VEPE-leirin viikonloppu takana

Mukavan leiriviikonlopun jälkeen oli kieltämättä kuitenkin mukava palata kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan, tosin myönnettäköön että ennen sänkyä ehdin nukkua leiriväsymystäni jo olohuoneen sohvalla Novan nukkuessa siinä vieressä lattialla. Rankkaa, vaikka onkin kivaa, tuo leirielämä!

Vietin siis viikonlopun Novan kanssa VEPE-leirillä Saarijärvellä. Kivaa oli osallistua tänä vuonna koiran kanssa, viime kerrasta onkin aikaa. Jos en ihan väärin muista, ollaan leirillä oltu Röllin ja Elviksen kanssa joskus vuonna 2008 tai sitä luokkaa, silloin kun Elvis vasta opetteli uimaan ja Röllin kanssa oltiin VEPEilty muutama kesä. Viime vuonna puolestaan olin ihan vain kuunteluoppilaana ja sitä edellisenä leirillä töissä, suorittamassa koetoimitsija-/koulutusohjaajaharjoitteluja. Vaikka leirillä toistuvatkin samat teemat ja harjoittelut, näkee siellä monenmoista koiraa, ohjaajaa ja kouluttajaa ja väittäisinkin, että seuraamalla muiden harjoitteluja saa vähintään yhtä paljon irti, kuin omista treeneistä.

Viime viikolla leirille lähtö näytti hetken aikaa vähän epävarmalta. Maanantaina illalla Nova ei oikein halunnut syödä, tiistaina aamulla se oli selvästi apea ja väsyneen oloinen. Tiistaina huomasimme sen kuolaavan aivan jatkuvasti, sen lisäksi että se oli hyvin vaisun oloinen - eikä edelleenkään oikein ruokakaan maistunut. Vähän jotain meni sisään ja ihan normaalisti tuli toisesta päästä ulos, joten heti keskiviikkona aamulla soittelin sille lääkäriaikaa. Oireita kuivaillessani tuli kieltämättä olo, että koiralla on vain "ylihuolehtiva omistaja" -syndrooma, mutta saatiin iltapäiväksi aika. Lekurissa Nova tutkittiin ja mitattiin lämpö. Pientä kuumettahan sillä oli, joten otettiin myös verikokeet jotta selviäisi onko tulehdusta. Tuloksia odotellessa Nova myös nesteytettiin, koska oli hieman kuivuneen oloinen. Reipas pikkukoira istui kiltisti tutkimuspöydällä koko ajan, kun tipasta valui nestettä niskanahan alle hervottoman kokoiseksi "kyttyräksi".

Verikokeesta selvisi, että tulehdusarvot olivat kohollaan, joten antibioottikuuri saatiin matkaan. Varsinaista syytä ei selvinnyt, eläinlääkäri epäili jotain virusperäistä tulehdusta nielussa, koska kuolaamista esiintyi niin runsaasti ja se vaikuttaisi myös ruokahaluun. Saatesanoina oli, että jos olo siitä piristyy, niin viikonloppuna voi kuitenkin suunnata leirillekin. Jos ei piristy, olisi loppuviikosta joka tapauksessa palattava lääkäriin jatkotutkimuksiin. Kotiin mennessä oli Nova selvästi parempivointinen, kuin mitä oli ollut aamulla. Seuraavan päivän se oli asteittain pirteämpi ja lämpö alkoi laskea, joten uskalsin pakata leirikamppeet valmiiksi. Totesin, että onneksi ollaan sen verran lähellä, että jos vointi siitä muuttuukin heikompaan suuntaan niin jätetään leiri väliin ja tullaan tarvittaessa kotiin.

Perjantaina vähän lyhyemmän työpäivän jälkeen pakattiin yhdessä kaverini Kirsin kanssa kamppeemme autoon Novan lisäksi ja kauhisteltiin miten kaksi ihmistä tarvitsee koko autollisen tavaraa yhdeksi viikonlopuksi... Ilta meni rauhallisissa merkeissä VEPE-koetta seuraillessa, kun Nova ja mökkikaverimme tolleri-Heta huilasivat puolestaan mökissä. Lauantai-aamuna Novan vointikin oli ihan normaali, joten en enää epäillyt voisiko sen kanssa koulutuksiinkin osallistua.

