Apua, se kasvaa!

Kyllä, ihan oikeasti - minä olen jo reilun viikon jälkeen aavistuksen harmistunut, että meidän Nova-pikkupallero ei ole enää yhtä pallero kuin viime viikolla. Se ihan selvästi venähtää ja ruoka-annostakin tarvitsi kasvattaa. Eikö pallerovaihe voisi mitenkään kestää vähän kauemmin kuin muutaman hassun viikon? Ehdotin tosin pennun kutsumanimeksikin jossain välissä (puoliksi vitsinä, toki) "Pallero" -nimeä, mutta se ei kuulemma olisi ollut kovinkaan uskottava kun vajaat 40 kg tulee paikalle puskat rytisten kun huutelen metsän laidassa "Paaa-llee-rooo!".

Novan kasvaessa yritän oikein kovasti suhtautua rennosti sen ruokintaan ja kasvuvauhtiin. Lupaan, ainakin yrittää kovasti. Röllillä aikanaan oli ongelmia siinä vaiheessa, kun se piti vaihtaa penturuoalta aikuisruokaan ja itselleni on jäänyt se fiilis, että sen on täytynyt vaikuttaa sen kasvuun. Käytännössähän oli useampikin ruoka, jotka Röllille eivät sopineet ja enemmän tuntui tulevan ulos, kuin meni sisään. Aikamoinen ruokarumba kaiken kaikkiaan. Novalla ei tällaisia oireita ole kyllä vielä lainkaan ollut, mutta pääni sisäiset kauhukuvat näköjään muistuvat mieleen. Jospa siis nyt kiltisti seuraillaan kasvattajan ruokintaohjeita ja pennun kasvua ja yritetään olla stressaamatta asiasta.

Olisin halunnut verrata Novan kasvuvauhtia Röllin kasvuvauhtiin, mutta eipä tainnut olla Röllin pentuajan painoa missään tallessa. Sen sijaan löysin Röllin seisomiskuvia pentuajalta ja kauhistelin, kuinka se parissa viikossa aina oli venähtänyt hurjasti. Kääk, siis meidän Nova-pallerokin kasvaa pakosti vähintään samaa vauhtia! Kohta se ei enää ole pallero, vaan pitkäjalkainen naruhäntä.

Nautitaan nyt kuitenkin pallerovaiheesta niin kauan kuin sitä kestää. Ei se enää montaa viikkoa mahdu kainaloon näin blogiakaan kirjoitellessa.

Blogin oikolukija hommissa