torstai 28. syyskuuta 2017

Noutoasioiden äärellä

Kuluneella sekä edellisellä viikolla osallistuttiin Novan kanssa KS Noutajakoirayhdistyksen "Mitässit?" NOME-kurssille, joka kylläkin oli tarkoitettu taipparit jo läpäisseille koirille jotka miettivät että miten edetä lajissa ALO-luokkaan. Meidän onneksemme kuitenkin kurssilla oli tilaa, joten pääsimme sinne mukaan, eikä myöskään oltu ainut ei vielä taippareita suorittanut koira kurssilla. Kurssi oli kolmen kerran tiivis paketti, jossa tehtiin monta erilaista harjoitusta sekä maalla että vedessä. Omalta osaltani se oli paljolti sellaista oppia kuin kaipasinkin, eli erilaisia tehtäviä ja asioita treenattavaksi. Kiitos kouluttajille Tuijalle, Saulille ja Minnalle hyvästä kurssista!

Ensimmäisellä kerralla tehtiin dameilla vesinoutoja sekä markkeerauksia pellolla. Vesinoudoissa Novalla ei ollut erityisempiä ongelmia, muutoin kuin etteivät palautukset tulleet käteen asti. Aikaisempi palautusongelma näkyy näköjään olevan vielä vedessä, kun maalla ollaan se jo aiemmin työstetty kuntoon. Vaan peiliin katsomisen paikka sinällään, koska enhän minä ole a) juurikaan treenannut noutoja vedessä (VEPEn veneenhakua ei lasketa) ja b) myöskään vaatinut vedestä palautuksia käteen asti. Tätä harjoiteltiin muutamalla lisäheitolla ja sain siihen muutaman toimivan niksin sekä myös yhden damin käteen asti. Rannasta siirryttiin pellolle, jossa tehtiin ensin pari yksittäistä markkeerausta pidempään pusikkoon ja sitten muutama pidempi noutomatka dummylauncherilla. Novalle tyypillisesti pitkä pusikko oli hieman vaativa, koska se ei ole vielä kovin harjaantunut nenänkäyttäjä vaan sen tekniikka on enemmän "juoksentele ympäriinsä kunnes näet damin". Hyvää harjoitusta siis kaiken kaikkiaan. Maalla kaikki palautukset kuitenkin sujuivat varsin mallikkaasti ja yhtä varaslähtöä lukuunottamatta olin myös hyvin tyytyväinen hallintaan noin yleisesti. Sivuhavaintona huomasin, että olen opettanut koirani kulkemaan sivulla ilman hihnaa, mutta hihnassa kanssa se haahuilee vaikka käsky on sama... 

Toisen kerran teemana olivat ohjaukset ja linjat. Vedessä tehtiin eteenlähetyksiä markkeeraukselle, jotka eivät Novalle olleet erityisemmin vaikeita, ainoastaan ne palautukset ovat vielä vähän vaiheessa. Jäin tosin itse miettimään, että kun dami oli veneen vieressä, ottiko se vepetaustallaan todellisuudessa suunnan veneelle vai damille. Parin vesinoudon jälkeen siirryttiin maalla tehtävään harjoitukseen, jossa tehtiin neljän koiran neliössä pellolla eteenlähetyksiä. Eli joka suoralla lähetettiin aina vuorotellen neliön kulmaan kepille jätetylle damille ja tästä tehtiin muutamia erilaisia variaatioita. Vahvistusta tuli eteenlähetykselle, jota ei hurjan paljoa olla vielä tehty. Lähihakupillitystä voisi treenata lisää vielä erikseen, jotta siitä olisi muun treenin yhteydessä jotain hyötyä. Loppuun tehtiin vielä kaksoismarkkeeraukset samoille kulmamerkeille, jotka Nova oppi jo edellisestä harjoituksesta ja selvästi kävi tsekkaamassa onko dami taas kepin juurella.

Kolmannen kerran teemana olikin sitten riista ja kokeenomaiset tehtävät. Metsään vedettiin alokasluokan tasoinen laahausjälki kanilla ja vedessä oli sitten markkeeraus, jonka perään sokkona tehty heitto samaan paikkaan ja vesinoudosta vielä siirtyminen maalle tehdylle hakualueelle. Novalle on muutaman kerran tehty taipparijälkitreeni, mutta alokasluokan jälki oli paitsi pidempi, niin koira tuli lähettää kauempaa kuin ihan jäljen päältä. Nova sinkaisikin ensin innokkuuttaan jäljestä ohi ihan toiseen suuntaan, joten se piti lopulta kutsua takaisin ja lähettää uudelleen. Toisella yrityksellä se lähti jäljelle ja oli kanille asti löytänyt. Kanin palautus kesti ja kesti, mutta lopulta se palasi tietä pitkin ihan ehjän kanin kanssa jonka sain käteen asti tarjottuna. Mihin lie matkalla eksyi...