Leiripäiviä olivat varsinaisesti lauantai ja sunnuntai. Lauantaina oli ensin ohjelmassa luento, jonka aiheena tänä vuonna oli uusi sääntöehdotus. Uudet VEPE-säännöt tulevat mahdollisesti voimaan 1.8.2016 ja ne löytyvät lansuyhdistyksen nettisivuilta. Jyrki Heino, joka toimii mm. VEPE-tuomarina, kävi sääntömuutokset läpi ja vastaili yleisöstä tuleviin kysymyksiin. Muutamat itseäkin mietityttäneet asiat selkiytyivät luennon aikana, joten nyt odotellaan mielenkiinnolla tuleeko niihin vielä viilausta ennen kuin astuvat voimaan. Itse pidän muutoksia kiinnostavina, vaikka paikoin hieman aiempaa haastavampina ja enemmän koulutusta vaativina. Kiva päästä opettelemaan uusia liikkeitä!

Nova seuraa tarkkaavaisena rastilla muiden treeniä

Luennon jälkeen alkoivat varsinaiset koulutukset, joita oli neljällä rastilla. Näistä kaksi ehtisi käydä yhden päivän aikana läpi. Novan kanssa oltiin SOVE/ALO -tason ryhmässä, jossa oli pääosin aloittelevia tai SOVEen tähtääviä koirakoita, muutamalla vähän edistyneemmällä vahvistuksella. Lauantain rastimme olivat veneestä hyppy sekä hukkuva. Hyppyrastilla tehtiin ihan perus veneestä hyppy, Novan tyyliin, eli reunalta ponnistus ja kunnon loiskauksella järveen. Koska sillä oli niin paljon intoa, rastin kouluttaja Sami ehdotti, että tehdään vielä toisto jossa Nova soudetaan järvelle, odotetaan, soudetaan takaisin ja palkataan. Ideana siis se, ettei aina pääs hyppäämään. Ei ollut ongelmia siinä, Nova tuijotteli silmä tarkkana, mutta ei kuitenkaan yrittänyt varaslähtöä.

Hukkuvan rastilla puolestaan kerroin, ettei vielä hukkuvaa olla haettu, vaan lähinnä pelkkää patukkaa sekä niin, että hukkuva on kävellyt mukana. Pasi, rastin kouluttaja, hukkuikin Novalle ensin kahlaamalla ja kun ei siinä ihmeempää ongelmaa ollut, tehtiin vielä toinen suoritus niin, että Pasi tiputtautui veneestä ja Nova kävi hinaamassa. Uintiasento lastin kanssa on Novalla vielä vähän pärskivä, vaikka sinnikkäästi vielä treenataankin pelastusliivit päällä, mutta kyllä se siitä. Matkat on pidetty lyhyinä koko kesän, ettei heti käy liian rankaksi.

Sunnuntaina vuorossa oli puolestaan vientirasti, jonne lähdin hyvin avoimin mielin. Siinä missä muiden SOVE/ALO-liikkeiden perusteita olen Novalle kesän aikana opettanut, en ole vielä keksinyt keinoa miten saisin viennin sujumaan. Namipurkkia on haettu veneestä, mutta siihen se on jäänyt. Rastin kouluttajien ehdotuksesta kokeiltiin niin päin, että minä menen veneeseen vastaanottamaan ja suorittamaan esineen vaihtoa purkkiin. Nova ei vieraalta ollut halukas ottamaan vientiesinettä, mutta kun se heitettiin rantaveteen niin siitä se nappasi sen matkaansa ja hienosti toi veneelle asti. Tämä kun tuntuu Novalle sopivan, niin jatketaan tällä niksillä opettelua!

Viimeisenä vuorossa oli veneen haku -rasti. Siellä pääsi myös kokeilemaan uusien sääntöjen mukaista pelastusrengasta ja koska Nova on vielä kasvuikäinen kokeiltiinkin veneen haun sijaan pelastusrenkaan hakua. Eli samaan malliin veneestä annettiin köysi, mutta se olikin renkaassa jonka Nova hinasi rantaan. Sujui hienosti, ei ongelmia! Tehtiin Novalle myös ihan pelastusrenkaan haku niin, että rengas heitettiin veneestä ja lähetin hakemaan. Hinausköyden sijaan Nova nappasi renkaan omasta narusta kiinni, eikä onnistunut tähtäämään maaliin renkaan ollessa edessä - muuta ongelmaa siinä ei ollut. Naruleluilla ja köysillä leikkivä Nova on muutenkin intona kaikista köysistä, että yritti kierrosten välissä odotellessa sinkoilla myös takaisin rantaan, mitä ei muilla rasteilla ollut tehnyt. Luulisi, että kaksipäiväisen leirin viimeisellä rastilla jo väsyttäisikin...

Leirin parasta antia on myös muiden treenien seuraaminen ja tuntuu, että sieltä saa aina hyvän paketin niksejä taas omiin treeneihin että koulutuksiin. Tuttu palkintotuomari käski olla pilaamatta näin innokasta ja lupaavaa VEPE-koiraa - vastasin, että katsotaan mitä ongelmia onnistun sille kehittämään ensi kesäksi. ;)