Maalaispentu kaupungilla

Satamassa tuulee, taustalla laivoja

Kävinpä Novan kanssa ensimmäistä kertaa ulkoilemassa "ihmisten ilmoilla", ihan kahdestaan.  Me kun asutaan maaseututaajamassa, jossa jännin juttu on lähinnä kerran tunnissa kulkeva linja-auto (ja lehmä tai hevonen), niin kaupungissa oli paljon enemmän ihmeteltävää. Oli laivaa, polkupyörää, skeittilautaa, lenkkeilijää, autoja jos jonkinmoisia, juna, paljon ihmisiä ja jokunen koira. Hurautin auton parkkiin satamaan (kyllä, Jyväskylässäkin on satama, vaikka sisämaassa ollaankin) ja lähdimme siitä kiertämään lähemmäksi keskustaa.

Pulu! Sen olisin halunnut pyydystää!

Ensin ihmeteltiin rantaa pitkin kulkevalla kävelytiellä laivoja, ohi suhahtelevia polkupyöriä ja lenkkeilijöitä sekä osuipa matkan varrelle muutama iso koirakin. Lokkien bongailu oli myös Novan mielestä kivaa. Minua huvitti lähinnä sataman parkkipaikalla hihkuva koiranulkoiluttaja joka meidän mennessään (jonkin matkan päästä) ohi hihkui äänekkäästi toiselle koiranulkoiluttajalle "Katso pentu, miten söpö!" ja "Voooooooi, katso miten se tepsuttaa menemään!". Ei sillä, onhan se söpö ja hassun näköinen kun se tepsuttaa menemään ja mm. jahtailee tuulessa pyöriviä lehtiä.

Kaupungin puoleisessa päässä mentiin sitten "tuubin" (eli ylikulkutunnelin, putken) läpi keskustan puolelle. Kohdattiinpa tuubissa tuttujakin, sillä lansu-nöffiporukkaa olikin sattumalta samaan aikaan ja samalla reitillä yhteiskävelyllä. Yksi lähempää tuttavuutta tekevä musta nöffinmörrikkä oli vähän pelottava, mutta kun muita sai tuumailla parin metrin etäisyydellä, ei niissä sitten mitään jännää ollut. Nähtiinpä tuttujakin! 

Tuubin toisessa päässä käytiin ihmettelemässä ritilän päällä olevaa tasannetta ja mentiin sitten polkupyöräramppia alas. Ei lähdetty kokeilemaan läpinäkyviä ritilärappusia, kun ei Nova ole edes tavallisia portaita vielä kulkenut. Suunta Matkakeskusta kohti, toiveena bongailla myös junia. Matkalla oli kaikenmoista kaupungin normaalia roskaa, tupakantumppeja sun muuta, maassa mutta positiivista kyllä, ei Nova niitä yrittänyt popsia. Ehkä se kaupunkiulkoilu oli riittävän jännää, ettei ehtinyt sellaiseen kiinnittää huomiota. Ei se kyllä juuri stressaantuneelta vaikuttanut, vaan aika reippaasti kulki vierellä ja edessä normaaliin tapaansa.

Matkakeskuksen edustalla oli paljon ihmisiä, takseja ja kävipä tuuri eli juuri osui myös asemalle tuleva juna. Istuuduttiin penkille laiturille odottamaan junan lähtöä, mikä herätti Novassa uteliasta mielenkiintoa. Junan lähdettyä käytiin vielä kääntymässä Matkakeskuksessa sisällä ja liukuportaita pitkin ylös (sylissä toki, ettei sentään tassukarvoja tai muuta jäisi liukuportaisiin jumiin). Matkakeskuksesta kuljettiin toisen "tuubin" läpi takaisin sataman puolelle ohikulkutietä ja reippailtiin takaisin autolle. Kaupunkiseikkailuun kului kokonaisuudessaan noin tunti - matka ei ollut huiman pitkä, mutta sen sijaan kaikkea jännää oli niin paljon ihmeteltäväksi, että siihen sitä aikaa kuluikin. Vaan olipa ihan mukava kaupunkireippailu - nyt täällä makoilee yksi aika väsähtänyt pentukoira.

Takseja, ihmisiä, vilinää...

Taustalla juna

Junan ihmettelyä