Toisen variksen reipas palautus
Vesinouto lokilla sujui hyvin ja toisena noudettava tavikin tuli rannalle. Eipä tullut vesiriistakaan käteen asti, joka ei sinällään hurjasti yllättänyt. Hakuruudussa olikin sitten tarjolla useamman sorttista riistaa, oli lokkia, varista, fasaania ja taisi olla muutama telkkäkin jos en väärin muista. Nova teki tosi rauhallista työtä ruudussa, mutta teki töitä kuitenkin. Olisiko jo aiemmat tehtävät ja odottelut syöneet enintä puhtia pois... Ensimmäisenä palautui varis, toisena pitkällisen ruudussa seikkailun jälkeen fasaani ja kolmanneksi vielä yllättävän tehokkaasti toinen varis, joten siihen lopetettiin kyseinen tehtävä. Viimeinen varis kun palautui aikaisempia paljon vauhdikkaammin ja sen sain käteen asti luovutettuna! Nova on ollut vähän epävarma erilaisten riistojen kanssa, joten jälkikäteen ajatellen ei hirveästi yllätä että se etsi ruudusta varsinkin ne tutut varikset, vaikka tiettävästi myös ainakin yhden lokin sijainnin luona kävi seikkailemassa. Lokkikin on kyllä joskus meillä ollut maalla hakuruudussa, mutta ihmetystä se on aiheuttanut ennenkin.

Ensimmäinen varis palautui myös "tietä pitkin", kuten myös kani jäljeltä

Kurssi oli ainakin meille tosi hyödyllinen ja tällaiselle noutolajiummikolle varsin hyvä, kun joku on miettinyt harjoitukset valmiiksi ja neuvoo mitä missäkin pitää tehdä sekä antaa palautetta ja vinkkejä. Ainakin meilläpäin noutajaharrastajien joukossa treenataan paljon kimppatreeneissä, joissa itsellä on aina olo kuin kala kuivalla maalla, kun en osaa vastata kysymyksiin "Mitä ajattelit tehdä?" ja "Millaista treeniä tarvitsette?". Ööö... kaikkea. Ja lopputuloksena päädyn yleensä treenaamaan vain samoja juttuja. Mistä tulikin mieleen, että SNJ:n treenivinkkipankki on vielä käyttöönottamatta. Josko sieltä saisi lisää ideoita näiden harjoitusten jatkoksi. Jatketaan harjoittelua, mahdollisia tavoitteita mietitään sitten kun se taipumuskoe-kompastuskivi on joskus saatu ohitettua.

Kiitos vielä Tuijalle joka nappasi muutamat kuvat!

tiistai 26. syyskuuta 2017

Lihashuoltojuttuja

Lihashuolto, se on sellainen asia joka tosi helposti harrastuskoiran kanssa unohtuu silloin kun ei ole mitään erityistä vaivaa. Näin pääsi käymään Novankin osalta... Elokuussa huomasin, että sen uintiasento oli muuttunut niin, että näytti kuin takapää olisi vajonnut hyvinkin syvälle kun aikaisemmin selkälinja on selvästi näkynyt hieman pinnan alla. Maalla liikkuessa liikkeet olivat myös välillä hieman jäykän oloiset, joten varailin sitten aikaa hierojalle, Kingi&Kamun Erikalle. Kun menimme vastaanotolle elokuun lopussa Erika tarkisti tiedoistaan, että päivälleen vuosi sitten muuten käytiin viimeksi. Taisi silloinkin olla VEPEn loppukauden jumit aukaistavana...

