Tarvitaan epäonnistumisia, arvostaakseen onnistumisia

VEPE-kausi starttasi meillä toukokuun puolella ja sen myötä on vähän muut harrastukset jääneet vähemmälle huomiolle. Sinällään sen ymmärtää kyllä kun miettii, että nyt VEPEillään seuraavat 4 kk ja sitten puuhataan taas kaikkea muuta seuraavaan toukokuuhun asti... Tosiasiassahan meillä ei ole VEPE-treenit kuin kerran viikossa, joten Novalla riittäisi intoa ja aikaa moneen muuhunkin - mutta minä olen kompastellut omien ja muiden treenien suunnittelun, koulutusten ja kokeen järjestelyjen parissa suhteellisen ahkerasti viime aikoina. Syyllisyyden tunne nousee siitä, että kevättalven suhteellisen ahkerasti tapetilla ollut noutoharjoittelu on jäänyt nyt kesän korvilla luvattoman vähälle harjoittelulle. Mikä sitten näkyy kyllä edistymisessäkin - tai lähinnä sen puutteessa.

Sitten viime noutoaiheisen päivityksen, osallistuttiin Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen taipparikurssille - vaikkakin yksi kerta jäi välistä pahasti kurssin keskelle osuneen työreissuni vuoksi. Kurssilla päästiin enemmän tekemisiin riistan kanssa, kun kevättalvi meni lähinä damien kanssa harjoitellessa. Taipparikurssilta ei syntynyt vielä taippareihin valmista koiraa, enkä sitä vielä kyllä odottanutkaan. Tiesin jo etukäteen, että Nova tarvitsee enemmän treeniä paitsi riistan, niin myös hakuruudun osalta. Sieltä saatiin kuitenkin hyviä eväitä, joita sen jälkeen oli tarkoitus treenailla vähän lisää lähinnä omatoimisesti - ja treenailtiinkin! No, ahkerammin tuohon toukokuuhun asti.

Värväsin Janin avuksi treeneihin, joka aikanaan treenasi Röllin kanssa taippareihin, paitsi lisäkäsipariksi ja heittäjäksi, niin myös pohtimaan kanssani treenien sisältöä ja lopputulosta. Yksin puurtaminen, varsinkin itselle vähemmän tutun lajin parissa, on vähän kuin toistuvasti hakkaisi päätään seinään. Tehtiin suunnitelma, miten ryhdytään treenaamaan hakuruutua dameilla ja miten sitä sitten vaikeutetaan asteittain, jotta saadaan homma kuosiin. Taipparikurssilla(kin) kävi ilmi, ettei Nova tiedä mistä ruudussa on kyse ja mitä siellä oikeasti pitäisi tehdä. Kaikki damit ja riistat jotka vain lojuvat metsässä ovat vissiin jo kuolleita, ei niitä tarvitse noutaa jos kukaan ei heitä...


Suhteellisen onnistuneesti ollaan edetty hakuruutuharjoittelun kanssa siihen pisteeseen, ettei Nova enää palloile siellä sattumanvaraisesti, vaan ihan oikeasti etsii dameja ja palauttaa niitä. Innokkaasti, vielä kaiken lisäksi. Ilmeisesti oppi on mennyt jo varsin hyvin perille, sillä tämän viikon ruudussa kävikin niin, että kun Jani jäi ruutuun seisomaan odottamaan jos Novaa tarttee auttaa dameille, niin Nova menikin istumaan Janin viereen ja Janin liikkuessa kulki vain mukana. Kutsuin Novan pois ja Jani tuli pois hakualueelta ja uusi yritys - varsin onnistunut sellainen! Lopputuloksena Nova kävi itse etsimässä ruudusta neljä damia + haki ensimmäisen heitetyn joten tyytyväisinä lopetettiin se harjoitus siihen. Ilmeisesti viesti meille oli "ei tartte auttaa - mä osaan tän jo!".

Mutta itse aiheeseen, niitä epäonnistumisia... Riistaa ei taipparikurssin jälkeen ole taas ollut kuvioissa. Syyn voi langettaa minulle, kyllä niitä siellä pakastimessa on ollut. Taipparikurssilla riistankäsittely oli hyvää, linnut palautuivat pääosin ihan käteen asti tai vähintään jalkojeni juuren tiputeltuina. Kouluttajien palaute oli, että Nova on vain tottumaton riistaan, tuskin sen kanssa sen kummempia ongelmia on. Viikko sitten kävin pitkästä aikaa yhdistyksen noutotreeneissä, osittain ihan siksi, että siellä oli sillä kerralla riistaa tarjolla. Tuli aika selvästi ilmi, että olisi ollut ihan hyvä harjoitella riistan kanssa tässä välissäkin.

