sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Hyvää Juhannusta!


Juhannusta vietettiin pääosin kotosalla, meillä kun ei mökkiä ole. Vettä sen sijaan on lähelläkin, samoin kuin luontoa, joten kyllähän siellä pärjää. Pihan "rikkaruohoista" askartelin pojille kukkaseppeleet, joten saatiin ihan asianmukaiset juhannuskuvatkin otettua.

Vakava ja vähemmän vakava juhannusposeeraus
Lauantaina kävin Novan kanssa kylläkin eväsretkellä yhdessä kaverini Elinan ja amerikanakita-Sonyan kanssa. Valitsimme ennakkoon kohteeksi Laukaan Kirkkoniemen laavun, sieltä löytyisi myös sellainen paikka jossa koirat pääsisivät uimaan. Tai siis lähinnä Nova uimaan ja läträämään vedessä, siitä ei ollut vielä mitään tietoa uiko Sonya vaiko ei.

Vietettiin yhdessä mukava iltapäivä Kirkkoniemen nuotiopaikalla makkaraa ja lettuja paistellen. Koirat saivat läträtä vedessä ja tosiaan Sonyakin kävi pienen uintipyörähdyksenkin tekemässä. Saimme jonkin ajan kuluttua seuraksemme pari kajakilla melovaa nuorta miestä, jotka tulivat samalla nuotiolle lounastamaan ja siinä jutelessamme mukavia, kävivät myös rapsuttelemassa koiria. Lisää vastaavanlaisia retkiä ehdottomasti suunnitellaan tulevaisuuteenkin!

Kuva: Elina Salo

"Joko kohta saa sitä makkaraa?"

Kuva: Elina Salo


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Köysiongelma? Mikä köysiongelma?

Oliko meillä joku köysiongelma? No oli, ainakin ohjaajan korvien välissä ja tuntui olevan vähän koirankin.

Kuten aikaisemmin kirjoittelin, saatiin avaimet ongelman purkamiseen pari viikkoa sitten uusien koetoimitsijoiden kurssilta. Niitä ajatuksia soveltamalla lähdettiin asiaa purkamaan ja köyttä, siihen kiinnitettyä poijua ja loppuviimeksi pelastusrengasta on kuljeteltu pitkin takapihaa - taas vaiheeksi naapurien hämmennykseksi.

Kevyellä puruotteella varusteltu Nova edelleenkin kovin herkästi irrottaa otteensa köydestä pienistäkin nykäisyistä, mutta nyt ollaan kuitenkin jo siinä pisteessä, että se ottaa köyden tarjottuna ja lähtee sitä viemään. Pienen tuuletuksen paikka!

Takapihatreenit sujuivat lauantaina jo sillä mallilla, että siirrettiin sunnuntaina harjoitus veteen. Tarkoituksella valittiin treenipaikaksi supermatala lähijärven ranta, sillä pitkä kahlausmatka edellyttäisi renkaan vetämistä paljon enemmän kuin äkkisyvä uinti. Venettä ei kuitenkaan ollut käytettävissä, vaan Jani puki päällensä kahluuhousut ja kahlasi yli vyötärön mitan järveen seisoskelemaan makkarapurkin kanssa.


Treenikuvio noudatti samaa, miten ollaan kuivalla maallakin harjoiteltu - ensin Nova vei pelkän parimetrisen köyden, sitten vanhan vientipoijun (sellaisen kovamuovisen kolisevan) ja lopuksi pelastusrenkaan. Edestakaisen kahlaamisen helpottamiseksi Nova sai viennistä palkan ja hinaili samalla vaivalla kyllä esineet myös takaisin rantaan. Ensimmäinen renkaan lähetys otettiin vedestä ja sen jälkeen oikeaoppisesti rannalta. Pari toistoa, joista yhden kerran Nova jätti renkaan heti rantaveteen nykäisyn tunnettuaan ja kävi sitten palkatta uimassa Janin ympärillä. Uusi onnistunut yritys vielä loppuun ja kunnon loppupalkka onnistuneesta suorituksesta.

Seuraavaksi sitten siirretään vastaanottaja veneeseen ja toivotaan, että harjoittelu etenee toivotulla tavalla.



keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Mitäs sitten, alokasluokan jälkeen?

Rally-treeneistä tuli puolivahingossa melkein kuukauden tauko, kun ensin olin itse sairaana, sitten Nova sairasteli, jonka perään oli treenitön viikko ja vielä seuraavan treenipäivän päälle osui yksi kokous. Käytiin me toissa viikolla eri ryhmässä tuuraamassa, vaihteeksi eri kouluttajan tarkkaavaisten silmien alla. Silloin(kin) tuntui olevan vähän ajatus hukassa ja sitä se kyllä oli myös eilen, pitkästä aikaa, "omissa" treeneissä. Jos koira oli vähän pihalla koko touhusta, niin oli kyllä ohjaajakin.


Suunnitelmatkin menivät vähän uusiksi, kuten tuolla aikaisemmin jo sairastelujen yhteydessä kirjoittelin. Yhdet kisat jäivät väliin, seuraavia en oikein ole vielä suunnitellut - kalenteriin on merkattu muutama "ehkä". Mutta jos kaikki menee ihan mallikkaasti, niin alkaisi oikeasti olla jo korkea aika ryhtyä opettelemaan niitä avoimen luokan tehtäviä... Eilisissä treeneissä mainittiin treeniryhmien väliset leikkimieliset hallimestaruudet parin viikon päästä ja pohdiskelin, että olisiko luokka sitten nykyinen ALO vai pitäisikö ihan ajatella tulevaa ja AVOa.

Mutta mutta... minä kun en muuten osaa avoimen luokan kylttitehtäviä. Siispä tuumasta toimeen ja tänään ruokatunnilla lueskelin ajatuksella ylempien luokkien kylttiselitteitä läpi. Tulipahan todettua, että ihan totta - siellä avoimessa luokassa on aikalailla kolme tehtävää, joita Nova ei jo osaisi. Sen lisäksi, että nykyisissä on vielä hiottavaa m.m. käännöksissä ja eteen tuloissa.

Eli alokasluokan jälkeenkin on elämää?


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Vihdoin taas VEPEillään!

Viime viikolla alkoi meidän yhdistyksen VEPE-kausi, mutta jouduin maanantain treenit vielä itse jättämään väliin, eikä torstain treeneihin ollut tulijoita, joten käytännössä Novan kanssa kausi tuli korkattua viikonloppuna.

Lauantai-iltapäivällä osallistuin ensin koetoimitsija/koulutusohjaajakurssille, joka oli samalla uusien sääntöjen jatkokoulutus kortillisille toimitsijoille. Onhan niitä uusia sääntöjä tavattu ja opeteltu jo viime kesästä lähtien, mutta nyt oli vielä hyvä tilaisuus kysellä mieleen juolahtavia "entäs sitten jos" ja "voiko tuossa tilanteessa" -kysymyksiä. Nyt on ainakin ohjaaja aivopesty uusiin sääntöihin sisään, melkein siinä mittakaavassa että hyvä jos vanhoja enää muistaakan.

Pienen porukan kanssa palasimme kurssin jälkeen illalla takaisin Uuraisille, joka kurssipaikkana toimi, treenaamaan. Loistotilaisuus vaihteeksi treenata eri porukalla ja eri rannassa kuin yleensä! Kiitos vielä seurasta Liina, Anna ja Heidi!

Ekojen treenien teemaksi ajattelin AVO-luokan hyppy ja veneen hinaus -liikettä sekä vientiä yleensäkin vieraalle vastaanottajalle. Novahan on viime kesänä vienyt kuitenkin pääasiassa vain Janin ollessa vastaanottamassa. Sen lisäksi viime kauden lopussa kehitelty köysiongelma kummitteli vahvana omassa mielessä...

Tehtiin ensin ihan vaan pelkkä veneestä hyppy, niin että olin itse lähettämässä ja Novalla oli palkka rannassa. Tämän jälkeen sitten ihan tuo AVO-luokan liike - ei täysillä etäisyyksillä, mutta kuitenkin riittävän vinoilla matkoilla. Niissä ei ollut isompia ongelmia, toistoja tarvitsisi vaan vähän lisää, että tulisi enemmän varmuutta siihen, että suunta tyhjään rantaan eikä minua kohti.

Vienti vieraallekin meni ihan ongelmitta, samalla palkkauskuviolla kuin viime kesänä. Ei tuntunut olevan Novalle merkitystä sillä, kuka siellä veneessä on ja ettei sieltä mitään huudella. Mutta se köysi... damia vei kuin tykin suusta, mutta edelleenkään ei köyttä suostunut viemään vaan enimmillään se sylkäistiin rantaveteen. Päätin jättää tämän seuraavan päivän ongelmaksi, sillä oltiin palaamassa sunnuntaina kurssin harjoituskoirakoksi uusille koulutusohjaajille.

Lopuksi vielä saatiin vähän hukkuvan treeniä, kiitos Liinalle joka hukkuvan rooliin suostui! Veneestä lähtö kun ei Novalle ole ongelmallinen, niin tehtiin vain pari toistoa alokkaan hukkuvan tyyliin, tarkoituksena kerrata ja ohjata Novaa kiertämään hukkuvan ympäri, että siitä tulisi rutiinia. Viime kesänähän Nova tuppasi kääntymään aina hukkuvan eteen hankalaan asentoon. Kiertäminen olisi plussaa myös tulevaisuutta ajatelleen ja aika pienillä vinkeillä Nova alkaa kiertämistä jo tarjota...

Kurssin harjoitukset käynnissä
Sunnuntaina oltiin vuorostaan yksi kuudesta koirasta, jotka olivat kurssilaisten koulutettavana. Paikalla oli kaksi joka luokan koiraa, eli melkeinpä kaikkia liikkeitä nähtiin jonkun koiran toimesta. Meidän ensimmäisellä vuorolla harjoiteltiin avoimen luokan ohjattua veneen noutoa. Kurssilaisten avulla mietittiin miten selkeimmin ohjaan Novan oikealle veneelle ja tehtiin parit onnistuneet toistot. Yksi hyödyllisimmistä vinkeistä oli koiran lähetyspuoli - eli jos noudettava vene on oikeanpuoleinen, lähetetään koira ohjaajan oikealta puolelta.

Toisella kierroksella oli hukkuvan vuoro ja siinä toistettiin samoja asioita kuin edellisenä iltana - eli pienellä avustuksella hukkuvan takaa kiertäminen. Iltapäivän puolella päästiin vielä uudemman kerran treenaamaan hukkuvaa ja sillä kerralla ihan kokeeksi lähetinkin Novan köydenpätkän kanssa hukkuvalle. Lähtöinto hukkuvalle oli kova ja sovittiinkin, että tehdään voittajaluokan omaisesti, eli hukkuva ei loiskuttele. Nova lähti kuin lähtikin köyden kanssa, mutta melko varmasti jos hukkuva olisi vielä loiskutellutkin, olisi köysi tipahtanut matkasta koiran singotessa liikkeelle. Mutta, se kävi kuin kävikin hukkuvan luona köyden kanssa ja toi köyden vielä takaisin rantaankin. Joten pieniä alkeita siihenkin tuli jo harjoiteltua.

Niin se köysi... Säästin meidän köyden vientiongelman iltapäivään ja kerroin alustukseksi kurssilaisille mistä on kyse ja mikä on tilanne - se, ettei Nova suostunut rannassa ottamaan köyttä eikä varsinkaan viemään sitä mihinkään. Lähdetiin purkamaan tilannetta lyhyellä köyden pätkällä, sen vienti maalla ja vastaanottaja leikitti. Sain vinkiksi ottaa reilusti lähtömatkaa, eli monta metriä kauempaa rantaviivasta. Siirrettiin sama harjoitus veteen palkkauskuvion kanssa ja sehän toimi! Kun Novalla oli lähtömatkaa reilusti se ei enää empinytkään köyden kanssa lähtöä! Vaihdettiin köysi pidempään köyteen ja toistettiin samaa - onnistuneesti! Suurkiitokset kurssilaisille ja vetäjälle, oma olo oli suorastaan helpottunut kun köysiongelmaan löytyi vihdoin jonkinlainen ratkaisu! Tästä sitten jatkotreenaamaan eri vaihtoehtoja ja lopuksi yhdistelemään täyttä pelastusrenkaan vientiliikettä.