Nova-parka olikin muuten jumissa! Kireyttä oli koko kropassa, noin suurinpiirtein niskasta hännäntyveen asti. Kauhistunut ilme kasvoillani kuuntelin, kun hieroja tilaa kuvaili ja kyseli, että onko Nova läähättänyt normaalia enemmän viime aikoina. Ei erityisesti, minun mielestäni, mutta vähän normaalia nopeammin se on kyllä hyytynyt varsinkin sisähallitreeneissä. Rintakehää ympäröiviä lihaksia kiristi kuulemma niin, ettei rintakehä päässyt kunnolla liikkumaan ja se varmasti vaikutti myös hengityksen tehokkuuteen - tai lähinnä tehottomuuteen. Suurimmat kireydet saatiin kuitenkin aika hyvin helpottamaan ja sovittiin vielä toinen käsittely parin viikon sisään, ettei nyt kerralla kuormitettaisi liikaa.

Jo ensimmäinen hierontakerta selvästi auttoi, Nova alkoi taas luontaisesti venytellä enemmän, uintiasentokin "keveni" ja yleinen vireystasokin hieman nousi. Toisella kerralla tilanne olikin jo paljon parempi, kireyttä oli pääasiassa enää oikealla puolella, joka taitaa olla Novan ns. heikompi puoli muutenkin. Se kääntyy luontaisesti aina samaan suuntaan ja varsinkin rallyssä olen huomannut ihan selvät puolierot riippuen siitä, tehdäänkö liikkeitä vasemmalla vai oikealla puolella. Jotta varmasti saataisiin koko koira huollettua kerralla kuntoon, sovittiin vielä kolmas käynti noin kuukauden päähän - eli maanantaille.

Nyt Novan tila alkaa olla taas normaali, aikaisemmat kireydet ovat poissa ja enää löytyi vain yksi uusi pieni rasitus toisen lonkan osalta, joka voi olla jokin hyvin tuore liukastuminen tai kompastuminen, sekin tuli samalla hoidettua. Täytyy kyllä sanoa, että näin jälkeenpäin olen myös huomannut eron koirassa näiden kolmen käynnin myötä. Nolona lupasin, että tullaan seuraavan kerran ennen kuin koko koira ehtii näin jumiin... ei olisi pahaksi lihashuolto varmaan keväälläkään, ennen VEPE-kautta.

Vaan lihashuoltoaihe liippaa myös Elvistä, sillä kesän mittaan ollaan huomattu että ikä alkaa vähitellen painaa ja näkyä Elviksen liikkumisessa. Jani kävi kesällä juttelemassa tilanteesta AlmaVetin eläinlääkäri-Tepon kanssa jonka seurauksena lähdettiin kokeilemaan saisiko pieni kipulääkekuuri Elviksen liikkeeseen kevennystä. Elvis vastasi hyvin kahden viikon lääkekuuriin, joten sen perusteella päädyttiin Cartrophen-pistoksiin, joista on selvästi ollut apua. Aikaisemmin kesällä Elvis oli selvästi haluttomampi lähtemään lenkille ja välillä levon jälkeen joutui vähän tunnustelemaan jalkoja alleen, kun nyt se taas liikkuu pirteämmin, lähtee normaalisti lenkille eikä tunnu kärsivän leposärystä.

Lihaksisto Elviksen takapäässä ei ole kovin kummoinen, se on iän myötä kuihtunut jo aika heikoksi. Siitä syystä Cartrophena tukemassa on laserhoitoa, jota asiantuntevasti klinikalla annetaan. Perusliikuntaa ja lihasjumppaa siihen päälle, eli lenkkeilyä mäkisessä maastossa ja hiekkamonttujen pehmeässä maastossa, jotta niitä jalkoja joutuu käyttämään. Kesällä oli ohjelmassa myös järvivedessä kahlailua ja toki uintia, nyt syksyn myötä vesien viilentyessä alkaa olla aika kohta suunnata taas koirauimalaan.

Pakkaskelejä odotellessa mietin, että mikähän olisi mieluisa lisävaate Elvikselle, joka jo viime talvena tuntui potevan hieman kylmää ja lopulta tilasin sille Pomppa-merkin uutuuden, eli fleecepaita JumppaPompan. Sitä soviteltiin ja todettiin hyvin päällä istuvaksi - nyt sitten vaan odotellaan kylmempiä kelejä varsinaisen testikäytön merkeissä.

Elvis ja uusi JumppaPomppa


maanantai 11. syyskuuta 2017

Piirinmestaruuskisat takana

En pystynyt vastustamaan kiusausta olla osallistumatta VEPEn piirinmestaruuskisoihin, kerran luokkanousu voittajaan tuli vajaa kuukausi sitten. Eilen järjestettiin ensimmäistä kertaa Keski-Suomen Kennelpiirissä VEPEn piirinmestaruuskilpailut - kiitos järjestelyistä Keski-Suomen Kennelkerholle! 
 
