Yksi ensimmäisiä opeteltavia asioita ainakin näin työssäkäyvälle on yksinolo. Itse olen lomaillut kuluvan viikon, juurikin jotta alku sujuisi hieman helpommin, mutta työt kutsuvat taas ensi viikolla joten yksinoloa on odotettavissa. Tai no, kolminoloa lähinnä. Nyt on kuitenkin harjoiteltu pitkin viikkoa useammalla eri kokoonpanolla. On ollut kaikki koirat kotona, meidän käydessä kauppa-asioilla. Nova on joutunut olemaan pieniä pätkiä ypöyksin, kun olen ulkoiluttanut isoja - vaihtelevalla menestyksellä, ks. edellinen postaus... Elvis pääsi keskiviikkoiltana uimaan KoiraSporttiin, jolloin Rölli ja Nova jäivät kotiin keskenään. Tänään puolestaan oli Röllin vuoro lähteä liikenteeseen ilman muita, nautiskelemaan vesijuoksualtaasta ja käsittelystä fysioterapeutin luona, joten Elvis jäi puolestaan Novan kanssa kotiin.
Kaikista yhtälöistä haastavin tuntuu olevan ihan yksikseen olo. Vaikka kuinka olen yrittänyt viedä isoja ulos silloin, kun Nova nukkuu, tuntuu se havahtuvan viimeistään kun ulko-ovi käy. Takaisin tullessa ovelle kuuluu protestoiva kimakka haukahtelu, tosin onneksi sen määrä tuntuu vähenevän päivästä toiseen. Eihän sitä tarvitse heti oppiakaan, mutta en muista Röllin tai Elviksen olleen yhtä äänekkäitä tuossa vaiheessa. Myönnettäköön kyllä sekin, ettei Elvis paljoakaan ole ollut ihan yksikseen pentuna.
Yksinolon opettelua on hauskempaakin kyllä, kuten se, että Nova pääsi eilen Pentuleikkikouluun Haukkuvaarassa. Muiden pentujen kanssa remuaminen oli selvästi varsin mukavaa ja tunnin touhuilun jälkeen oli kyydissä melkein pystyyn nukahtava pentu. Kotona se nukkuikin koko illan, heräten noin vartin ennen iltaruokaa ja syönnin jälkeen jatkoi uniaan. Samalla reissulla harjoiteltiin autoilua, ensimmäistä kertaa peräkontin koirahäkissä. Kotimatka viime lauantaina meni etupenkin jalkotilassa, mutta jatkossa olisi tarkoitus matkustaa siellä, missä isotkin. Päivällä kuivaharjoiteltiin pihassa olevalla autolla, eikä Nova tuntunut olevan kovinkaan ymmällään koirahäkissä olosta - edes kun jätin sen sinne hetkeksi itsekseen. Yllättävän hyvin sujuikin tuo autoilu, menomatkalla vain parin pienen inahduksen säestämänä, kotimatka nyt menee jo puhtaasti väsymyksen piikkiin.
Kolmen koiran (ja yhden pentuaitauksen) pyörittely tuntuu välillä suuremmaltakin logistiikalta, mutta eiköhän se tästä vähitellen sutjaannu. Viimeistään kun ensi viikolla koittaa myös paluu arkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti