aikanaan oli ongelmia siinä vaiheessa, kun se piti vaihtaa penturuoalta aikuisruokaan ja itselleni on jäänyt se fiilis, että sen on täytynyt vaikuttaa sen kasvuun. Käytännössähän oli useampikin ruoka, jotka Röllille eivät sopineet ja enemmän tuntui tulevan ulos, kuin meni sisään. Aikamoinen ruokarumba kaiken kaikkiaan. Novalla ei tällaisia oireita ole kyllä vielä lainkaan ollut, mutta pääni sisäiset kauhukuvat näköjään muistuvat mieleen. Jospa siis nyt kiltisti seuraillaan kasvattajan ruokintaohjeita ja pennun kasvua ja yritetään olla stressaamatta asiasta.

Olisin halunnut verrata Novan kasvuvauhtia Röllin kasvuvauhtiin, mutta eipä tainnut olla Röllin pentuajan painoa missään tallessa. Sen sijaan löysin Röllin seisomiskuvia pentuajalta ja kauhistelin, kuinka se parissa viikossa aina oli venähtänyt hurjasti. Kääk, siis meidän Nova-pallerokin kasvaa pakosti vähintään samaa vauhtia! Kohta se ei enää ole pallero, vaan pitkäjalkainen naruhäntä.

Nautitaan nyt kuitenkin pallerovaiheesta niin kauan kuin sitä kestää. Ei se enää montaa viikkoa mahdu kainaloon näin blogiakaan kirjoitellessa.

Blogin oikolukija hommissa

Yksin, kaksin ja kolmin

Yksi ensimmäisiä opeteltavia asioita ainakin näin työssäkäyvälle on yksinolo. Itse olen lomaillut kuluvan viikon, juurikin jotta alku sujuisi hieman helpommin, mutta työt kutsuvat taas ensi viikolla joten yksinoloa on odotettavissa. Tai no, kolminoloa lähinnä. Nyt on kuitenkin harjoiteltu pitkin viikkoa useammalla eri kokoonpanolla. On ollut kaikki koirat kotona, meidän käydessä kauppa-asioilla. Nova on joutunut olemaan pieniä pätkiä ypöyksin, kun olen ulkoiluttanut isoja - vaihtelevalla menestyksellä, ks. edellinen postaus... Elvis pääsi keskiviikkoiltana uimaan KoiraSporttiin, jolloin Rölli ja Nova jäivät kotiin keskenään. Tänään puolestaan oli Röllin vuoro lähteä liikenteeseen ilman muita, nautiskelemaan vesijuoksualtaasta ja käsittelystä fysioterapeutin luona, joten Elvis jäi puolestaan Novan kanssa kotiin.

Kaikista yhtälöistä haastavin tuntuu olevan ihan yksikseen olo. Vaikka kuinka olen yrittänyt viedä isoja ulos silloin, kun Nova nukkuu, tuntuu se havahtuvan viimeistään kun ulko-ovi käy. Takaisin tullessa ovelle kuuluu protestoiva kimakka haukahtelu, tosin onneksi sen määrä tuntuu vähenevän päivästä toiseen. Eihän sitä tarvitse heti oppiakaan, mutta en muista Röllin tai Elviksen olleen yhtä äänekkäitä tuossa vaiheessa. Myönnettäköön kyllä sekin, ettei Elvis paljoakaan ole ollut ihan yksikseen pentuna.

Yksinolon opettelua on hauskempaakin kyllä, kuten se, että Nova pääsi eilen Pentuleikkikouluun Haukkuvaarassa. Muiden pentujen kanssa remuaminen oli selvästi varsin mukavaa ja tunnin touhuilun jälkeen oli kyydissä melkein pystyyn nukahtava pentu. Kotona se nukkuikin koko illan, heräten noin vartin ennen iltaruokaa ja syönnin jälkeen jatkoi uniaan. Samalla reissulla harjoiteltiin autoilua, ensimmäistä kertaa peräkontin koirahäkissä. Kotimatka viime lauantaina meni etupenkin jalkotilassa, mutta jatkossa olisi tarkoitus matkustaa siellä, missä isotkin. Päivällä kuivaharjoiteltiin pihassa olevalla autolla, eikä Nova tuntunut olevan kovinkaan ymmällään koirahäkissä olosta - edes kun jätin sen sinne hetkeksi itsekseen. Yllättävän hyvin sujuikin tuo autoilu, menomatkalla vain parin pienen inahduksen säestämänä, kotimatka nyt menee jo puhtaasti väsymyksen piikkiin.