KS Noutajien osallistujat piirinmestaruuskisaan, vasemmalla Nova ja oikealla Roope

Voittoa ei lähdetty Novan kanssa tavoittelemaan, eikä edes sijoittumista, vaan että käydään kokeilemassa miltä voittajaluokka tuntuu. Kokeessa oli t.s. monta "ekaa kertaa ikinä" paitsi Novalle, niin myös minulle. Minäkään en ole ikinä kisannut VOI-luokassa, en VEPEssä enkä missään muussakaan lajissa. Eikä ole ikinä ollut osallistumisoikeutta mihinkään "arvokisaan", ei yksilönä eikä olla oltu missään joukkueessakaan.

Tulosta ei ensimmäisestä VOI-luokan kokeesta saatu ihan kasaan, mutta ei se kyllä edes harmita. Voin vain toistaa sen, minkä koepäivänäkin sanoin - Nova teki sen minkä osasi ja minä yritin olla mokailematta. Treenata oltiin ehditty ihan kaksi kertaa luokkanousun jälkeen, toki palasia kaikista voittajan liikkeistä on kesän aikana tehty kyllä. Yhtään täyttä suoritusta täysillä matkoilla ei kuitenkaan ollut pohjalla, poikkeuksena GR:n leirillä kerran tehty liikkuvat veneet, joten mistään suoritusvarmuudesta ei kannata puhuakaan. Nova teki kaikenkaikkiaan tosi hyvät suoritukset, tällä lähtötasolla!

Startattiin viimeisenä koirana numerolla 13 (joka ei mitenkään ole epäonnenluku, sillä on monta hyvää koesuoritusta tehty), joten ehdin nähdä myös useamman VOI-luokan suorituksen omaan vuoroon valmistautuessa. Ensimmäinen liike, eli siis toisen veneen nouto - tutummin tunnettu "liikkuvat veneet", meni kuin suoraan sääntökirjasta! Arvuuttelin ennen liikkeen alkua missä vaiheessa Nova kannattaa lähettää toiselle veneelle ja tosiasiassa lähetin noin kaksi sekuntia aiemmin kuin oli aikomus, koska juuri silloin tuulenpuuska käänsi lähtövenettä poikittain ja totesin, että nyt tai ei koskaan. Jos olisin jäänyt odottamaan, olisi ehkä lähtöasetelma ollut paljon hankalampi. Ajoitus osui ihan nappiin, Nova ui liikkuvan veneen keulaa kohti, osui juuri keskelle hinausköyttä ja vei sen suoraan keskelle maalia.

Vientiliikettä ennen minun suurin huoleni oli, että miten sen pitkän köyden kanssa pelataan rannalla. Päädyin olemaan kerimättä sitä sen kummemmin, kelasin sen vain löysästi selkäni taakse ja otin useamman metrin varaa käteen. Huomaisin annettuani luvan veneelle jo lähteä, että samassa kädessä roikkui sekä ohuempi köysi että paksumpi, koiralle annettava pää. Hups, mutta jotenkin lähtiessä onnistuin kuitenkin ojentamaan Novalle oikean roikkuvan pätkän. Vienti sujui hienosti, luovutuksen jälkeen Nova jäi veneelle hetkeksi kärkkymään palkkaa, ennen kuin lähti rantaa kohti. Jonkun oivalluksen vuoksi se kuitenkin pian kääntyi takaisin ja kävi tarttumassa köyteen, josta kuitenkin käskystä irrotti. Virhepisteitä siitä tuli, mutta kun Nova on yleensä palkan kanssa tullut veneeltä takaisin, niin oli ihan tiedossa, että näin siinä voi käydä. 

Pelastusrenkaan hakua toiselta veneeltä oltiin ehkä ehditty eniten treenata näistä. Tiesin, että siinä en kahdella käskyllä pärjää, sillä Nova lähtee kyllä rantaa kohti. Sitä en kuitenkaan osannut arvata, että (osittain kiitos sateisen kelin) Nova lähtiessään liukastuisi veneen ponttooniin eikä saanutkaan lähtöponnistusta tehtyä. Se humpsahti takaisin veneen pohjalle ja koiran ilme oli vähintään yhtä hämmästynyt kuin minun. Pari ylimääräistä käskyä meni siis lähetykseen, kun jouduin uudestaan lähettämään ja vähän vielä kannustamaan, että Nova uudestaan loikkasi veneestä ja ui toiselle. Kahdella käskyllä se hienosti toi kuitenkin renkaan minulle, mutta ylimääräisiähän siinä kertyi useampia. 

