Vaan kuinkas sitten kävikään?

Ei meille pitänyt tulla kolmatta koiraa, ei niin kauan kuin Rölli ja Elvis keskuudessamme vielä viihtyvät. Harrastuskipinä on kuitenkin kytenyt jo vuosia ja enemmän tai vähemmän satunnaisesti olen seuraillut kultsupentueita ja tutkaillut kasvattajia miettien, että mistä se seuraava harrastuskoira tulisi. Sitten joskus. Loppusyksystä päädyin kuitenkin Tuuli Söderlundin Rushes -kennelin sivuille ja löysin jotain mieluisaa, mitä en mielestänyt ollut vielä löytänyt muualta. Lisäksi siellä oli kivan tuntuinen pentue suunnitteilla joskus tulevaisuudessa. Pari päivää maltoin sulatella ajatuksiani ennen kuin päätin kirjoittaa Tuulille sähköpostia, esittäytyä, kysellä lisää ja kertoa että en ole lainkaan varma olisiko meille vielä pentua tulossa, mutta ehkä... Jälkikäteen ajatellen nyt on olo vähän kuin Tove Janssonin Muumi-satukirjassa: "Vaan kuinkas sitten kävikään?".

Viime lauantaina, maaliskuun 7. päivä ajelimme siis Marttilaan, melkein Turkuun asti, hakemaan kotiin uuden perheenjäsenen. Pikkumies on viralliselta nimeltään Rushes Next Love, jonka kutsumanimeksi valikoitui "Nova". Uskokaa pois, kutsumanimivaihtoehtoja käytiin läpi tätä ennen kolmen viikon ajan kymmenittäin, ennen kuin Nova alkoi kuulostamaan omaan korvaan sopivalta.

Nyt kolmen koiran yhteiseloa vielä opetellaan, perheessämmehän on ennestään 12-vuotias kultainennoutaja uros "Rölli" (Golden Cub Love Me Do) sekä 8-vuotias saksanpaimenkoira uros "Elvis" (Falcogon Scorpio). Enemmän meistä löydät blogin muista osioista, joten jääköön pidemmät esittelyt nyt välistä. Novan vastaanotto oli suunnilleen niin kuin osasin odottaakin - Rölli kävi haistelemassa pennun, tuntui toteavan, että "Aha. Taas tuommoinen." eikä välittänyt sen kummempia. Elvis puolestaan enemmän hämmentyneenä ja itselleen tyypillisen yli-innokkaansa, ei oikein tiedä vieläkään miten pentuun pitäisi suhtautua, tosin parin päivän jälkeen se tuntui jo keksivän, että toinen on pieni ja käy nyt tilaisuuden tullen aina nuuhkimassa ja nuolemassa Novan aikalailla märäksi. Novan turvallisuuden vuoksi käytössä on pentuaitaus, eivätkä Nova ja Elvis pääse vielä riekkumaan keskenään ettei kävisi huonosti Elviksen epähuomiossa tönäistessä, tassulla huitaistessa tai leikin tuoksinnassa näykkäistessä. Aitauksen kanssa vuorotellaan toki, ettei Novakaan joudu jatkuvasti siellä kykkimään.

Niin se pentuaitaus. Viikko ennen Novan kotiutumista keskustelimme pentuaitauksen tarpeesta - ostetaanko eläinkauppaversio vai menisikö kompostiverkkoaitaus, jollainen Elvikselläkin oli käytössä pienenä. Lopputulos oli suunnilleen, että kerran se Elviksellekin riitti, niin eiköhän pärjätä kompostiverkolla. Joo-o, Nova ei ole Elvis, ei. Sillä on nokkeluutta sen verran paljon, että ei mennyt kauaakaan kun se hoksasi, että sitähän voi siirrellä työntämällä alareunaa tassuilla. Ensimmäisen kerran kun jätin Novan aitaukseen yksin kotiin viedäkseni isot päivällä ulos tarpeilleen oli takaisin tullessani pentu aitauksineen eteisen käytävällä vastassa. Toisena päivänä laitoin pari estettä, ettei häkkiä saa sinne työnnettyä. Vaan enpä uskonut, että Nova lähtee kiertämään koko kämppää - aitauksen kanssa! Pentu oli vastassa kodinhoitohuoneessa, jonne päästäkseen sen on pitänyt kulkea olohuoneen ja ruokahuoneen läpi koko talon pituudeltaan, ohittaen myös molempien isojen koirien kuppitelineet (joissa on tietysti vettä). Hämmentävästi vain toinen kuppiteline oli vähän liikahtanut eikä yhtään vettä edes ollut lattialla. Nyt on siis löytynyt käyttöä vaatehuoneessa asuville käsipainoille ja kahvakuulille, jotka ovat nyt ankkuroineet aitauksen paikoilleen... tänään pentuaitaus oli vielä ulkoa palatessani suunnilleen siinä, mihin jätinkin.

Tässä OLI pentuaitaus...

Tänne se oli itsensä saanut.

Liikuntavälineiden hyötykäyttöä?

Eilen ei naurattanut, nyt asia jo huvittaa. Mihin tuon pennun kanssa vielä joutuu?