Kolmen koiran (ja yhden pentuaitauksen) pyörittely tuntuu välillä suuremmaltakin logistiikalta, mutta eiköhän se tästä vähitellen sutjaannu. Viimeistään kun ensi viikolla koittaa myös paluu arkeen.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Ei meille pitänyt tulla kolmatta koiraa, ei niin kauan kuin Rölli ja Elvis keskuudessamme vielä viihtyvät. Harrastuskipinä on kuitenkin kytenyt jo vuosia ja enemmän tai vähemmän satunnaisesti olen seuraillut kultsupentueita ja tutkaillut kasvattajia miettien, että mistä se seuraava harrastuskoira tulisi. Sitten joskus. Loppusyksystä päädyin kuitenkin Tuuli Söderlundin Rushes -kennelin sivuille ja löysin jotain mieluisaa, mitä en mielestänyt ollut vielä löytänyt muualta. Lisäksi siellä oli kivan tuntuinen pentue suunnitteilla joskus tulevaisuudessa. Pari päivää maltoin sulatella ajatuksiani ennen kuin päätin kirjoittaa Tuulille sähköpostia, esittäytyä, kysellä lisää ja kertoa että en ole lainkaan varma olisiko meille vielä pentua tulossa, mutta ehkä... Jälkikäteen ajatellen nyt on olo vähän kuin Tove Janssonin Muumi-satukirjassa: "Vaan kuinkas sitten kävikään?".

Viime lauantaina, maaliskuun 7. päivä ajelimme siis Marttilaan, melkein Turkuun asti, hakemaan kotiin uuden perheenjäsenen. Pikkumies on viralliselta nimeltään Rushes Next Love, jonka kutsumanimeksi valikoitui "Nova". Uskokaa pois, kutsumanimivaihtoehtoja käytiin läpi tätä ennen kolmen viikon ajan kymmenittäin, ennen kuin Nova alkoi kuulostamaan omaan korvaan sopivalta.

Nyt kolmen koiran yhteiseloa vielä opetellaan, perheessämmehän on ennestään 12-vuotias kultainennoutaja uros "Rölli" (Golden Cub Love Me Do) sekä 8-vuotias saksanpaimenkoira uros "Elvis" (Falcogon Scorpio). Enemmän meistä löydät blogin muista osioista, joten jääköön pidemmät esittelyt nyt välistä. Novan vastaanotto oli suunnilleen niin kuin osasin odottaakin - Rölli kävi haistelemassa pennun, tuntui toteavan, että "Aha. Taas tuommoinen." eikä välittänyt sen kummempia. Elvis puolestaan enemmän hämmentyneenä ja itselleen tyypillisen yli-innokkaansa, ei oikein tiedä vieläkään miten pentuun pitäisi suhtautua, tosin parin päivän jälkeen se tuntui jo keksivän, että toinen on pieni ja käy nyt tilaisuuden tullen aina nuuhkimassa ja nuolemassa Novan aikalailla märäksi. Novan turvallisuuden vuoksi käytössä on pentuaitaus, eivätkä Nova ja Elvis pääse vielä riekkumaan keskenään ettei kävisi huonosti Elviksen epähuomiossa tönäistessä, tassulla huitaistessa tai leikin tuoksinnassa näykkäistessä. Aitauksen kanssa vuorotellaan toki, ettei Novakaan joudu jatkuvasti siellä kykkimään.

Niin se pentuaitaus. Viikko ennen Novan kotiutumista keskustelimme pentuaitauksen tarpeesta - ostetaanko eläinkauppaversio vai menisikö kompostiverkkoaitaus, jollainen Elvikselläkin oli käytössä pienenä. Lopputulos oli suunnilleen, että kerran se Elviksellekin riitti, niin eiköhän pärjätä kompostiverkolla. Joo-o, Nova ei ole Elvis, ei. Sillä on nokkeluutta sen verran paljon, että ei mennyt kauaakaan kun se hoksasi, että sitähän voi siirrellä työntämällä alareunaa tassuilla. Ensimmäisen kerran kun jätin Novan aitaukseen yksin kotiin viedäkseni isot päivällä ulos tarpeilleen oli takaisin tullessani pentu aitauksineen eteisen käytävällä vastassa. Toisena päivänä laitoin pari estettä, ettei häkkiä saa sinne työnnettyä. Vaan enpä uskonut, että Nova lähtee kiertämään koko kämppää - aitauksen kanssa! Pentu oli vastassa kodinhoitohuoneessa, jonne päästäkseen sen on pitänyt kulkea olohuoneen ja ruokahuoneen läpi koko talon pituudeltaan, ohittaen myös molempien isojen koirien kuppitelineet (joissa on tietysti vettä). Hämmentävästi vain toinen kuppiteline oli vähän liikahtanut eikä yhtään vettä edes ollut lattialla. Nyt on siis löytynyt käyttöä vaatehuoneessa asuville käsipainoille ja kahvakuulille, jotka ovat nyt ankkuroineet aitauksen paikoilleen... tänään pentuaitaus oli vielä ulkoa palatessani suunnilleen siinä, mihin jätinkin.

Tässä OLI pentuaitaus...

Tänne se oli itsensä saanut.

Liikuntavälineiden hyötykäyttöä?

Eilen ei naurattanut, nyt asia jo huvittaa. Mihin tuon pennun kanssa vielä joutuu?