Suunnilleen yhtä epävarmalla pohjalla oli hukkuvan haku pelasturenkaallakin. Olen yrittänyt opettaa Novalle kohteen kiertoa, mutta en mitenkään määrätietoisesti, eli en voi väittää että se sitä osaisi käskystä tehdä. Hienosti se lähti pelastusrenkaan kanssa uimaan hukkuvaa kohti, ihan niin reippaalla lähdöllä, että minä jo epäilin renkaan tippuvan matkasta alkukesän ongelmat huomioiden. Ihan hukkuvalle asti se ui, passiivinen hukkuja ei nähtävästi ollut mikään ongelma, eikä matka - vaikka tätäkin on ihan pari kertaa vain treenattu lyhyillä matkoilla. Nova kävi kääntymässä ihan hukkuvan kasvojen edessä, mutta tuulen suunta ei ollut meille suotuisa eikä rengas lipunut riittävän lähelle, että hukkuva olisi voinut siihen tarttua. Yritin kehoittaa Novaa kiertämään, mutta sitä se ei keksinyt tehdä, sen sijaan se palasi takaisin rantaa kohti jolloin keskeytin liikkeen jo siihen. Hukkuva kertoi jälkikäteen, että Nova oli käynyt ponnistamassa vauhtia hänen rinnastaan, eli ihan iholla se kävi kääntymässä, mutta sekään ei riitä kun rengas tulee pari metriä koiran takana (ote oli ehkä metrin verran köyden päästä).

Nova tosiaan teki sen minkä osasi ja mielestäni teki hommat hyvin. Vähän on opeteltavaa ja treenattavaa sekä minulla että koiralla, jotta saadaan näistä liikkeistä mallikkaampia. Siinä sitä riittääkin ensi kesäksi tavoitetta! Tähän on hyvä päättää koekausi, lähiviikot osoittavat minkä verran vielä pääsee vesille treenaamaan, ennen kuin koko vepekausi laitetaan pakettiin tältä erää.

Piirinmestaruuden voitti bordercollie Pipsa hienolla ykköstuloksella, toiselle sijalle sijoittui labradorinnoutaja Kuru joka samalla valioitui ja kolmannelle sijalle ylsi belgianpaimenkoira Oona. Onnea piirinmestaruuskolmikolle!

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Pohdintaa palkkaamisesta

Vastuuvapauslauseke: Jos tunnistat itsesi allaolevasta tekstistä, ei se ole mitenkään henkilökohtaiseksi tarkoitettua. Sanomasi asia on vain jäänyt mieleeni ja sen sisältö on muhinut pääni sisällä. Blogipostaus sisältää myös yleistyksiä ja kärjistyksiä asian havainnollistamiseksi. 😊

Useamman erityyppisen lajin parissa tapaa monenlaisia koiria ja niiden ohjaajia, joilla voi olla paikoin hyvinkin toisistaan eriävät käsitykset koiran palkkaamisesta. Palkkaamiskäytännöt tuntuvat vaihtelevan myös lajeittain, tietyn lajin parissa on tapana tehdä yhdellä tavalla, toisen lajin parissa toisella.

Olen itse päättänyt, että minä pyrin palkkaamaan koirani mielestäni sille parhaiten toimivalla tavalla, lajista ja tilanteesta riippumatta. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on rallytokon palkkaleluna pallolla varustettu vetolelu, jota saa purra ja kiskoa - siitä huolimatta, että "perinteisesti" noutajan kanssa "ei saa leikkiä vetoleikkejä koska sen puruote menee pilalle". Oman kokemukseni mukaan koirani osaa kyllä erottaa riistan ja muut noutoesineet siitä vetolelusta, mutta tietysti koiratkin ovat erilaisia. Se tarkoittaa myös sitä, että voin mennä noutotreeniin makupalat taskussa, joita myönnettäköön kyllä, syötän koiralleni palkaksi hieman salaa muilta, kun ei se ruokapalkka ole niissä piireissä oikein "hyväksyttyä". Olen minä siellä heittänyt palloakin ja saanut siihenkin paheksuvia kommentteja, kun hallitusta työstä koira saa palkaksi riekkua. Toki se taas vaatii viretilan hallintaa, että koira sen jälkeen pystyy taas palaamaan työmoodiin.