Suora linja variksella ei tuottanut ongelmia, eikä myöskään pellolle heinikkoon tehty markkeeraus. Molempiin Nova lähti hyvällä innolla ja palautti linnut. Kolmannella tehtävällä tulikin sitten kompastuskivi, kun tehtiin linja peitteiseen maastoon - Nova lähti innokkaasti linnulle ja lähtikin innoissaan juoksemaan sen kanssa pitkin peltoa ja lopulta yritti piehtaroida sen päällä, johon kouluttajatkin ehtivät jo ärähtämään sille. Homma seis ja jäähylle. Jäähyttelyn jälkeen tein vielä helpon suoran linjan samaan paikkaan, joka taas sujui. Siitä sitten siirtyminen toiselle pisteelle rantaan, vesinoutoon. Pyysin taipparityyppisen vesinoudon ja se menikin ihan nappiin kerralla, poislukien etten saanut lokkia ihan käteen asti palautettuna. Tähän olisi oikeasti pitänyt lopettaa. Vaan sen sijaan astuttiin kovin tuttuun sudenkuoppaan - "Tehdäänkö vielä toinen, kun se meni niin hyvin?". Toisen vesinoudon lähtöpaikaksi katsotiin kaislikkoinen kohta ja sitten alkoikin ongelmat. En tiedä johtuiko se kaislikoista, lumpeista vai ihan vain Novan epäröinnistä, mutta se ei enää lokkia noutanutkaan. Harjoitusta jouduttiin toistamaan ja helpottamaan ja niin edelleen, että lopulta tahkoamalla saatiin vielä yksi jotenkuten onnistunut vesinouto. Ymmällään olimme kaikki, sekä minä että kouluttajat. Lisää riistatreeniä, oli lopputulos.

Näillä turhauttavilla lopputuloksilla kerroin kotona Janille tämän hetken tilanteen ja todettiin, että sulatellaanpas nyt sitten sitä riistaa... Viimeksi siis damihakuruudun jälkeen suunniteltiin tekevämme muutaman markkeerauksen variksella. Nova lähti itselleen tyypillisellä innolla variksen luo, muttei kuitenkaan heti sitä ottanut jolloin Jani meni avuksi houkuttelemaan. Jokin meni kuitenkin hyvin pieleen, sillä harjoituksen lopputuloksena lähinnä työllä ja tuskalla saatiin Nova innostumaan variksesta edes sen verran, että se kantoi sitä muutaman metrin takaisin minulle. Homma seis ja mietintämyssy päähän. Kotipihassa superhelppo kantoharjoitus kuivatulla siivellä, jonka ottamisessa ja kantamisessa ei ollut mitään empimistä. Päätettiin, että tehdään seuraavana päivänä uudet varisharjoitukset.

Seuraavana päivänä (eli eilen) otettiin siis jälleen varis matkaan ja suunnattiin vähän kauemmaksi kotipihasta treenaamaan. Suoralle hiekka-alustalle helppo markkeeraus ja lähetys hakemaan. Nova juoksi ensin muutaman ylimääräisen häröilyn linnun ohi sitä ottamatta. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen, ilman että variksella tehtiin mitään houkutteluja. Uusintalähetyksellä se juoksikin linnun luo, otti sen ja palautti perille asti! Mahtavaa ja aiemmasta oppineena, ei tehdä samaa uusiksi kun se nyt onnistui hyvin. Siirryttiin metsän puolelle ja sinne toinen markkeeraus. Taas pientä ylimääräistä juoksuiloittelua, niin että Nova otti heti variksen, mutta pudotti sen matkalle. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen ja sehän kävi kuin kävikin etsimässä tiputtamansa linnun, otti sen mukaan ja palautti sen - ihan käteen asti luovuttaen! Vihdoin onnistumisia!

Tästä on vielä matkaa, en väitä että riistan nouto olisi mitenkään tällä taas kunnossa. Mutta ilontunne oli suuri, kun tuntuu tuntui että vihdoin mentiin riistatreenin osalta taas oikeaan suuntaan - eikä takapakkia. Jatketaan harjoituksia.