Vetoleikki palkkana

Miksei noutohommissa saisi palkata ruoalla? Syy, jonka minäkin allekirjoitan, on että se riskeeraa palautuksien onnistumiset. Koira herkemmin sylkäisee noudettavan riistan tai esineen suustaan ennakoidessaan kohta tulevaa palkkaa, kun suu pitää saada tyhjäksi että voi syödä. Toki sitä voi (ja kannattaakin) treenata erikseen, ettei näin kävisi, eli malttia ja esineen pitoa. Riski on kuitenkin olemassa ja sama riski on myös esim. pallopalkassa. Yksi yleisimmistä vuosien varrella kuulemistani syistä on puolestaan se, että se itse nouto eli työnteko on koiralle palkitsevaa. Eli se palkka tulee koiralle jo tehtävää suorittaessa, ei sitä erikseen tarvitse palkata. Tähän haluaisin vain lisätä kysymyksen, että tuleeko silloin palkka oikeasta asiasta? Entä jos koira tekee virheen, ei tottele ohjausta, lähtee väärään suuntaan tai noutaa väärän kohteen? Sittenhän siitä tuli kuitenkin palkka = työn suoritus, jota kuitenkin seuraa jokin rangaistus - suullinen tai esim. koira palautetaan kohtaan josta se lähti ns. väärille teille. Koira sai ensin palkan suorittaessaan ja heti perään rangaistuksen, koska suoritus ei ollut sitä mitä ohjaaja halusi. Eikö myöskin koira, joka saa ns. hepulin kesken tehtävän ja juoksee pää viidentenä jalkana rallia pitkin peltoa saa silloin palkan siitä, mitä se juuri on tekemässä? Miten koira tällöin erottaa oikeasta suorituksesta tulevan palkan ja väärästä suorituksesta (virheellisesti) tulevan palkan?

Sosiaaliseen palkkaan olen useimmin törmännyt noutajapiireissä, tosin ei sitä kukaan kutsu sosiaaliseksi palkaksi. Mutta siis kyse on siitä, että koira saa kehuja, rapsutuksia ja huomionosoituksia. Tokoilijat ja rallytokoilijat sitten puolestaan yleensä tuntevat hyvin sosiaalisen palkan käsitteen.

Monen lajin harrastajat tuntuvat helposti unohtavan, etteivät koirat aina ole erityisen hyviä yleistämään oppimaansa. Maalla noutava koira ei välttämättä ymmärrä miksi yhtäkkiä se sama dami työnnetään suuhun rannalla istuessa ja se pitäisikin viedä veneeseen, ohjaajasta poispäin ja vielä vieraalle ihmiselle. Tässä yhteydessä käydään myös usein palkkakeskustelua. Miksi siellä veneessä tarvitsee olla palkkaa, kun noutaahan se maalla ja vedessä ilman palkkaa. Viitaten myös aiempaan, voi olla ettei koira ole edes tottunut siihen, että sillä olisi tehtävään liittyvää palkkaa (muuta kuin se sosiaalinen palkka, eli ohjaajan kehu). Uudessa vieraassa tehtävässä, jossa koiran pitäisi ns. ylittää itsensä on monesti iso apu olla jokin palkka houkuttimena. Sosiaalisella palkalla on vaikea houkutella, varsinkin kun se kohde on kaukana ohjaajasta poispäin.

Palkan käyttö houkuttimena, siinä on yksi mahdollinen lisäkuoppa. Paljonko palkalla (oli se sitten mikä vain) kannattaa hetsata ja houkutella? Voiko yhtä palkkaa käyttää houkuttimena ja sitten antaakin vähempiarvoisen palkan suorituksesta? Yksi tokotuomari kertoi tähän kerran hyvän vertauskuvan: ajattele, jos itse saisit palkkapäivänä palkan täytekakkuina. Vaikka kuinka pitäisit täytekakusta, ei se ole sama asia kuin se, minkä eteen olet tehnyt töitä.

Miten houkuttimena käytetyn palkan merkitys vähennetään ja miten se häivytetään pois ennen koesuoritusta? Tarvitseeko sitä häivyttää pois ennen koesuoritusta? Riippuu osittain tietysti lajista. Rally-tokossa on kisarata suoritettava kokonaisuudessaan ilman palkkaa, kun VEPE-kokeessa pääset kuitenkin palkkaamaan koiran jokaisen liikesuorituksen jälkeen. Itse olen Novan VEPEn esineen viennin opettanut vahvasti palkalla. Se saa edelleen tehtävästä palkan aina, paitsi kokeessa. Silloin se on "unohtunut" ottaa mukaan rantaan ja sen palkan saakin vasta autolla. Treeneissä nykyään voittajaluokan myötä (koska liikkeessä pitää vielä palata rantaan) palkan sijainti vaihtelee - se voi olla joko veneessä tai maalla. Aikaisemmin se palkka tuli aina veneestä ja siksi sinne kannattaa aina mennä.

Mitä sitten kannattaa olla palkkana? No, riippuu mistä sinun koirasi tykkää. Vaikka kaverin samanrotuinen koira rakastaisi lihapullia tai vetoleikkejä, ei se välttämättä ole lainkaan sinun koirasi mieleen. Eihän me ihmisetkään tykätä samoista asioista. Toki kaverin toimivia kikkoja kannattaa kokeilla! Monesti treeniporukoissa näkee, että yhdellä toimiva palkkaratkaisu "tarttuu" ja hetken kuluttua kaikilla on käytössään sama. Toisinaan jopa niin äärimmäisyyksiin asti, että koiraa joka ei ruokapalkasta innostu yritetään siitä huolimatta hetsata herkuilla täytetyllä eväsrasialla, vaikka koiran ilmekin kertoo jo ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa. Tai hyvin passiivista koiraa joka ei innostu leikkimisestä yritetään suurinpiirtein tasajalkaa hyppien ja kärrynpyörää heittäen saada tarttumaan leluun ja leikkimään ihmisen kanssa. Sen sijaan koira tuntuu vain odottavan, että lopettaisi jo, niin päästään töihin.

Käytän itse erilaista palkkaa eri lajeissa ja eri tehtävissä. Vaihtelen ruoka- ja lelupalkan välillä, palkkalelukaan ei ole sama lajista toiseen. Varjelen palkkaleluja, jotta ne eivät menettäisi arvoaan - eli rallyn pallovetolelu asuu lipaston laatikossa, VEPE-treenien vesilelu treenikassissa. Niillä ei ikinä saa leikkiä muutoin kuin treenien yhteydessä. Eikä niillä ikinä saa leikkiä yksin, vaan niillä leikitään aina minun kanssani. Käytän niitä vain ja ainoastaan treenien palkkana, muut lelut ovat sitten muihin paikkoihin ja muihin leikkeihin.

Eilisten rallytreenien yhteydessä puhuttiin koiran innokkuudesta ja motivaatiosta, sekä siitä mikä tuottaa omalle koiralle iloa. Saatiin haaste miettiä olisiko jotain muuta vielä, kuin nykyiset palkat, mikä olisi koiralle vieläkin parempi. Totesin, että Novan tapauksessa se voisi olla (tennis)pallo. Minulta kysyttiin miksen sitten tuo treeneihin palloa ja syy siihen on, että koen sen häiritsevän liikaa treenitilannetta ja ennen kaikkia muiden suorituksia. Treeniryhmäläiset vastasivat, että se on heidän ongelmansa eikä minun, jos heidän koiransa häiriintyvät käyttämästäni palkasta ja kannustivat ottamaan pallon mukaan treeneihin. Eli vaikka väitin, että olen päättänyt miten koirani missäkin palkkaan, silti teen enemmän tai vähemmän tiedostettuja valintoja myös tilanteen ja sosiaalisen paineen mukaan.

Tarvitaanko sitä palkkaa? Väittäisin että kyllä, vaikka se palkka olisikin sitten erittäin työintoisen ja motivoituneen paimenkoiran saama sosiaalinen palkka tilanteesta "koska isäntä/emäntä käskee". Kyllä, sekin voi olla koiralle palkka. Palkka aina tilanteen, tehtävän, häiriön ja koiran mukaan. Tekisitkö itse töitä ilman palkkaa? Tuskin, jos ei se olisi jotain ihan hirveän kivaa. Tekisitkö sitä silloinkaan usein ja toistuvasti, aina ja uudelleen, ilman että saisit siitä koskaan mitään kiitosta tai tunnustusta?